Hei kaikki!
Vuoden ensimmäinen postaus on tässä ja eletään jo reilusti yli kuun puolen välin. Mitä olen tehnyt?
Olen asettunut aloilleni. Viime vuosi oli elämyksiä, kokemuksia ja alkuja, tapahtui paljon ja janosin uusia asioita. Arki ja elämä rullasi erinomaisesti, vaikka meillä hieman osoitteet vaihtuivatkin normaalia tiuhempaan tahtiin. Marraskuinen Espanjan matka oli huikea kokemus, mutta sen sulatteluun ei jäänyt kovin paljon aikaa, koska muutto tehtiin heti kotiin palatessa. Saimme tavarat sisään ja suunnilleen paikoilleen, sitten olikin jo joulu. Ja uusi vuosi.
On ollut aivan ihanaa asettua aloilleen. Olen tutustunut pikkuhiljaa tähän kotiin, kuulostellut nurkkia, järjestellyt kaappeja ja suunnitellut ensi kesän remonttia. Koti tuntuu päivä päivältä yhä enemmän omalta ja mieluisalta, eivätkä kompromissit enää juurikaan hierrä. Tarvitaan aikaa ja elämää, jotta opimme toistemme tavoille, talo meidän ja me talon.
On ollut aikaa fiilistellä viime syksyä ja etenkin Espanjan matkaa. Palaan usein kuviin ja katson maisemia ja fiiliksiä sieltä, vitsit että näytin siellä niin onnelliselta. Tytär jo kysyi, mennäänkö tänä vuonna uudelleen. En tiedä, kun nyt on just sellainen fiilis, että en halua mennä minnekään 😀
Samalla kun olen ollut pois blogista, olen ollut myös paljon vähemmän somessa ja myös yleisesti ottaen hieman vahingossa huomannut vältteleväni sosiaalisia tilanteita. En nyt toki erakoitunut ole, mutta ekstrovertti kyläluuta ja glitterhelma on valinnut mielummin koti-illan ja villasukat. Tähän varmasti vaikuttaa myös talven pimeys sekä vauhdikas startti töissä, on vain tarvinnut enemmän aikaa kodille ja itselle.
Tammikuu on siis ollut paluuta perusasioiden äärelle. Ja tiedättekö, se on aivan ihanaa! Kun on elänyt puoli vuotta ilman omia huonekaluja tai lempikahvimukia, on tavallisessakin päivässä paljon fiilisteltävää. On ollut kiva tuntea olevansa kotona.
Uudessa talossa asuminen on myös tavallaan jännittävää. Odotan jo superinnoissani kevättä ja sitä, kun piha paljastuu lumikerroksen alta. Enhän juurikaan tiedä, mitä sieltä edes paljastuu. Paitsi aika paljon nurmikkoa, joka kyllä kaipaisi robottileikkuria.
Että sellaista tänne kuuluu. Ei oikeastaan mitään ja se on just nyt parasta. Ehkä tämä vaihe kodin kanssa on sama kuin uuden ihastuksen kanssa, haluaisi vaan olla rauhassa kahdelleen 😀 Eiköhän sitä taas auringonvalon lisääntyessä ja alkuhuuman hälvetessä taas ehdi mennä ja kokea.
Miten siellä on vuosi alkanut? Toivottavasti kaikki hyvin <3
4 Kommentit
Kertoisitko tuosta sohvasta enemmän 🙂
Oi mikä ilon hetki kun huomasin uuden blogitekstin tulleen! ? Olen monta kertaa viikossa käynyt katsomassa, josko olisit kirjoittanut. Pelkäsin jo, että blogin kirjoitus loppuu. Odotellessani olen lukenut järjestyksessä vanhoja postauksiasi ja olen nyt vuodessa 2018 menossa. Löysin blogisi vasta viime syksynä, mutta hurahdin siihen heti. Kirjoitustyylisi kolahti heti ja meillä on hyvin samanlainen sisustusmaku ja ajatusmaailma. Lisäksi itsekin olen yhden tytön ja yhden pojan äiti. Kiitos Kerttu, kun kirjoitat! Oon sun fani! ❤️
Hei Päivi! Lämmin kiitos ihanasta viestistäsi! Ei ollut tarkoitus pitää niin pitkää taukoa, mutta se tuli tarpeeseen, nyt on taas paljon ideoita ja intoa kirjoittaa. Hyvää tätä vuotta myös sinne teidän perheelle, viestisi lämmitti todella paljon sydäntä <3
Jatkoa vielä edelliseen kommenttiini:
Onnea myös uuteen kotiin! Aivan mielettömät ikkunat ja maisema olohuoneessa, kuten edellisessäkin kodissanne.Todella ymmärrettävää, ettet ole ehtinyt kirjoittaa. Viisaasti olette tehneet, kun olette ottaneet talon kanssa tuumaustauon ja kuulostelleet sitä. Olen kuullut saman vinkin ennenkin. Ja niinhän sitä sanotaan, että hiljaa hyvä tulee. Hyvää tätä vuotta koko teidän perheelle! Seuraan ilolla mukana ja lupaan lukea jokaisen postauksen ?