Olen jo pitkään miettinyt tätä kiireistä elämää ja siihen liittyvää kulutusmaniaa. Nyt on luvassa täyskäännös ja suuret elämänmuutokset. Kevään aikana laitamme talon myyntiin ja muutamme maalle, tavoitteena elää mahdollisimman omavaraisesti. Kaiken modernin vastapainoksi haaveissani siintää punainen tupa ja perunamaa. Kasvattaisimme ruokamme itse mahdollisiman pitkälle ja pihalla olisi tilaa eläimille. Haaveenani olisi tarjota koti kulkukissoille ja -koirille. Tytär saisi juosta paljain varpain metsiköissä ja kasvaa arvostamaan luonnon ihmeitä. Vaikka elämä tulee muuuttumaan paljonkin, haluan silti jatkaa blogin kirjoittamista. Kesän aikana blogin nimi vaihtuu muotoon Luonnollisesti Kodikas.
Bongasinkin jo ihan mahtavan myynti-ilmoituksen ja tämänkaltaista taloa ja pihaa olemme nyt etsimässä.
Toivottavasti teitä hymyilyttää suunnitelmani yhtä paljon kuin minua! Elämä on ihanaa 🙂
107 Kommentit
Tsih, vai niin 😉 Sehän kuulostaa kivalta uudelta askeleelta, varsinkin näin huhtikuun ensimmäisenä päivänä 😉
Eikös olekin hyvä ajoitus 😉
iloista aprillia 🙂
Kiitos samoin!
Huhtikuun ensimmäisenä aika moni tekee ihania ja kivoja elämänmuutoksia. 😉
Juu, varsinkin nämä radikaalimmat osuvat usein juuri tähän päivään 😉
Mä jo menin retkuun :(…
Sama kävi minullekkin,en muistanut koko aprilli-päivää. . 😀
Sorryyyy… 🙂
Haha, Kerttu ;D
😀
Aprillia aprillia 🙂
Ja kuravettä päälle! 🙂
Retkuun mentiin ihan täysillä! 🙂
Yllättävän tehokas aprillipila, pahoittelut huiputuksesta!
Älä turhaan pahoittele, tämä oli hyvä aprillipila: uskottava ja kuitenkin harmiton. 🙂
Minuun meni myös ihan täydestä ja olin kommentoimassa, että upeaa että joku uskaltaa hypätä pois ja hiljentää tahtia.
Mutta omavaraistalous kulkukissoineen olisi jo vähän liikaa 🙂
Aprillia! 😀
Sitäpä juuri!
😉
😀
Hih, tää oli hyvä! ;D Tosin tuon unelman toteuttaisin itse mielelläni ihan oikeastikin! 😉
Heh, sellainen pienimuotoinen kesämökkiretriitti sopivi minulle 🙂
Loistava pila! 😀
Uskaltaakohan tähän sanoa, että kiitos 🙂
Mä jo olin kertomassa, kuinka väsyttävää tuollainen elämä tulee olemaan. Onneksi tämä oli vain pila. 🙂
Ei varmasti tosiaan se helpoin elämänmuoto, huh!
Voi ei! Menin ihan lankaa, mutta kuulosti ihanalta 🙂 Rupesin jo odottelemaan uusia postauksia maalaiselämästä 😀
No voi… Nyt joutuu tyytymään ihan kesämökkipostauksiin 😀
Mä en usko tänään mitään!! 🙂
Onneksi enää pari tuntua huijauspäivää jäljellä 😉
Siis tuntia
Huippu! ..Tätä ajatusmaailmaa voisin todellisuudessa miettiä toteuttavani kesäaikaan. Talvella modernit olosuhteet vetävät voiton!
Onhan siinä oma houkuttelevuutensakin 🙂 Mutta en kyllä kokonaan kodista luopuisi!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Ajattelin ensin, että olet kolauttanut pääsi, ennen kun muistin mikä päivä tänään on 😀
Juu, tämä vaatisi jo vähän isomman tällin 😀
🙂 Hyvin jymäytetty 🙂
Heh, kiitos 😀
Ihana suunnitelma. 😉
Eikös vaan! Lehmiä ja lampaita vaan piharakennukset täyteen 🙂
😀 Hauska! Menin kyllä retkuun, kunnes tajusin mikä päivä tänään olikaan! Suunnitelma kuulosti silti ihanalta irtiotolta ja kivaa ajatusleikkiä tuollainen välillä.
