Sisustuksessa, kuten muillakin elämänalueilla sitä tuppaa herkästi jämähtämään tiettyyn tyyliin. Se on vähän kaksipiippuinen juttu, toisaalta sitä juuri etsiikin omaa ajatonta tapaa vaikkapa sisustaa ja pukeutua, mutta kyllä elämänsuola on myös uudistuminen ja rohkeat kokeilut.
Itse hoksasin tässä hiljattain, että olen käynyt kymmenen vuotta samalla kampaajalla! Se on luotettava, ammattitaitoinen ja tunnelmaltaan ihana paikka, mutta pääsenkö uudistumaan, jos en rohkeasti kävele jostain toisesta ovesta sisään? Lauantain juhlissa meille oli varattu kampaaja ja meikkaaja, jotka olivat minulle ennestään vieraita. Napakat ja näppärät naiset puunasivat joukkomme juhlakuosiin ennätysajassa. Kampaukseni syntyi kahdessakymmenessä minuutissa ja olin siihen huipputyytyväinen. Meikki tuntui ensin todella vahvalta, mutta juhlahumussa siihen tottui nopeasti. Oli oikeastaan aika virkistävää nähdä, millaisen lookin uudet ihmiset loivat. Kuinka moni uskaltaa antaa uudella meikkaajalla tai kampaajalla ”vapaat kädet”?
Kodin sisustuksessa etsin kultaista keskitietä. Skandinaavinen design, modernit linjat, ripaus kauden trendejä ja ajattomat materiaalivalinnat ohjaavat innostustani ja hankintojani. Kun muutimme ensimmäiseen omistusasuntoomme, teetimme siihen ensimmäisenä keittiöremontin. Valkoisten kaappien parina pähkinänruskeat laminaattitasot olivat selkeä valinta, ajattelin että niitä jaksaa kyllä katsella! Vaan kuinka kävikään, tumma ruskea lipui sisustuksen aallonharjalta, ehkäpä yhtä nopeasti kun oli sinne noussutkin.
Olemme asuneet nyt talossa lähes päivälleen kolme vuotta! Muistan sen tammikuisen pakkasviikonlopun, kun rekka-auto ajoi muuttolasteineen pihaan ja pääsimme ensikertaa kantamaan tavaroita uuteen kotiin. Monet huonekalut vedettiin pakasta, tyyli ja mieli olivat muuttuneet ja halusin uuteen kotiin modernimpaa tyyliä. Äitini astui ensi kerran eteisestä valmiiseen taloon ja katsahti lähes tyhjään keittiö-olohuonetilaan todeten: ”ihan kuin hotellin aulaan tulisi”. Ei ehkä ihan se ensimmäinen fiilis, jonka toivoisi omasta kodista välittyvän.
Tyhjä koti on kuin taulu, jota ei voi liian nopeasti maalata. Olen tässä kolmessa vuodessa ymmärtänyt, että ajattomuus ja kodikkuus ovat toistensa parhaat ystävät. Sisustuksessa molemmat syntyvät pikkuhiljaa, liikaa kiirehtimättä. Siinä missä ensimmäisen vuoden ajan välttelin taulujen kiinnittämistä seiniin turhien reikien pelossa, on asenteeni höllentynyt ja muuttunut. Koti on tehty elämää ja meitä asukkaita varten. Jos lattiaan tulee naarmu tai seinään ylimääräinen reikä, paikataan se tai eletään sen kanssa.
Koti ei ole katalogi eikä näyttelytila, ei edes sisustusbloggaajan koti. Meillä ainakin on yleensä aika hurlumhei-meininki, joka ei kuviin saakka välity. Hetki sitten pyysin viisivuotiasta katsomaan äidin mestariteosta; maailman sotkuisinta kodinhoitohuonetta. Tytär oli heti juonessa mukana kehui, miten uskomattoman upean sotkun olenkaan voinut saada aikaiseksi!
