Blogi on mainio peili, joka näyttää itselleni omaa kotiani myös ulkopuolisin silmin. Sain kommentin, jossa ihmeteltiin toisaalta kotimme design -paljoutta, toisaalta sen yllätyksettömyyttä. Monet kotimme design-esineet ja huonekalut ovat tuttuja blogeista, sisustuslehdistä ja katalogeista. Ei siis kovin omaperäistä, vai? Kommentti oli ystävällinen ja siinä piili totuuden ydintä, siksi aloin pohtimaan asiaa tarkemmin. Pyrin kodin isoissa hankinnoissa ajattomuuteen, joka toisaalta saattaa tarkoittaa myös turvallisuutta. En halua kyllästyä huonekaluihin tai valaisimiin nopeasti. Toisaalta hyvä esimerkki on myös tuotteen mahdollinen jälleenmyyntiarvo. Kun satsaa laatuun, saa siitä myös hyvän hinnan vuosienkin päästä. Voisi siis sanoa, että design on ekologista.
Turvalliset ratkaisut isommissa hankinnoissa ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sisutuksessa voisi olla yllätyksellisyyttä, leikkisyyttä ja huumoria. Kaiken ei aina tarvitse olla sävysävyyn ja suorassa rivissä. Itse asiassa juuri se joku yllättävä ”joukkoon kuulumaton” tekijä voikin olla se, joka korostaa ympäristön modernia minimalismia. Talomme on vuoden vanha ja kerrostumia sisustukseen tulee ajankanssa. Kun peruspohja on kunnossa, on helpompi revitellä!
Mitä paremmin tuntee oman tyylinsä ja makunsa, sen helpompi on löytää sisustukseen linjakasta hauskuutta. Siis elementtejä, jotka ponnahtavat ympäristöstään ja levittävät hyvää mieltä. Vaikka rakastan valkoista, mustaa ja harmaata, kaipaan väriä ja meininkiä. Joskus se voi olla leikkikukkakimppu ja joskus pirteä kirpparimaljakko. Kuitenkin niin, että kokonaisuus näyttää ja tuntuu edelleen omalta.
Tyylikkäästi leikkisä tai hillitysti riehakas voisivat olla kuvaavia adjektiiveja. Haluaisin tehdä enemmän itse, kiertää kirpputoreja ja tuunata vanhasta. Haasteena on aika. Aktiivinen arki pienen lapsen työssäkäyvänä äitinä rajoittaa omia harrastuksia. Toisaalta koen, että en osaa tarpeeksi hyvin tai minulla ei ole työskentelyyn soveltuvia tiloja, jossa saa roiskia ja sotkea maalitörppöjen kanssa.
Kuitenkin monet silmääni miellyttävät asiat ovat hyvin yksinkertaisia. Ei röyhelöitä, ei piperrystä. Suoria linjoja, selkeitä värejä ja hallittuja kokonaisuuksia. Parhaimmillaan niin, että joukossa on sitä pientä tvistiä, joka tekee kodista kodin.
Kuvituksena inspiraatiota kotitoimiston eli työhuoneen sisutukseen. Kuvat ovat ns. ”riehakkuusjärjestyksessä”, ylhäällä rokkaavin ja alhaalla hillityin. Jokaisessa kuvassa on jotain hauskaa ja viehättävää, ideoita omaan kotiin poimittavaksi. Työhuoneemme on edelleen vaiheessa. Uten Silo nojailee nurkassa ja moni yksityiskohta harkinnassa. Yhdessä täällä ollaan opettelemassa näitä asioita. Tai jos joku on omasta mielestään ihan täydellinen sisustaja ja koti on 100 % valmis, niin ilmoittaudu ihmeessä tuolla kommenttiboksin puolella. Tahdon kuulla salaisuutesi 😉
Olisi muutenkin hauska kuulla, mitä ajatuksia aihe herättää? Kuuluuko sisutuksessa revitellä? Millaiset ovat oman kotisi ”yllättävät” elementit? Syntyyko omannäköistä vain itse tekemällä? Ja onko meillä niiiiin tylsää? 😀
Mukavaa maanantaita jokaiselle!