Ajatusleikkinä oikein hauska, mutta todellisuus ei ehkä kuitenkaan ihan niin romanttinen 🙂
No haa, muistin kyllä, että on aprillipäivä. Muapas et jymäyttänyt 🙂
Hauska irtiottoidea tuo olisikin. Vois vaihtaa hetkeksi roolia ihan oikeastikin jonkun aivan toisenlaista elämää viettävän kanssa. Vois olla silmiä avaavaa ja henkisesti avartavaa monessakin mielessä.
Tuo on kyllä totta! Siinä ainakin karisisi romanttiset kuvitelmat maalaiselämästä 🙂
No ajattelinkin jo, että miten tää on mahdollista, mutta sitten muistin mikä päivä tänään on 😉
Heh 😀
Silliä vaan sinnekin 🙂
Kiitos, kiitos! 😀
Voi vitsi,luulin,että totta!:)Tuo on oikeasti minun unelmani!-sanna-
Minulla tulisi pupu pöksyyn viimeistään ensimmäisten pakkasten saapuessa 😉
Minullekin meni ihan täydestä. Itse lähtisin heti jos vaan olisi sopiva tilaisuus 🙂
Ehkä sellainen kesäleirihenkinen irtautuminen voisi sopia, mutta kokonaan ei kyllä maalaiselämään vaihtaisi 🙂
Menin retkuun ja olin tulossa jo kehumaan, että ihan mahtavaa. Blogista saa nimittäin sellaisen kuvan, ettet taida ehtiä paljoa viettämään aikaa lapsen kanssa :/
Tämän kommentin on pakko olla aprillipila?! Kuinka voit saada sen kuvan blogistani, kun en jaa täällä perhe-elämääni juuri lainkaan?
Hassua. Minulla on taas sellainen kuva, että lapsi otetaan mukaan äidin sisustushöpsötyksiin, koska koirakin selvästi niihin pääsee! 😀 Kyllä me lukijat luetaan niin eri tavalla näitä samoja rivejä ja katsotaan kuvia. Onneksi sinä Kerttu itse tiedät parhaiten. <3
Näinpä juuri 🙂 Lapsi näkyy kuvissa vain harvoin ja se on täysin harkittu linjaveto blogissani. Sisustushömpötykset ovat mukavaa kotitouhuamista, jossa perhe elää tietysti mukana. Ja töissä ja omissa liikuntaharrastuksissa aion käydä jatkossakin, oli anonyymi mitä mieltä hyvänsä 😀
Ei ole. Kirjoituksista saa yllättävän hyvin kokonaiskuvan. Ihmiset kertoo paljon netissä, vaikka luulevat toisin 🙂
En tiedä oletko vain ajattelematon vai haluatko olla ilkeä? Teet olettamuksia blogitekstien perusteella, kuin tuntisit minut ja tietäisit arkeni. Luonnollisesti haluat jättää kommenttisi nimettömänä, jotta en edes tiedä kenelle minun pitäisi perustella itselleni itsestään selvää asiaa. Eikös pidetä tämä blogini positiivisena paikkana jatkossakin 🙂
Ei ole tarkoitus olla ilkeä, näemmä sain sinut ehkä ajattelemaankin 🙂 Et ole ainoa ura-blogiäiti, jonka kohdalla herää tällaisia ajatuksia. Vaativa työ, jatkuva siivous (joskus mainitsit itsekin näin) blogia varten, blogin pito, harrastukset, viikonloppuriennot joista kerrot jne. Kaikilla meillä on sama aika käytettävissä 🙂 Ei sinun tarvitse minulle perustella ja elä kuten haluat, minultahan se ei ole pois.
Haluan vastata sinulle tähän. Työelämäni on vaativa, mutta myös joustava. Meilä ei koti näytä aina siltä kuin blogikuvisssa, enkä todellakaan siivoa jatkuvasti ;D Harrastuksista juoksulenkit ja jumpat eivät ole kovin aikaavieviä ja viikonloppurientoihin osallistuu koko perhe. En edes muista, milloin olisin viimeksi käynyt esim. baarissa. Elämä on kokonaisuus, johon kuuluu monenlaista. Perhe ja tyttäreni on minulle kaikki kaikessa ja siksi asettauduin näin puolustuskannalle. Tuntuu kurjalta, että heidät vetetään mukaan pinnalliseen blogiharrastukseeni ja lapsen elämää kommentoidaan täällä. Kommenttisi ei siis koskenut vain minua. Mitä tyttäreeni tulee, olen leijonaemo ja jättän hänet blogini ulkopuolelle juuri siksi, että en halua anonyymien spekuloivan hänen elämäänsä. Kiitos 🙂
HOHHOIJAKKAA anonyymi. Jokainen perhe on erilainen. Piste. En tunne häntä, mutta tiedän, että hän on hyvä äiti ja vaimo. Piste.
