Arvatkaas mitä olen touhunnut viime päivät? Olen ottanut järisyttävän määrän surkeita valokuvia. Se on surkuhupaisaa, sillä minulla on käytössäni elämäni laadukkaimmat kamera ja objektiivi. Olen ottanut tärähtäneitä, ylivalottuneita, sinisiä, pimeitä ja keltaisia kuvia. Olen säätänyt, säätänyt ja säätänyt, saanut etätukea Karlalta puhelimitse (kiitos!) ja tavannut ohjekirjaa.
Olen kuvannut liikkuvaa kuvaa, maisemia, potretteja ja lähikuvia. Olen hukannut asetuksia, kokeillut uutta ja palauttanut kameran tehdasasetukset jonkinmoisen jumin seurauseksena. Olen hukannut tarkan kuvan jopa A+-automaattitoiminnoissa ja vannonut marssivani Ärrälle hakemaan vitosen pokkaria 🙂
Tässä kaikessa hirmuisessa säädössä olen ehkä tajunnut hieman siitä, mitä valokuvaaminen oikeasti tarkoittaa. Ennen syksyn valokuvauskurssia kevyenä kesälukemisenani on Scott Kelbyn Suuri digikuvauskirja.
Samaan aikaan olen kuitenkin innoissani! Mikä valtava valokuvauksen maailma minulla on tutustuttavana. Ei ole tarkoituskaan kuvata heti kuin ammattilainen, etenen pienin askelin. Blogi on hyvä testialusta ja toivon, tuloksia näkyy myös blogissani. Syksyllä tulen kuvaamaan myös töissä enemmän ja siksikin on erityisen hyvä aika harjoitella.
Otan vastaan mielelläni hyviä vinkkejä valokuvaamiseen, erityisesti sisustuskuvaamiseen. Kuulen myös mielelläni hyvistä valokuvaamiseen liittyvistä sivuistoista tai blogeista; tiedonjano on tällä hetkellä loputon.
Tässäpä tämä uusi ystäväni on. Luulen, että pääsemme vielä tutuiksi, kunhan jaksan vain olla kärsivällinen 🙂
Kyllä tämä tästä! Onneksi kohta on aikaa opetella valokuvausta, sillä loma käynnistyy huomisen työpäivän jälkeen. Filmaattisen fantastista, suorastaan! 😉
13 Kommentit
Ei kyllä ole ihan yksinkertaista päästä sinuiksi uuden kameran kanssa, mutta kun kärsivällisyyttä ja intoa on, se varmasti onnistuu. Minulla olisi intoa, mutta kärsivällisyys on välillä tipotiessään! Meillä mies on se, joka valokuvauksesta ensimmäiseksi innostui ja jonka kameralla minä kuvaan, joten mulla olis opettaja omasta takaa, mutta arvaa vaan, kuinka kärsivällisesti jaksan ottaa ohjeilta omalta siipaltani! Noup. Tuo Suuri digikuvauskirja on kyllä aika hyvä opus. Sitä minäkin olen yrittänyt lueskella 🙂
Onneksi edistystä on tullut jo muutamassa päivässä valtavasti 🙂 Ehkä myös oma tavoitetaso on aika korkealla, mutta toisaalta, sitä kautta sitä oppii. Tuo onkin kiva, että on kotona oma tutor. Vaikka liian läheiseltä on just vaikeinta ottaa neuvoja vastaan 😉
Suuren digikuvauskirjan olen minäkin lukenut, siinä on paljon hyviä vinkkejä. Ja sitten juuri tuota omaa kokeilua ja säätämistä vaan valtavasti, niin alkaa tuloksia syntyä!
Tekemällä oppii parhaiten, mutta kyllä teknisistä neuvoista on apua. Kirja on onneksi kirjoittu lennokkaalla tyylillä 🙂
Huippu kirja! Juurikin sen vuoksi, että sitä jaksaa lukea, kun on huumorilla höystetty. 🙂
Itse juuri päätin, että nyt lähtee ostoskärryyn wifillä varustettu pokkari;) Kun en vaan ole saanut aikaiseksi opeteltua tuota järkkärin kanssa pelaamista, niin pakko taipua. Mutta loppuvuodesta on pakko valokuvauskurssille päästä – ei tuo järkkäri minusta niin vähällä eroon pääse;)
Tsemppiä opiskeluun!
