Kaunis sellaisena kuin on

Yhteistyössä Dove

Vauvamme syntymästä on kuukausi. Ihmeelliset 30 päivää, jotka ovat tuoneet maailmaan uuden, silmissämme täydellisen ihmisen. Kun lapsi syntyy, hän saa osakseen ihailua. Tyttäremme, nyt viisivuotias, kuulee päivittäin olevansa ihana, rakas ja hyvä juuri sellaisena kun on. Jossain vaiheessa alkaa kuitenkin kriittisyys. Se on osa kasvamista ja tervettä minän rakentamista, mutta missä vaiheessa meistä useimmista kasvaa ylikriittisiä itseämme kohtaan?

Media esittelee äitejä, joilla on timmit sixpackit muutama viikko synnytyksen jälkeen. Pitäisi olla ennätysnopeasti huippukunnossa ja vauvakiloja kantavat tähdet ovat viihdelehtien uutisaineistoa. Kysellään, ”mikä on sinun tekosyysi”, jos vatsalihakset eivät ole bikinikunnossa samassa aikataulussa, kun vauva vasta opettelee kääntymään kyljeltä toiselle.  Kannan raskauskiloja ja vaatekaapissani on enemmän pieniä kuin sopivia vaatteita. Yritän ja haluan olla itselleni armollinen. Kehoni on tehnyt uskomattoman työn ja jatkaa sitä edelleen ruokkimalla lapsen. Annan itselleni aikaa, vaikka samaan aikaan olen varsin malttamaton.

Olisi helppoa nujertua yleisten odotusten alla. Työelämässä tyylikäs pukeutuminen ja huoliteltu meikki ovat peruskauraa, mutta kotona ollessa huomaa helposti olevansa verkkareissa, meikittä ja tukka ponkkarilla vielä iltapäivällä. Lähtiessä ihmisten ilmoille laittaa ensin lapset valmiiksi, huolehtii koiran ja sitten, jos aikaa jää, sipaisee vielä vähän meikkiä mennessä. Yleensä siinä vaiheessa joku jo huutaa äitiä ovenraosta. Äitiys ei tarkoita itsensä unohtamista tai laiminlyömistä, mutta elämän tärkeysjärjestyksessä oma ulkonäkö ei ole ensimmäinen.

Minulle kauneus ja onnellisuus ovat lähes synonyymejä. Kun voi hyvin, tuntee olevansa tasapainossa ja saa antaa ja vastaanottaa rakkautta, on helppoa tuntea olevansa kaunis. Siihen ei tarvita oikeaa vaakalukemaa, täydellistä meikkiä tai viimeisimmän trendin mukaista kampausta tai asua. Ihminen, joka on sinut itsensä kanssa, on kaunis. En haluaisi olla yhtään nuorempi, sillä silloin olin myös itselleni paljon vaativampi. Peilistä näkyi vääränlainen nenä ja harmittelin, miksi en ole pidempi. Käytin energiaa pohtimalla asioita, joihin en voi vaikuttaa. Kun tänä aamuna nousin sängystä, hiukset pörrössä ja maitotahra rinnuksilla, hymyilin. Herääminen rakkaiden ihmisten läheltä, vauvan hyvin nukuttu yö ja naurusta syntyneet juonteet silmien ympärillä. Kun on hyvä olla itsensä kanssa, voi tuntea olonsa kauniiksi.

Kauneus on lisäarvo, sanoo Lenita Airisto. Kauneus on asenne, sanoo Dove ja siihen on helppoa yhtyä. Siihen asenteeseen on oikeus jokaisella. Jos äiti tuskailee kotona kiloja ja ulkonäköään, samaan kuoroon yhtyvät takuuvarmasti lapset. Positiivisuuden kierrettä on helppoa jatkaa niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin. Dove on toiminut kauneuden ja hyvän itsetunnon puolesta puhujana mm. käyttämällä mainoksissaan normaalipainoisia naisia ja muistuttamalla, että kauneus ei ole todellakaan vain huippumalleille varattu käsite. Uusimmassa globaalissa itsetuntovideossa naiset tekevät valinnan kahden oven välillä sen mukaan, tunteeko itsensä kauniiksi vai tavalliseksi. Testi tehtiin eri maissa ja kulttuureissa; Lontoossa, Delhissä, San Fransiscossa, Shanghaissa ja Sao Paolossa. Videon lopuksi jokainen meistä voi tehdä oman valintansa. Katso video ja päätä, kumman oven sinä valitset?

Kumpa olisimme itsellemme ja toisillemme vähän lempeämpiä. Milloin sinä koet olevasi kauneimmillasi? Täydessä tällingissä, lomalla, kotiverkkareissa, saunanraikkaana, treenatessa…? Uskoisin, että yleensä silloin, kun tunnet olosi onnelliseksi, oli look mikä vain.  Kauneutta on siellä, missä sen haluaa nähdä. Tai tarkennan vielä: kauneutta on siellä, jossa sen voi tuntea!