Olen katsellut mustavalkoista keittiötämme nämä vuodet, mutta en ole kyllästynyt. Aina voisi sanoa ”jos”, mutta jokainen tekee valinnat (niin sisustuksessa kuin elämässä muutenkin) vain sen hetkisten tietojen ja taitojen perusteella. Peräpeiliin voi vilkaista, mutta jos sinne menneisyyteen jää liikaa tuijottelemaan, ei voi nähdä eteensä. Kuvissa näkyvät mustavalkoiset keittiöpyyhkeet ovat Annon valikoimista, sellaiset itsestäänselvät ja turvalliset valinnat. Ne eivät yllätä, mutta eivät välttämättä myöskään ihastuta tai vihastuta. Ihan kivat.
Sitä tässä pohdin, että riittääkö minulle ihan kiva? Saisiko elämästä enemmän irti, jos tekisi enemmän uusia kokeiluita, vai johtaisiko se vain virheostosten tai tyylimokien sarjaan? Liittyen kampaajalle vapaiden käsien antamiseen, tekisin sen sata kertaa mielummin kun antaisin ammattisisustajalle vapaat kädet sisustaa kotini. Okei, ehkä jonkun huoneen, joo. Mutta koko koti, ei ikinä! 🙂 Antaisiko sinä?
Ps. Näiden mustavalkoisten sisustuskuvien kaveriksi otin muutaman otoksen väripilkuilla, julkaisen ne huomenna. Ei nyt sentään mitään niin villiä ole luvassa, etteivät kahvit pysy kupissa 😉
25 Kommentit
En ikinä antaisi ammatisisustajan sisustaa kotiamme ja mulla on kans vähän sama tuttu ja turvallinen on hyvä, nytkin meidän uudesta keittiöstä tulee yllätys yllätys valkoinen 😉 Jotenkin kamalan ”erilaisia” ratkaisuja en uskalla laittaa sisustukseen, ainakaan pysyviin juttuihin. Kivaa viikkoa Kerttu!
Niinpä, ainakaan sellaista ”avaimet käteen”-pakettia ei kyllä pystyisi ottamaan! Sävyissä ja materiaalivalinnoissa ammattilaisesta oli kyllä iso apu rakennusaikana, sitä oli niin pää pyörällä kaikkien valintojen keskellä 😀 Valkoinen keittiö kuulostaa hyvältä!
Näytit juhlissa niin upealta! Meikki oli kaunis, ei yhtään liian voimakas.
En kyllä pystyisi antamaan vapaita käsiä sisustussuunnittelijalle, enkä edes kampaajallekaan. Aika kaavoihin kangistunut ja kontrollifriikki taidan olla. 🙂
Kiitos Liina <3 Se on vain hyvä, että on omat vahvat visiot 🙂
Minusta koti rakentuu pikkuhiljaa. Tätä painotan myös sisustussuunnittelu asiakkailleni, että hyvä suunnittelija antaa kodille raamit ja jonka sisälle kodin omistajat rakentavat loput.
Suunnittelija auttaa löytämään talon/asunnon pinta-alaan sopivat huonekalut, tekstiilit, valaistuksen ym. jotta ns. ”hukka ostoksia” tulisi mahdollisimman vähän.
Mukavaa viikkoa.
Totta! Tässä olikin vähän sellainen telkkariohjelmista tuttu ajatusleikki takana: annan avaimen sisustajalle ja tulen parin päivän päästä katsomaan lopputulosta. Sellaista suunnittelukeikkaa ei varmasti normaalioloissa tule sisustussuunnittelijallekaan 😉 Mekin hyödynsimme ammattilaisen silmää talonrakennusvaiheessa ja siitä oli kyllä iso apu päätöstentekoviidakossa 🙂
Kotiini en sisustussuunnittelijaa ehkä päästäisi, koska uskallamme itse suunnitella ja ideoida juuri oman näköisemme sisustuksen. Ja mielummin repäisemme, kuin teemme jotakin tuttua ja turvallista. Jos jonkun suunnittelijan kotiini päästäisin, niin Vertti Kiven. Mutta kuten itsekin suunnittelijan hommia tehneenä tiedän, joillekin siitä on vaan apua ja ihanaa oli auttaa ihmisiä, sillä puhuimme samaa kieltä usein heti alkuunsa. Suunnittelin isot linjat ja esim. tauluja en suostunut koskaan suunnittelemaan, sillä ne rakentuvat oman näköisiksi kun itse ne laittaa.