Räpsin ja säädän ja mies opettaa kokoajan lisää. Mutta järkkäri se olla pitää, tahtoisin omaan Canoniin laajakuvalinssin vai mikä lie 😉
Ole hyvä! Ai että, mua kikatutti täällä hämärässä keittiössä nuo sun siniset, pimeät ja keltaiset kuvat ♥
Valokuvaus on vain niin mahtavaa! Juuri tuossa turhauttavuudessaan, että juuri kun luulee tajuavansa jotain, pitää ihmetellä, että miksi lopputulos ei taas näytäkään siltä kuin haluaisi. Toisaalta on ihan huippufiilis, kun ymmärtää (ainakin osan ajasta) hallitsevansa kameraa, eikä toisin päin ja että mitä voi tehdä vaikuttaakseen lopputulokseen. Paljon kokeilua tuo kaikki vain vaatii. Kamerasta saa vaan niin paljon enemmän irti, kun ymmärtää säädöistä jotain. 🙂
Tuollainen kuvauskurssi on kyllä jees ja suosittelen ihan kansalaisopiston valokuvauskursseja. Kävin pari vuotta pidempiä alkeis- ja jatkokursseja ja tajusin, että opittavaa on entistä enemmän, mutta kiireinen saa toki perussäätöjen käytöt haltuun jo tiiviillä viikonloppukurssillakin (ja sen jälkeen opettelu vain jatkuu)..:)
Paljon se ottaa, paljon se antaa, …
Tsemppiä vaan kovasti valokuvaamiseen. Mitä parempi kamera, sitä enemmän sen käyttäminen vaatii perehtymistä. Onnistuessaan valokuvaaminen on kuitenkin super-hienoa hommaa!
Terveisin,
Teemu, Digikuvaaja.net
Mulle kävi ihan samat kun vaihdoin joulun aikaan 60d:hen! Kuvat sen kun huononi ja turhautuminen kasvoi, kun ei oma ymmärrys aina riitä. Nyt oon jo päässyt sinuiksi av-toiminnon kanssa, mutta siltikin kuvat on monesti liian sameita, värittömiä tai epätarkkoja. Joskus taas osuu just eikä melkein.
Meiän on muuten PAKKO treffata, haluun testata tota sun objektiivia! En oo vieläkään saanut uutta hommattua ja nyt alkaa olla kärsivällisyys lopussa :)! Lounastreffit tällä tai ens viikolla?
Voi että.. Kamerakuume nostaa aina välillä päätään ja nyt on taas se hetki. Vaikka tiedän että todennäköisesti olisin ihan pulassa alkuun, kun en osaa käyttää nykyistäkään tarpeeksi hyvin. Mutta halu olisi kova oppia! Kuulisin mielelläni mitä vinkkejä sinulla olisi antaa, että mistä kannattaa lähteä silloin kun käy ensin ihan hukassa 🙂
Hyvän kameran oet hankkinut, minulla on tuo sama malli, ja tykkään kovasti :). Vaikka opettelu onkin ollut työn takana, niin harjoittelemalla oppii koko ajan pikku kikkoja. Kameran valkotasapainosäädön kanssa huomasin, että parhaita saa loppujen lopuksi, kun antaa valkotasapainon olla ihan automaatilla vaan (eli ”white balance” menu nappulan takana, ja siellä eri vaihtoehtoja, esim. päivänvalo, varjo ja se automaattinen). Varsinkin kun kuvaa paljon valkoista sisältävää sisustusta, niin tuohon valkotasapainolla eri valaistusolosuhteissa on merkitystä. Kameran autofocus on myös välillä hieman hakusessa, mutta senkin oppii harjoittelemalla (eli et saa tarkennuksen juuri siihen mihin haluaa) Harjoitteluintoa 🙂