Pakko kysyä – vaikka inhoankin näitä soppia – mistä anonyymi tiedät jos et tunne? Katsos, voin omaan ikääni kertyneellä elämänkokemuksella kertoa, ettei kenenkään toisen elämästä voi sanoa yhtään mitään vaikka toisen jopa tuntisitkin henkilökohtaisesti, jos et asu saman katon alla. Ihmisillä on yleensä taipumus antaa siloiteltu kuva itsestään ulospäin, mikä on vähintäänkin inhimillistä. Se mitä tapahtuu kenenkin omassa kodissa, neljän seinän sisällä, siitä ei yksikään ulkopuolinen voi sanoa yhtään mitään! Olen tämän omassa elämässäni oppinut varsin järisyttävällä tavalla ja avasi kerta heitolla silmät. Joten jonkun blogin perusteella et voi oikeasti sanoa kukkuakaan!! Kertulle tsemppiä, en tästä mielipiteestäni huolimatta allekirjoita mitään muuta kuin vähän lähdekritiikkiä typerän tuntuisille ihmisille. Tykkään blogistasi paljon, mutta en tee siitä mitään johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen.
Saikku
Nostan käden pystyyn virheen merkiksi. Bloggaajana en saisi provosoitua näistä ja lähteä keskustelemaan, koska lopputulos on juuri tällainen tylsä soppa. Meitä vaan mahtuu moneen junaan 🙂 Kiitos tsempeistä, tämä oli jälleen yksi oppitunti ”blogikoulussa” 😉
Kyllä ihmeellisen paljon tulee blogin pitäjille loskaa silmille! Ja aivan älyttömistä aiheista. Jos voi jonkun blogin perusteella tehdä tuollaisia johtopäätöksiä niin voi hyvä tavaton. Ihmettelen kyllä tuota alkuperäisen anonyyminkin kommenttia hei haloo, mutta samalla tavalla myös tuon toisen, että vaikka ei tunne sinua kyllä tietää, piste. Ihan kuin 5-vuotiaan perustelu. Enkä tällä siis tarkoita sitä, ettet olisi hyvä äiti ja vaimo. Joskus sitä miettii näiden ihmisten ikää ja jos ei ikää niin sitten älykkyyttä. ”Musta tuntuu” on aivan eri asia kuin ”minä tiedän”.
Sinänsä muuten tuo alkuperäisen postauksen aihe ei ollut yhtään hullumpi. Että haluaa tästä oravanpyörästä pois ja haave on tuo mitä kirjoitit, vaikka aprillipila olikin. Monelle tuo on nimittäin totta! Ja uskoisin, että yhä lisääntyvässä määrin, koska tämä yhteiskunta perustuu niin paljon rahan voimaan ja sen tekemiseen, että ainakin moni normipalkkainen kokee varmasti samoja ajatuksia kuin minä välillä, että mitä järkeä tässä on. Töitä saa painaa hulluna eikä oma talous siitä muutu mihinkään päin. Kaikki vaan kallistuu, se oleellinen mitä elämiseen tarvitaan. Kaikki menee normaalielämän pyörittämiseen ja tuntuu, ettei siihenkään riitä. Ja siihen lisäksi maapallon kohtalo tällä kulutushysterialla mikä suomalaisillakin on. Maailmantalous perustuu kuluttamiseen ja siihen, että sitä tapahtuu joka vuosi yhä enemmän ja enemmän ja se ei tiedä hyvää maapallolle jatkossakaan. Niinpä ajatuksella, että vähemmällä työllä tulisi toimeen ja aikaa olisi muuhunkin, se kiinnostaisi tuossa. Muistan tässä ehkä vuoden sisään nähneeni jostakin suomalaisesta perheestä tuon tyyppisen dokumentin ja mietin, että samperi ovat rohkeita. Ja niin onnellisen kuuloisia.
Saikku
Hienoa, jos aidosti koet noin! Mutta en tarkoittanut kyllä mitään baareja vaan niitä rientoja joista blogissa kerrot. Varmasti kurjaa, mutta jokaisella on halutessaan mahdollisuus priorisoida 🙂 Minusta tämä nykyinen ura-harrastus-oma elämä ensin on ikävää lapsen kannalta, mutta se ei tietenkään ole ainoastaan tämän blogin ongelma, vaikka sen tässä sanoinkin. Pahoittelen.