Kuvien lähde täällä ja täällä.
0 Kommentti
Allekirjoitan myös tuon, että design on ekologista. Se mielestäni ympäristöteko parhaimmillaan ostaa kestävää -niin laadullisesti kuin muotoilultaan. 🙂 Design tuotteita harvemmin tulee heitettyä roskiin (vs. esim Ikea). Teillä on uusi koti ja olet luonut sinne valinnoillasi jo hyvän pohjan, eiköhän se kerroksellisuus ja elämänmakuisuus tule sitten ajan myötä. Koti ei ole KOSKAAN valmis, eli toivottavasti tänne ei ketään sellaista ilmoittaudu. 😀 Ja sitten kun se hetkellisesti siltä tuntuu, menee joku juttu vaihtoon. Mielestäni, jos jotain yllätyksellisyyttä haluat, se voisi olla jokin ”vanha” esine, esim. talonpoikainen penkki, iso puinen vaasi kiiltovalkoiselle pöydälle, jne. Mutta kaikki aikanaan. Mukavaa maanantaita myös sinne!! 🙂
Niinpä, ajan kanssa ja pikkuhiljaa 🙂 Kun vain ehtisi joskus vaikkapa kirppiselle tai vanhan tavaran liikkeisiin. Ja valmista ei tule koskaan, onneksi!
Minun mielestä kaikkein tärkeintä on se, että kodin asukkaat itse viihtyvät siellä ja heillä on hyvä elää ja olla.
Tietysti kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseen ja on enemmän kuin hyvä, että makujakin on monia, mutta jokseenkaan en aina ymmärrä, miksi täytyy tulla kommetoimaan, jos ei ns. pidä jostakin asiasta, mitä toinen on kotiinsa tuonut tai jos kokee, että itse tekisi jotenkin muulla tavoin -kaikin mokomin sitten vain tekee 🙂 Tämä ei ole kritiikkinä tuolle sinulle aiemmin kommentoineelle anolle, vaan ihan vain toteamus.
Kuten jo mainitsinkin, makuja on monia ja varmasti kaikki me sisustuksesta kiinnostuneet tiedämme sen tunteen, kun markkinoille tulee jatkuvalla syötöllä toinen toistaan ihanampia esineitä ja heti ajattelee että voi, tuon, tuon ja tuonkin haluan omaan kotiini, mutta fakta on se, että ei sinne yhteen kotiin kaikki sovi. Sama pätee kausi/tehosteväreihin -jokaisella taitaa olla enemmän tai vähemmän ne omat lempivärinsä ja jos jotain muuta välillä kokeileekin, jää se usein hyvin lyhytikäiseksi, jonka jälkeen tavarat unohtuvat kaapin perukoille. Niitä muita kivoja juttuja on kiva ihailla muiden kodeissa 🙂
Tästä tuli nyt oikein megaviesti, enkä tiedä, saitko ideani päästä kiinni. Pähkinän kuoressa yritän sanoa, että pidä, Kerttu, oma tyylisi ja sisusta ihan niin kuin itse parhaaksi näet ja mikä toimii teidän perheellä. Itse allekirjoitan täysin tuon ajattomuuden tärkeyden, etenkin isommissa hankinnoissa. Ja vaikka design ja laatu eivät ehkä ihan aina kohtaakaan, usein design-tuotteet ovat kestäviä eikä niihin kyllästy niin helposti vaan silmä lepää niissä aina vain vuosien jälkeenkin. Ja jos joku nimittää teidän kotia yllätyksettömäksi, ei ilmeisesti ole nähnyt postauskuvia teidän lastenhuoneesta 🙂
Iloa viikkoosi!