Se olisikin eri juttu, jos joku tuttu, ihailemani suunnittelija ottaisi langat käsiin. Mutta vieraan makuun ei kyllä uskaltaisi luottaa 😉
Hei,
Tervetuloa liittämään blogisi Suomalaisten rakennusblogien linkkilistaan:
http://koti7.blogspot.fi/p/suomalaisia-rakennusblogeja.html
Toiveena saada sinne kerättyä kaikki aktiiviset raksa-blogit 🙂
Yst.T Karolina KOTI-blogista
Jos tuollaisia pitää edes miettiä, niin siitä vaan. Mitä siinä menettää, jos uskaltaa kokeilla. Kenties aikaa, rahaa ja tukun revittyjä hiuksia päästä (en tarkoita kampaajaa ), mutta so what.
Mielenkiintoinen kysymys – vastaus riippuu siitä, miten pitkäaikaisesta muutoksesta olisi kysymys. Yhden illan kampaukseen antaisin vapaat kädet, mutta en missään tapauksessa saksien käyttöön. Hiustyyli on sen verran osa identiteettiä, etten antaisi jonkun toisen määritellä sitä. Kodista taas varmasti ammattilainen saisi tyylikkäämmän kokonaisuuden, mutta siitä huolimatta suunnittelisin sisustuksen ja remontin mieluummin itse. Se on hauskaa, enkä ehkä kuitenkaan haluaisi, että koti näyttää sisustussuunnittelijan luomukselta, niin tyylikkäitä kuin ne ovatkin. Tosin varsinaisen uudistumisen miellän vielä joksikin aivan muuksi kuin uudeksi sisustukseksi tai kampaukseksi – voivathan ne tosin olla sisäisen muutoksen ulkoisia ilmentymiä.
Aika kaavoihin oon kangistunut, mutta välillä repäisen ja annan kampaajalle vapaat kädet 🙂 Mun mielestä helpoin alue, koska hiukset on kuitenkin (ainakin toistaiseksi) uusiutuva luonnonvara! 😉
Kiva ja kiinnostava postaus! Näinhän se on, että siihen tuttuun ja turvalliseen helposti jämähtää. Samaa mieltä olen siinäkin, ettei se välttämättä ole edes huono juttu. Kunhan ei sentään ihan koko elämä jää jumiin ;D Minä taas jämähdin muutamaksi vuodeksi huonoihin elämäntapoihin, en pitänyt huolta itsestäni. Silloin onkin hyvä laittaa hyrskyn myrskyn, että pääsee irti vanhasta. Huteja on tullut niin kampauksissa ja sisustuksissa täälläkin, mutta onneksi melkein mitä vaan voi korjata ja muuttaa. Ja samoin tuli harhauduttua niiden tummanruskeiden tasojen kanssa : )
Mukavaa viikon jatkoa Kerttu! Niin ja munkin mielestä sun juhlalook oli upea : )
Ihan vapaatko kädet? En uskaltaisi. Mutta jos saisin esimerkein kertoa tyylistäni ja toiveistani ja inhokeistani, niin mikä ettei. Ja tietysti pari perintöhuonekalua pitäisi mahduttaa mukaan.
Meillä kävi sisustusarkkitehti uudessa kodissa ja olin siihen todella tyytyväinen. Ei ollut niin kallista mitä pelkäsin. Ja on maksanut itsensä jo nyt takaisin. Suosittelen muillekin jotka eivät ole niin varmoja (tai rikkaita) sisustajia.