Odotas niin haen rautalankaa. Oma elämä = perhe-elämä, työ, harrastukset. Rientoja, joista kerron blogissani? Niin kuin esim. ristiäiset, joissa olimme koko perhe? Vai sisustusbloggaajien kirppis, jonne menen tyttäreni kanssa?
Apua näitä anonyymejä marisijoita ja puukottajia. Kehtaavat piilossa kommentoida tosi asiattomia. Kuinka joku voi luulla että sisustusblogissa ilmenee perheen koko elämä.
sari
Niinpä 🙂
Oma elämä= paljon töissä, harrastukset, viikonloppujuhlat 🙂 Jo pelkästään työ vie ihmiseltä niin valtavasti aikaa, että itse toivoisin ihmisten rauhoittavan lapsen ensivuosia. Kun kasvavat vähän isommiksi niin juoksevat kavereillaan jne, jolloin ihmettelee sitä itselle jäävän ajan määrää. En usko, että uraäidit näkevät tai edes haluavat nähdä asiaa ja koska he ovat priorisoineet eri tavalla niin ajatukset tuskin kohtaavat tällaisen ”erilaisen hörhön” kanssa ikinä 🙂
Ok, nyt ymmärrän. Katsomme maailmaa niin eri tavalla,että tällä keskustelulla tuskin löydämme yhteistä linjaa. En näe lapselle enkä äidille parhaaksi jäädä paikoilleen, vaan yhdessä on mukava tutkia maailmaa 🙂
Juu, en minäkään. 🙂 Rajansa kaikella.
Eihän muun elämän tarvitse pysähtyä siihen, kun lapsi tulee taloon. Itse ainakin pidän siitä, että lapsen voi ottaa huoletta mukaan kaikkeen touhuamiseen. Oli sitten sisustus, ruuanlaitto, siivoaminen jne. Blogin pitäminen vie varmasti aikaa, mutta ei se välttämättä ole lapselta pois. En ainakaan itse koe niin. On toki varmasti vanhempia, joiden ”oma” elämä ajaa lapsen edun edelle, sitä en kiellä, mutta kun tämä(kin) blogi esittelee arkea tietystä näkökulmasta (minusta lapsen rajaaminen pois julkisesta blogista on ehdottomasti oikein), ei tuollaisia yleistyksiä pidä koskaan tehdä tietämättä oikeaa tilannetta. Sen verran medialukutaitoa pitää olla ihan jokaisella tänä päivänä. Ja jos ei ole, sananvapauden voi tällaisissa tapauksissa perua kokonaan.
KIITOS!
Huh huh, nyt on kyllä anonyymilla lähtenyt kateus ja järki lapasesta! Ei tällaisen blogin perusteella voi kuvitella tietävänsä mitään bloggaajan todellisesta elämästä! Tämähän on vain pintaraapaisu harrastukseen, jota vieläpä kaiken lisäksi voi harrastaa ihan kotioloissa. Aivan yhtä järjetöntä jos kommentoisi vaikkapa kirjablogia pitävälle, että ”Kurja ihminen kun luet noin paljon, se aika on perheeltä pois!”, vaikka kaikki kirjat olisi luettu sohvalla lapsi kainalossa. En ymmärrä yhtään, mistä näitä ihmisiä mielipiteineen ja ilkeilymotiiveineen tupsahtelee, jokin on varmaan mennyt aikoinaan heidän kasvatuksessaan vinksalleen.
Kerttu, tällaisille voi vain naureskella! 🙂 Ne pienet vihjeet mitä todellisesta elämästä annat, huokuvat kyllä totaalista perherakkautta ja huomioivaa äitiyttä. Äidillä PITÄÄ olla omia harrastuksia (varsinkin näin huippuja), ei äitiys tarkoita omien mielenkiinnonkohteiden unohtamista ja totaalista omistautumista lapselle – siinähän kärsisi niin lapsi kuin aikuinenkin. Aurinkoa viikkoon! 🙂
Odottelinkin jo milloin ekat kateuskortit (miksi?) ja nikilliset puolustelut tulee 🙂 En ole missään vaiheessa sanonut, että elämän pitää loppua siihen, kun lapsi tulee tai ettei harrastuksia ja töitä saisi olla. Olen vaan sitä mieltä, että liian monella oma halu, raha ja omat tarpeet menee lapsen ja perheen edelle liikaa. Kerttu on selkeästi eri mieltä ja jos oikeasti on tyytyväinen omiin ratkaisuihin niin sehän on hienoa 🙂
Yrität olla anonyymiseni nokkela ja päästä niskan päälle tarttumalla ennakoimiisi vastauksiin. Ironisista hymiöistä ja ”sehän on hienoa” -toteamuksistasi huolimatta sinulla ei kuitenkaan ole pointtia viestissäsi: samalla kun kritisoit Kertun elämää ja harrastusta, toteat samassa viestissä että harrastuksia pitääkin olla. Sinulla ei ole pienintäkään oikeutta olla se, joka määrittää mikä on liikaa ja mikä ei.
