Tällä viikolla olen valittanut paljon. Olen nillittänyt joutavanpäiväisiä asioita, jotka sillä hetkellä tuntuvat noin Mount Everestin kokoisilta. Olen tihrustanut kyyneitä ja sitten nauranut päälle, hitsin hormonit ja hienoa olla nainen. Olen miettinyt samassa lauseessa, miten elän elämäni onnellisinta aikaa, mutta silti joskus tuntuu että tulen hulluksi.
Nyt jo naurattaa. Arki palaa sairasteluiden jälkeen uomiinsa ja parasta mielenvirkeyden hoitoa saa ystäviltä ja lenkkipolulta. Silloin kun lähteminen tuntuu vaikeimmalta, se on tärkeintä. Kotiin pikkuisen kukkia ja kynttilöitä, yhtäkkiä kaikki tuntuu pari astetta kepeämmältä.
Sitten sen tajusin; talven selkä on katkennut. Olen yrittänyt juurruttaa jalkojani maahan, vaikka levoton mieleni meinaa jo kiirehtiä kevääseen. Mutta auringonsäteet tai edes himmeä kajo aamuseitsemältä antaa vahvan lupauksen siitä, että kesää kohti mennään niin että kohisee. Valoista kirkkain, voi kuinka sinua onkaan kaivattu!
Entäs ne vuorenkokoislta tuntuneet haasteet? Pikkuisen mittasuhteita kuntoon ja Mount Everest on kutistunut pikkuiseksi mäennyppyläksi, jonka harjalle kiipeää vaikka vauva kainalossa. Hyvä on myös muistaa, että ei ole sellaista ylämäkeä, jonka jälkeen ei alkaisi alamäki. lloa ja hymyä viikonloppuun!
8 Kommentit
Se on kyllä hassua, miten joskus ihan pienetkin asiat saavat mielessä jättiläisen mittasuhteet. Kun hetken hengittelee rauhassa ja lähtee vaikkapa ystävän kanssa lenkille, niin todellakin ollaan taas takaisin onnellisilla raiteilla♥ Valokin tekee kyllä ihmeitä!
Valoisaa ja hymyntäyteistä viikonloppua <3
Niinhän se on! Ja välillä vaan on rankempaa, eihän se elämä aina voi olla vain hattaraa ja vaahtokarkkia 😀 Sitten sitä taas arvostaa niitä päiviä, kun asiat sujuvat ja mieli on kepeä <3
Huokaus…rankka viikko takana täälläkin. Onneksi kevät on tullut, huoletkin näyttävät auringonpaisteessa puolta keveämmiltä 🙂
Nyt on onneksi edessä uusi ja takuulla parempi viikko! Kiitos kun piristit kommetilla <3
Kylläpä näytät ainakin tuossa kuvassa pirtsakalta ja hyvinvoivalta, Kerttu! Voin yhtyä mietteisiisi, tunnen itse juuri samoin joka ikinen päivä! Miten paljon mahtuukaan erilaisia tunteita, mielialoja ja ajatuksia yhteen päivään. Mutta niin kauan kuin positiiviset on voitolla, ei ole mitään hätää! 😀 Mukavaa sunnuntaita sinulle!
ISO kiitos Auroora! Kaikki hyvin, elämä on välillä tällaista nousua ja laskua. Ja sitten sitä taas pienen myrskyn jälkeen osaa arvostaa tyyntä 🙂
Ja palasin vielä kurkkaamaan vastauksesi kommenttiini ja täytyy todeta, että kyllä me hyvien blogien lukijat saamme olla tyytyväisiä. Tyytyväisiä siitä, että saamme olla vuoropuhelussa kanssanne täällä kommentointi-osiossa. Se tuo mielekkyyttä lukea taas uusia postauksia, kommentoida ja vaihtaa ajatuksia kanssanne lisää. Minun mielestäni sinun blogisi on ehdottomasti yksi Suomen ns laadukkaista blogeista. Ihanaa päivänjatkoa! 🙂 🙂
<3