Hyvin sain ideasi päästä kiinni! Kiitos ihanasta kommentistasi. Kotia tehdään itselle ja omalle perheelle, kaikkia ei voi todellakaan miellyttää. Kiva, että ruudun takana on kuitekin niitäkin, jotka kanssani saman sisustusmaun jakaa 🙂
Luulin olevani jo sinun lukijasi, mut en ollutkaan, tilanne korjattu. 🙂 En käytä ikinä sitä blogiluetteloa, jossa on ne blogit johon on kirjautunut, vaan menen jotain toista kautta blogeihin.
Tämä on muuten mielenkiintoinen aihe, johon voisi kirjoittaa pitkästikin. Mutta en osaa niin hyvin pukea ajatuksia sanoiksi että nyt sitä tekisin 😀
Tervetuloa lukijaksi, mukavaa kun kirjauduit!
Itselläni on hyvin samanlainen maku kuin sinulla. Tykkään selkeistä linjoista ja, ajattomuudesta ja sitähän design kalusteet tuovat kotiin. Mielestäni juuri pienillä lisäyksellä kuten taululla ja tekstiileillä voi sitten ns. Hieman revitellä. Itselläni on esim. Eteisessä valkoinen eleetön lipasto ( ei designia vaan Ikean Malm lasikannella), jonka päälle hankin sieltä Glorian kodin Tilauksen kautta sen ihanan Block valaisimen, josta kirjoitin tuonne toiseen kohtaan, mutta yllätyksenä tuon valkoisen lipaston päällä on isoäidiltäni perimä vanha kultakehyksinen suomalaisten muotoinen antiikkipeili. Se toimii hyvin. Koska lipasto on linjakas ja sen päällä asetelma moderneja linjakkaita esineitä, jotka keventävät tunnelmaa. Itse pidän Hyvin pelkistetystä, mutta kuitenkin kerroksellisuudesta sisustamisessa. Minulla on paljon perittyjä pieniä esineitä, joita vaihtelen aina eri paikkoihin.
Kauniita kuvia laitoit tähän ja kiitos hyvästä blogista, sitä on ilo lukea, varsinkin kun postaat usein ja itse olen kotosalla lasten kanssa ja on aikaa kurkkia heti näitä päivityksiä.
Teidän eteinen kuulostaa tosi hienolta! Mukavaa, kun kodissa on perittyjä asioita, ne tuovat sekä muistoja että kerroksellisuutta kotiin.
Kiva, kun viihdyt blogini lukijana ja jaksat kommentoida!
Hei, tykkään tyylistäsi hurjasti. Ihanan selkeetä ja harmoonista. Jokainen voi omalla tyylillään luoda yllätyksellisyyttä. Minä teen sen omassa kodissani verhoilla ja kangastauluilla. Mukavaa viikkoa Kerttu ja jatka samaa rataa sisustamisessa.
Sun blogia on kiva käydä lukemassa.
Lämmin kiitos kommentistasi! Ihanaa viikkoa myös sinulle 🙂
Ei kotinne tylsä ole! Meillä on aikalailla sama tyyli, samoja juttuja löytyy; String-hyllyä, Block-lamppua, Eamesia jne. Meillä on myös uusi talo, mutta jo toinen omakotitalo, ja tiesin tarkalleen, mitä uuteen talooni haluan, jotain uutta ja modernia (suurimmalta osin), mutta myös jotain vanhaa, retroa ja kierrätettyä ja jotain väriäkin ehkä. Juuri sitä kerroksellisuutta. Löytyy niitä designblogikatalogi-tavaroita ja -lamppuja, mutta sitten jotain todella edullisia löytöjä kirppiksiltä, kuten retrolamppua ja itse kunnostettua vanhempaa Muuramea ja Artekia(uuden rinnalla), ja juuri ne on minusta ihan parasta sisustuksessa!! Sekä muutamat tapettitalon ihanat tapetit, että mä tykkään! 🙂 Ja nostan hattua sulle, kun jaksat postata niin usein! 🙂 Olen itse haaveillut bloggauksesta kauan, en ehkä uskalla, enkä kyllä ehkä ehdikään 🙂
Petra
Hei Petra! Kiitos kommentista. Toisen omakotitalon kanssa maku on varmasti jo löytynyt ja kehittynyt. Kannustan kyllä perustamaan blogin, sitähän voi päivitää sen verran kuin hyvältä tuntuu. Minä olen tällaista keskimäärin ehkä vähän innostuvampaa sorttia, mutta ehkäpä aika rauhoittaa minuakin 😀
Se vasta olisikin tylsää, jos kaikilla olisi samanlainen sisustusmaku : )
Sen olen huomannut, että oma makuni on vaihdellut vuosien aikana ja ehkä nyt nelikymppisenä se on jo aika rento. Mutta aina myös aikakausi jota elämme, vaikuttaa sisustusmakuumme.