Kateutesi tulee esille siinä, että sinulla on sinnikäs tarve arvostella toista. Siinä, että arvostelet vaikkei todellisuudessa ole mitään mitä arvostella. Sinua vain ärsyttää se, miten onnelliselta ja hyväntuuliselta Kerttu vaikuttaa. 🙂 Jos olet itse äiti, voisi kysyä, mitäs lapsesi tekee tällä aikaa kun sinä pyörit Kertun blogissa ilkeilemässä? Ja jos et ole äiti, niin voi vain pohtia, mikä tarve ajaa tällaiseen toimintaan.
”Nikilliset puolustelut” -sanojen kohdalla muuten hekottelin täällä! Totta ihmeessä toista puolustetaan nimimerkillä. Eikö oma äitisi ole opettanut, että mielipiteet ja asiat sanotaan omalla naamalla ja nimellä, ei puskan takaa huudellen? 🙂 Kaikesta ulosannistasi päätellen, anonyymiseni, olet vielä hyvin nuori ja sinulla on vielä elämää koettavanasi. Onnea sille tielle, tulet kömpimään vielä monien kivien päältä. <3
Kyllä, harrastuksia on hyvä olla 🙂 Ja minulla on oikeus mielipiteeseen, siinä missä sinullakin. Olen pahoillani, mutta sinun(kin) analysoinnit meni metsään. Tiedän olevani harvinaisen onnellisessa asemassa, mutta ei siitä sen enempää. Ja jos itse tietää olevansa, ei näe syytä puolustautua. Kyllä, olen äiti mutta toinen lapseni on koulussa ja kun tarpeeksi paljon on aikaa kaikelle, niin ehtii vähän netissäkin istua ilman huonoa omaa tuntoa + että nykyään nettiin pääsee missä vaan. Ikää minulla taitaa olla enemmän kuin sinulla ja varmaan juuri omat elämänkokemukset on opettaneet sen, mikä on tärkeää. Todennäköisesti ilman näitä kokemuksia olisin itsekin ns. uraäiti. Kaikella on tarkoituksensa 🙂 Olen pahoillani, että otin tämän yhteiskunnallisen asian esille juuri Kertun blogissa, mutta se johtuu juuri tuosta että olin eilisesti postauksesta aidosti iloinen ennen kuin tajusin pilaksi. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Ei ole ollut omaa äitiä opettamassa niin kai minusta siksi kasvoi tällainen ”ilkeä” lapsia ajatteleva yksilö.
Viimeinen lauseesi tiivisti kaiken – mielipiteesi ja katkeruutesi kumpuavat omasta lapsuudestasi.
Jos olisit perillä kohteliaasta käytöksestä ja ihmisten kesken vallitsevista sosiaalisista normeista, tietäisit, että mielipide jätetään oman pään sisälle, jos se ei tee muuta kuin loukkaa toista. Vain sokea ja ymmärtämätön ihminen kuvittelee tuntevansa toisen – tässä tapauksessa Kertun – sisustusta koskevien blogipostausten perusteella. 😀 Naurattaa, miten voit tituleerata Kerttua uraäidiksi, vaikket tiedä hänen ajankäytöstään ja elämästään yhtään mitään. Miten voi olla ihmisellä noin valtava tarve kommentoida ja ilkeillä asiasta, josta ei tiedä yhtään mitään? Miten? Miten? Miten?
Edellinen kysymys toistettuna, sillä et näytä pystyvän vastavuoroiseen keskusteluun. Ilkeilet vain, etkä pysty edes perustelemaan ilkeilyjäsi. Ylempänä Kerttu pyysi erittelemään, mitä viikonloppurientoja tarkoitit – mitkä menot ovat lapselta pois. Toistanpa siis Kertun kysymyksen, sillä vastauksesi kiinnostaa: Onko lapselta pois koko perheellä vietetyt ristiäiset vai tyttären kanssa toteutettu blogikirppiskäynti?