Ammattilaisen apua kannattaa ehdottomasti hyödyntää, niin mekin teimme taloa rakentamessamme. Mutta että joku sisustaisi kodin alusta loppuun vähän telkkariohjelmien tapaan valmiiksi, se olisi ihan liian hurjaa 😀
Kampaajalle annan useinkin vapaat kädet sillä mulla ei oo mitään yhtä tiettyä hiustyyliä vaan tykkään vaihdella mallia ja väriä. Usein käyn tutulla kampaajalla joka tuntee hiuslaatuni joten kaikkien punapigmenttien ja pyörteiden ja ohentamisten selittämiseen ei mee turhaa aikaa. Tosin tämän luottokampaajani löysin nimenomaan menemällä kokeilemaan uutta. 😀
Sisustussuunnittelijaa en päästäisi sisustamaan kotiani. Ei oo kyse luottamuksesta vaan siitä, että oma koti on se turvapaikka. Sen pitää olla just oman näköinen. Ja mikäs sen hauskempaa kuin laittaa mies siirtelemään huonekaluja eestaas. Virheiden kautta oon oppinu paljon, lähtötilanne oli soluasunnon mustapunaisesta, maalaisromanttisen yksinasuttavan kotini kautta miehen kanssa yhteiseen moderniin kotiin. Huonekaluja on vaihdettu, niitä pidetty mistä tykätty ja vihdoin voi sanoa olevansa tyytyväinen. En usko että olisin näin tyytyväinen ilman tätä prosessia, kasvamista. Ja jos joku muu olis suunnitellu tän kodin se ois jonku muun näkemys minusta ja miehestäni, ei meidän oma. Oma koti on heijastus meidän yhteistä elämää, kahta yhteennivoutunutta persoonaa ja kasvamista. 🙂
Rohkeat olet kampaajalla, vaikka toisaalta hiukset ovat nopeasti uusiutuva luonnonvara. Mutta kyllä se musta siili voisi olla siitä huolimatta aika järkytys ;D Sisustussuunnittelijaa kannattaa käyttää apuna vaikka materiaalivalinnoissa, mutta kyllä jokainen luo sen kodin lopullisen ilmeen ihan itse!
Mä olen lukemattomia kertoja antanut tuntemattomalle kampaajalle vapaat kädet. Mun hiukset kasvavat reipasta vauhtia ja vaihtelu virkistää. Nuorempana. En enää.
Kun miettii esim ensimmäistä kotia, sitä ekaa opiskelukämppien jälkeen, kyllä sekin täytyi hyvin lahjoitushuonekaluista. Pikkuhiljaa sitä tuli ostettua mieleisiä.
Kampaajakeikka maksaa kuitenkin suhteessa vähän verrattuna sisustussuunnittelijan palkkaamiseen ja toteuttamiseen, eroa voi olla 1000 kertainen ero.
Itse väitän omaavani aika huithapeli tyylin, me ollaan paljon matkusteltu ympäri maailmaa ja esim kodista löytyy seinälle ruuvattava viinipullon avaaja vaikka viiniä meillä juodaan kerran vuodessa. Viimeisimpinä sisustuselementteinä oli Australiasta ostetut Eiffel torni ( ihan miniversio, alkuperäinen ei ole minnekään Pariisista hävinnyt ) sekä Manhattanin teitä muistuttavat lakanat.
Eli kyllä, varmaan meidän huusholli kaipaisi ihan varmasti ammattitaitoista kädenjälkeä.
Sisustusammatti on tällä hetkellä varmaan naisilla top haavelistalla ja uusia toimisttoja on tullut paljon, samoin kouluja. Onkin varmaan aika tuurista kiinni että löytää ammattilaisen, joka ymmärtää minua ja meidän kotia ja haluaa tukea tyyliä ja samalla selkeyttää. Kokeilemalla selviää, mutta en tiedä olenko vielä siihen valmis. Onko järkeä pyytää suunnitelma mutta sitten ei ole rohkeutta laittaa vuoden palkkaa toteutukseen ?
Joo, tämä oli vähän hassu ajatusleikki 😀 Mutta kertoo kuitenkin siitä, että monissa asioissa sitä jää tuttuun ja turvalliseen, vaikka voisi saada jotain uutta ja innostavaa kun uskaltaa kokeilla. Mielellään sitä myös matkustaa ihan uusiin kohteisiin, vaikka olisi rakastanut edellisiä lomapaikkoja 😉 Ja onneksi oikeasti sisustussuunnittelijan apua voi ostaa pala kerrallaan, harva antaa sisustaa koko kotia yllätysmomenttina teeveeohjelmien tapaan.
