Postaus omalla murteella

Mulla on sellanen viha-rakkaussuhde takkaan. Siis yleensähän rakastan, mutta välillä ärsyttää ihan älyttömästi. Parastahan siinä on, ku tulee sellasta kivaa tunnelmaa kotiin, oon vähän sellainen fiilistelijäluonne. Mutta ennen ku siihen fiilistelyvaiheeseen ees pääsee, niin usein ihan on kauhee säätö. Yhtenä iltana tässä taas sytyttelin takkaa ja tyttökin siinä jo kyseli, että mitä sä äiti mutiset. Sanoin vaan, että yritän sanoo tälle takalle, että vois pikkuhiljaa alkaa syttyä. Neljävuotias kehotti pyytämään vähän nätimmin, ku sellaine puhe tehoo kuulema paremmin. 

Ku lähin hakemaan lisää puita varastosta, niin vilkasin sisään olohuoneen isosta ikkunasta. Se sisälläni asuva tunnelmoija tietysti ilahtu kun oli niin rauhallisen ja kauniin näköstä. Tää on mulle muuten just tyypillistä: meen hakee puita, mut keksin, että nyt voiski ottaa pari kuvaa. Sit lähen hakee kameraa ja etsimään muistikorttia ja sitten siinä matkalla pistän vielä pyykitkin pyörimään. Aina monta rautaa tulessa. Nappasin kuvat ja hain puut. Sitte innostuin lämmittämään takkaa varmaan neljä tuntia ja seuraavana päivänä ei paleltanu. Hikipäässä sai touhuta kotihommia. Parempi tietty niin ku että on ihan jäistä. Joka takkaprojektiin kuuluu vielä se imurointi, kun sitä puuroskaa on ihan jokapaikassa. Hugo tietty riemastuu siitä imurista ja yrittää jahata sitä ja hyökkäillä sen kimppuun. Siis tää on sitä säätöö, mitä tarkotan. Mut sit pitää oikein erikseen sanoo itelle, että ”rauhotu”, ottaa joku lehti ja heittäytyä hetkeks sohvalle takan lämpöön. Siinä se fiilistelijä sitten ottaa elämästä ilon irti, kunnes yleensä se pyykkikone alkaa just piippaamaan tai tyttärellä on joku tärkeää homma. Mut ajatushan siitä takan äärestä rentoutumisesta on niinku parasta. 

Tuntuu ihan hassulta kirjottaa niinku puhuu, ei musta olis kyllä mitään murreblogia pitämään. Oon siis ihan keskisuomalainen juuriltani ja usein sitä luulee puhuvansa hyvää yleiskieltä. Mut sit ku matkustaa muualle, toiset kiinnittää huomioo joidenkin sanojen venyttämiseen ja toisten lyhentämiseen. Onhan meillä täällä Keski-Suomessa iha oma tapa laskea: eppu, toppu, kolkki, nelkki, viikki, kuukki, seiska, kasi, ysi ja kymppi. Näin puhutaan yleisesti esimerkiks luokka-asteista. Ja ne jotka kulkee linja-autolla kouluun, saattaa kertoo: ”oon menny topusta asti ite linkillä kouluun”. Ja tää on nyt sit mun mielestä kauheen hyvää yleiskieltä.

No, eiköhän tässä jo homman poitti tullu ihan selväks. Seuraava postaus taas normikielellä, eiks niin. Heippa!

Ps. Haastan mukaan Valkoisen Harmajan Suvin, All I ever wanted is here-Karlan, Char and the cityn Charin ja Villa Ilonan Liinan.