Mielenkiintoista muuten sinällään, että toteat olevasi onnellinen etkä tarvitse puolustautua, mutta heti perään selittelet monin sanoin nettiajankäyttöäsi. Tämän perusteella voisi aivan hyvin joku luonnehtia sinua sellaiseksi kotiäidiksi, joka mukamas on kodinhengetär ja läsnä joka hetkessä, mutta joka todellisuudessa onkin kotia ja läheisiään laiminlyövä nettiaddikti.
Kannattaa työstää omaa elämäänsä, eikä yrittää pönkittää itseään toisia loukkaamalla. Tai jos julkinen tarve toisen loukkaamiseen on sitkeä, suosittelen etsiytymään muille keskustelupalstoille, jossa muutkin ovat kasvottomia. Kertun blogi on todellakin hyvänmielen blogi, eikä ansaitse kaltaisiasi kommentoijia. 🙂
Minua jaksaa hämmästyttää aina suuresti nämä ”olet vaan katkera ja kateellinen” kun heittää eriävän mielipiteen. Samaan aikaan kun paasataan toisen ilkeydestä, sorrutaan itse siihen potenssiin 100. Jos minä olisin halunnut ihan aidosti ilkeillä, olisin saanut ihan muita juttuja. Sen sijaan sinun kirjoituksesi on kyllä ihan aidosti sitä itseään, paskanjauhamista. Olen ollut tämän blogin lukija jo kauan ja ihan kaikki mun ajatukset on tulleet siitä, mitä Kerttu on itse kirjoittanut. Sinä sen sijaan analysoit minua ja elämääni muutaman kommentin nähtyäsi. Jos en jatka, tulet ilkkumaan että hahaa, eipä se uskaltanut enää mitään sanoa ja jos jatkan, tulet ilkkumaan kun puolustaudun. No, valitsen jälkimmäisen 🙂 Ihan yleisesti nyt tämä, koska en kuulu Kertun lähipiiriin. Minun ystäväpiirini on niin raudanlujaa ja arvostamme toisimme niin paljon, että me puhumme kaikesta avoimesti. Myös mm. urasta, lapsista jne. Jos loukkaantuu siitä, että toteaa toisen olevan uraäiti ja on iloinen, että on valinnut rauhallisemman elämäntahdin (niin kuin luulin eilisestä postauksesta) niin silloin on itsetunto mudissa ja se syyllistyminen tulee ihan oman itsensä sisältä. Toiset on kotiäitejä, toiset uraäitejä ja toiset siltä väliltä. Jos on valinnut itselleen ja lapselleen aidosti parhaan niin välittää piut paut jostain uraäiti-nimityksestä. Kuten sanoin, olen lukenut blogia alusta ihminen kertoo yllättävän paljon itsestään, vaikka luulee toisin. Ja kun kaikilla on käytettävissään sama aika niin yhteenlasku on suht helppoa. Kerttu kertoo itse paljon arjestaan, vaikkei ehkä itse sitä huomaakaan. En tarkoittanut kumpaakaan rientoa vaan puhuin menneistä riennoista. Ulkoa en valitettavasti niitä muista 🙂 Ihan rauhassa voit kuvitella että elämässäni olisi jotain vialla tai voit ajatella minun olevan lapsia laiminlyövä kotiäiti. Itsehän minä totuuden tiedän 🙂 Jos minun tarkoitukseni olisi ”sitkeä loukkaaminen” niin miksi en ole aiemmin ottanut asiaa esille/ilkeillyt muulla tavoin/miksi olisin kehunut ja kommentoinut positiivisesti lukuisia kertoja? Ihmettelen myös miksi hyökkäät kimppuuni noin voimakkaasti, kun olen asiaa jo pahoitellut Kertulle usein kertoja?
Pakko vielä lisätä sen verran, että tuo viimeinen lauseeni (jota lähdit analysoimaan, en suosittele psykologin uraa :)) oli silkkaa mustaa huumoria, joka ei näköjään osunut eikä uponnut 🙂
Tiedoksesi, että sinä et vain ole ”heittänyt eriävää mielipidettä”, vaan olet esittänyt asiasi loukkaavasti ja ilkeästi. Ken leikkiin lähtee, se leikin kestäköön. Et kai oikeasti luullut, että jos tulet ilkeilemään Kertulle, niin kukaan ei toimi samoin sinua kohtaan? Jos arvelet olevasi oikeutettu arvostelemaan toisia mutta olemaan suojattu toimintasi seurauksilta, on paljon vielä oppimatta. Vaikka yrität fiksuilla, et näköjään huomannut että käänsin omissa vastauksissani sinun käyttämäsi taktiikan omaan suuntaasi. Tätä tajuamatta oivalsit kuitenkin juuri mitä hain: ”Sinä sen sijaan analysoit minua ja elämääni muutaman kommentin nähtyäsi”. Niin, yhtä heppoisilla perusteilla sinä käyt Kertun kimppuun.