Liputan rohkeasti kokeilujen puolesta! Jos ei tunnu hyvälle niin on ainakin kokeiltu – varsinkin jos omaa jo vahvan näkemyksen siitä valmiiksi mistä tykkää ja mitä haluaa. Siinä muutama harha-askel ei tunnu missään 🙂
Aina voi onneksi palata myös tuttuun ja turvalliseen, jos siltä tuntuu 🙂
Itse sisustussuunnittelijana katson ehkä vähän eri näkövinkkelistä tuota ammattilaisen käyttämistä. Meitä on monenlaisia, mutta itse lähden siitä, että asiakas saa omanlaisensa kodin ja autan lähinnä valitsemaan ”hyviä juttuja” eli sellaisia jotka tuntuvat hyviltä ostoksilta vielä vuosienkin päästä. Samoin usein tarvitaan apua oikeankokoisten kalusteiden valintaan, niiden järkevään sijoitteluun ja hyvien pintamateriaalien valintaan. Kodin näillä elementeillä kuitenkin luo asukkaat itse. Jotkut suunnittelijat käyvät varmasti asettamassa kaiken pikkutavarankin paikoilleen ja mikäs siinä voihan niin tehdä, itse kuitenkin ennemmin neuvon asukasta itseään siinä miten niistä omista jutuista saa luotua parhaan kokonaisuuden.
Kun olen jälkikäteen käynyt suunnittelemissani kohteissa, huomaa miten erilaiseksi olisin itse lookin tehnyt, hyvä niin, sillä silloin kodit näyttävät asujiensa näköisiltä, mutta perusasiat ovat hyvin.
Olen huomannut että moni kaipaa apua lähinnä sohvien ja mattojen valinnassa, huonekalujen sijoittelussa, valaisimien valinnassa ja värien valinnassa. Esimerkiksi hyvien seinävärien valinta ei ole ihan helppoa, ammattilaisen silmä osaa usein hakea täydellisemmät värisävyt.
Sitten on vielä se ryhmä, joka on sisustanut uuden kodin itse ja kaikki on ”liian täydellistä” haetaan apua siihen miten kodista saisi vähän rennomman oloisen.
Mutta liputan ehdottomasti sen puolesta että koti on asujiensa oloinen!
Totta Anne, tämä oli tällainen hassu ajatusleikki. Meilläkin oli sisustussuunnittelija apuna talonrakennusvaiheessa materiaalivalinnoissa ja siitä oli kyllä iso apu ja ilo. Ja olenhan sinultakin kysynyt mielipidettä huonekaluhankintoihin, koska luotan makuusi 🙂 Mutta sellainen telkkariohjelmien tyyli, jossa asukas lähtee kotoaan ja sisustaja remppaa ja laittaa kodin uuteen uskoon, se olisi aivan liian hurjaa makuuni! 😀
Mä vaihtelen kampaajaa usein, välllä käyn vuodenkin samalla, kun taas tekee mieli vaihtaa paikkaa. 🙂 Mutta ei siihen syy ole kampaajan ammattitaidottomuus, vaan ihan oma halu vaihtaa välillä. 🙂
Itse en liioin antaisi ammattisisustajan suunnitella ja sisustaa kaikkea kotona, koska pelkäisin että en tykkäisikään. 😀 Vinkkejä otetaan aina vastaan ja niiden pohjalta on hyvä lähteä itse kokoamaan palapeliä kasaan. Tunnistin itseni tuosta myös, että muuttaessa, ei usklatanut edes seinään tehdä reikää, kun mietittiin jo että kun siihen niin kuka jaksaa pakkeloida reikää piiloon. Nyt meillä eletään huolettomasti ja reikiä on seinissä ja yhtään ei haittaa, sitten kun reiät täytyy saadaa piiloon, niin ne pakkeloidaan ja maalataan.. ei siinä sen kummempaa! 😀
Samanlaista elämänasenetta siis havaittavissa! Vaikka oikeasti, nyt pitäisi mennä kampaajalle ja melkein sama vanhalle vai uudelle, hiukset on aika karussa kunnossa 😀