Arvatkaas mitä olen touhunnut viime päivät? Olen ottanut järisyttävän määrän surkeita valokuvia. Se on surkuhupaisaa, sillä minulla on käytössäni elämäni laadukkaimmat kamera ja objektiivi. Olen ottanut tärähtäneitä, ylivalottuneita, sinisiä, pimeitä ja keltaisia kuvia. Olen säätänyt, säätänyt ja säätänyt, saanut etätukea Karlalta puhelimitse (kiitos!) ja tavannut ohjekirjaa.
Olen kuvannut liikkuvaa kuvaa, maisemia, potretteja ja lähikuvia. Olen hukannut asetuksia, kokeillut uutta ja palauttanut kameran tehdasasetukset jonkinmoisen jumin seurauseksena. Olen hukannut tarkan kuvan jopa A+-automaattitoiminnoissa ja vannonut marssivani Ärrälle hakemaan vitosen pokkaria 🙂
Tässä kaikessa hirmuisessa säädössä olen ehkä tajunnut hieman siitä, mitä valokuvaaminen oikeasti tarkoittaa. Ennen syksyn valokuvauskurssia kevyenä kesälukemisenani on Scott Kelbyn Suuri digikuvauskirja.
Samaan aikaan olen kuitenkin innoissani! Mikä valtava valokuvauksen maailma minulla on tutustuttavana. Ei ole tarkoituskaan kuvata heti kuin ammattilainen, etenen pienin askelin. Blogi on hyvä testialusta ja toivon, tuloksia näkyy myös blogissani. Syksyllä tulen kuvaamaan myös töissä enemmän ja siksikin on erityisen hyvä aika harjoitella.
Otan vastaan mielelläni hyviä vinkkejä valokuvaamiseen, erityisesti sisustuskuvaamiseen. Kuulen myös mielelläni hyvistä valokuvaamiseen liittyvistä sivuistoista tai blogeista; tiedonjano on tällä hetkellä loputon.
Tässäpä tämä uusi ystäväni on. Luulen, että pääsemme vielä tutuiksi, kunhan jaksan vain olla kärsivällinen 🙂
Kyllä tämä tästä! Onneksi kohta on aikaa opetella valokuvausta, sillä loma käynnistyy huomisen työpäivän jälkeen. Filmaattisen fantastista, suorastaan! 😉