Itsetunnolla ei kommentteihisi reagoinneilla ole mitään tekemistä. Silloinhan ihminen vasta olisikin pohjamudissa, jos ei itseään puolustaisi. Ja mikäli huomaat Kertun vastauksista, hän on vastannut sinulle hyvin itsevarmasti. 🙂 Keikaroit yhteenlaskutaidoillasi, hmmm… Jep, vahvat on perusteet! 🙂 Uskomatonta edelleen, miten ihmisellä on pokkaa tulla omien arvailujensa ja tyhjien olettamustensa kanssa blogiin laukomaan ilkeyksiä. Aikuinen ihminen, kannattaisi mennä itseensä niin ehkä oma elämäkin helpottuisi. 🙂
Kommenttisi ”Jos en jatka, tulet ilkkumaan että hahaa, eipä se uskaltanut enää mitään sanoa ja jos jatkan, tulet ilkkumaan kun puolustaudun” on aivan kuin teini-ikäisen suusta. Tiedoksesi, että tämä ei ole mikään taistelutantere, jolla kisaillaan siitä, kuka saa viimeisen sanan. Itse en ainakaan halua kuormittaa Kertun blogia tällä enää yhtään enempää, sillä aihe on hedelmätön, turha ja ennen kaikkea paikkansapitämätön. Huomaan sinun saaneen nyt demonstraation siitä, että yhteiskunnassa ei vain voi tehdä mitä haluaa, vaan teoilla on seuraukset. Jos jotakuta kiusataan, häntä myös puolustetaan. Jos loukkaat toista, tulet itse loukatuksi. Tätä oppimiskokemusta sinulle hainkin, joten mission accomplished! 🙂
Ihanaa ja kaunista loppuviikkoa Kertulle, toivottavasti keksitte viikonlopulle niitä tavattoman paheellisia viikonloppumenoja! 😉
Ei, en luullut. Pointtini on ja on edelleen entistä vahvempana se, ettei kannata tulla haukkumaan toista ilkeäksi jne, ja tekemään itsestä parempaa, kun samaan aikaan itse syyllistyy samaan potenssiin 100. Ja sen taidon sinä näytät osaavan ”kadehdittavan” hyvin. Tuon ilkkumiskommentin heitin nimenomaan siksi, että se noudatti hyvin sinun edustamaa keskustelulinjaa. Muuten voit antaa tulla mitä vaan ja päästää patoumat, kyllä minä kestän 😀
Kiitos Kristiina, arvostan sanojasi 🙂 Viikonloppu on täynnä kaikkea ihanan paheellista, kirpparihömpöttelyä, Helsingin ihmeitä tyttären kanssa ja sitten menen kyllä sunnuntaina ihan yksin juoksulenkillekin 😉
Anteeksi vaan anonyymi, mutta miksi sinä sait arvostella Kertun elämäntyyliä, mutta kun sinun kommenttiasi arvostellaan, alat puolustuskannalle. Ihan niinkuin sinulla on oikeus omaan mielipiteeseen, niin on myös Kerttua puolustaneella Kristiinalla. Ja jos oikeasti haluat puolustaa ”viattomia, kaltoinkohdeltuja lapsia”, niin en usko että tämä Kertun keskiluokkaisen perheen silmäterä on se, josta kannattaa aloittaa.
Ilman muuta on, mutta suosittelen lukemaan kommenttini alun uudestaan 🙂 Pointtini on jne.Voisin tiivistää tämän oikeastaan lasten kautta. Otin ja otan täyden vastuun sanomisistani ja pahoittelin Kertulle niin tässä kuin muuallakin. Olen opettanut omille lapsilleni, että jos he tulevat loukatuksi niin asia täytyy selvittää puhumalla. En missään nimessä kannata sitä, että jos joku loukkaa sen kimppuun hyökätään koko lapsiporukalla ja hakataan vielä lopuksi ”opetuksen” merkeissä. Tätähän Kristiina haki takaa. Ja kyllä, ansaitsin hyökytyksen mutta rehellisesti jäi vaivaamaan Kristiinan kasvatusmetodit. Tosin lapsiahan hänellä ei kai edes ole.