Mielestäni on tärkeää, että koti on ennenkaikkea asukkaidensa näköinen. Sellainen, missä on hyvä olla. Itse pidän paljon siitä, että uutta ja vanhaa yhdistellään ja designia voi olla halvempien juttujen joukossa. Kuitenkin niin, että toivottavasti jonkinlainen harmonia säilyy eikä mene vallan sekasotkuksi sisustus : )
Todellakin, jos kaikki tykkäisi samasta, niin ei kovin montaa erilaista blogia edes tarvittaisi. Harmonia ja hyvä olo, ne ovat hyvän kodin juttuja, mutta mistä ne kenellekin sitten syntyvät? 🙂 Kiitos Päivi kommentista!
Ääk! Täällä kuuluisa Ano nyt pahoittelee, jos onnistui aiheuttamaan huonon mielen sinulle. Mukava kuitenkin nähdä suhtautumisesi asiaan ja toivon, että olet pohtinut asiaa vain rakentavassa mielessä 🙂 Olisin voinut tuolloisen kommenttini esittää varmasti hienommin, sillä tarkoituksenani ei todellakaan ollut loukata sinua tai arvostella kotiasi. Olenhan muutaman kerran käynyt kommentoimassa postauksiasi ihastellen ratkaisujasi, mutta näin anonyyminä sitähän ei tietysti tiedä, kuka milloinkin kirjoittelee 🙂
Toisaalta hienoa nähdä, että sinä osaat ottaa myös pientä ”kritiikkiä” vastaan ja nostaa aiheen esille vilpittömään sävyyn. Tietysti on varmasti mukavaa saada paljon ihastelua kodistaan, mutta minusta ei ole väärin heittää ilmoille ajatuksia, jotka eivät välttämättä aina tuota vain onnellista hykertelyä, vaan toisinaan ehkä laittavat katsomaan asioita joltain toiselta kantilta. Erilaisten makujen kohtaaminen positiivisessa hengessä voikin ehkä laittaa joskus vireille jotain aivan uutta ja yllätyksellistä?
Ja niin, tunnustaudun tässä postauksessa noiden kahden alimman kuvan ystäväksi eli ei se leikkisyys ja riehakkuus tarvitse tosiaan niin hurjaa olla minunkaan mielestäni 😉 Jatka Kerttu samalla iloisella mielelläsi ja pidä huiman hyvä asenteesi!
Ei huolta ollenkaan! Ei ole prinsessalla herneitä nenässä tai patjan alla 😀 Kyllä tässä bloggaushommassa pitää osata ottaa vastaan myös asiallinen ja ystävällinen rakentava palaute ja sellaiseksi viestisi koin.
Olisipa aika hauskaa, jos kirjautuisit lukijaksi, niin tunnistaisin juttusi nimimerkistä. Se on helppo homma, jos on vain gmail-osoite valmiina, ohjeet löytyvät esim. täältä: http://support.google.com/blogger/bin/answer.py?hl=fi&answer=104226. Toki saat jatkaa anonyyminäkin lukemista ja kirjoittamista 🙂
Hyvä niin 🙂 Valitettavasti minulla ei ole gmail-osoitetta enkä sitä muuhun ainakaan tällä hetkellä tarvitsekaan. Ehkäpä täytyy keksiä jokin nimi, minkä voisin jatkossa pistää kirjoitukseni loppuun 🙂
Sehän toimii silläkin tavalla ihan mainiosti 🙂