Ja kun seuraavaksi tulee saivartelua, että nyt ei ollut kyse lapsista niin ei ollutkaan. Mutta lapset on meidän vanhempien tuotoksia 🙂
Huippumuutos! Tuosta olen itsekin haaveillut….jotta ois omavarainen. Siinä on jotain todellista viehätystä <3 Kiva juttu ja hieno temppu! <3
Hih, aika monen unelma on näköjään juuri tuollainen elämä 🙂
Oletko Anonyymi itse äiti? Äitiys on kokemukseni mukaan niin herkkä alue naisen elämässä, etten ymmärrä miksi tulet tökkimään ja sörkkimään sinulle vieraan ihmisen kertomuksia elämästään, varsinkin kun et kuitenkaan oikeasti voi tietää asioiden laitaa. Yleensähän lapsella on isäkin, joka hänen kanssaan voi puuhata kahden kesken juttuja silloin jos äidillä onkin omia menoja ja jonka aika on lapselle ihan yhtä tärkeää kuin äidinkin. En ymmärrä miksi pitää rakentaa äitimyyttiä, jossa äidin täytyisi pyhittää koko elämänsä yksin perheelleen ja kantaa sitten syyllisyyttä siitä että käy lenkillä ja joskus jossain muuallakin ilman lastaan. Ja turha sanoa ettei tarvitse syyllistyä, kaikki äidit tietävät että syyllisyyttä kaikesta mahdollisesta kantaa jo muutenkin mukanaan koko ajan, ilman että joku täysin vieras tyyppi tulee sitä vielä oikein tarkoituksella lisäämään. Älytöntä! Minäkään en näe tällä Anonyymin kommentoinnilla mitään muuta tarkoitusperää kuin pahan mielen tuottamisen. :-/
Hauska aprillipila! 🙂
t. M-A
Olen 🙂 Ja olen kanssasi täysin samaa mieltä tuosta äitimyytistä. Itse asiassa piti jo aiemmin sanoa, että on ihanaa, että Kertun mies hoitaa ilmeisen paljon lasta, kun lapsella on viikollakin vapaapäiviä. Näin sen pitäisikin olla! 🙂 Minun mielestäni.
Sanoit heti alkuun, että et halua ilkeillä. Saanko pyytää, että laittaisit minulle sähköpostin osoitteeseen modernistikodikas @ gmail.com. Haluaisin kysyä sinulta henk. koht yhden kysymyksen.
Voin toki laittaa, mutta voit kysyä sen tässäkin. Pahoittelen, että tästä tuli niin iso show. Otin asian väärässä paikassa puheeksi.
Laita vaan kuitenkin se sähköposti, jookos 🙂
Olen laittanut.
Kiitos, oli mukava saada nimi näille kommenteille 😉 Vastaan sinulle illalla.
Huh, onneksi se olikin aprillipila. 😀
Nimen omaan sitä ja vielä tuli paljon kuravettä päälle 😀
Paljon melua tyhjästä.
Hyvin tiivistetty! Paljon melua pienestä harmittomasta aprillipilasta 🙂
Huh – olipas hurjaa kommentointia…. Jokaisella meillä on oma totuutemme ja oma elämämme. Jokainen saa toki olla eri mieltä asioista, mutta mielestäni korrektius ja toisen kunnioittaminen on aina paikallaan. Korrektia on toisinaan pitää omat mielipiteensä ominaan. Tee/sano toiselle se, mitä toivot itsellesi tehtävän/sanottavan. Kukaan ei varmasti halua, että tullaan julkisesti haukkumaan/kritisoimaan omaan julkiseen blogiin henkilökohtaisen elämän asioita, joista ei kuitenkaan ole tietoa sen enempää itse kullakaan meistä -paitsi tietenkin blogin pitäjällä <3 Kenenkään toisen pään sisään emme voi mennä, joten kannattaa aina keskittyä oman elämän hoitamiseen ja elämään siten, miten itse kokee itsellensä oikeaksi.
Kiitos Eeva! Tämä oli hyvä oppitunti itselleni bloggaajana ja taas vähän viisaampana eteenpäin 🙂
Nuorena sitä jaksaa ja vanhempanakin jaksaa, pyörittää vaikka omavaraistalouttaa. Elämän eri ulottuvuudet kun antavat energiaa toisille osa-alueille. Jokaisen oma valinta on sitten mihin energiansa käyttää. Ja se valinta jokaiselle sallittakoon.
Juuri niin, jokainen tyylillään! 🙂
Hahah, kommenteista tajusin et tää on sattumalta kirjoitettu 1.päivä. Mä jo luin silmät suurina hämmästyksestä. Siis ihanalta tuollainen kuulostaisi mut kuitenkin..
Hyvä)