Elokuun viimeiset päivät ovat jo käsillä ja olemme saaneet elää upeita kesäkelejä. Suotta otin varaslähtöä syksyyn, kun päivälämpötilatkin ovat olleet parinkymmenen paremmalla puolella. Loppuiltapävän aurinko paistaa meille talon päädystä ja korkea pystyikkuna ahmii säteitä sisään. Tämä on näkymä, joka saa minut usein pysähtymään. Mikään ei voita luonnonvaloa.
Harmaa, musta ja valkoinen kaipaavat syksyllä rinnalleen murrettuja pehmeitä sävyjä. Nyt mennään vielä graafisen reippailla kuvioilla ja pirteän puhtailla tehosteväreillä. Elloksen raitaviltti ja Annon liukuvärjätty tyyny haastavat keltaisellaan muuten minimalistista väripalettia.
Galileo-nojatuoli poistui tänä keväänä tuotannosta ja taisi käydä niin, että meillä tuoliin ihastunut kummitätini osti viimeisen kappaleen. Olen tykännyt tästä tuolista kovasti, vaikka joskus vähän harmittaa, että valitsin täsmälleen saman verhoilun sohvaan, rahiin ja nojatuoliin. No, eivätpähän ainakaan riitele keskenään 😉 Valmistaja on luvannut näiden tyynyille ja verhoiluille kymmenen vuoden takuun, joten meillä on vielä paljon yhteisiä vuosia edessämme.
Tasapainoilua -taulu ja Elloksen rahit ovat hauskalla tavalla yhteneväiset, mutta ei kuitenkaan liian samasta puusta veistettyjä. Puupavun siirsin suosiolla olohuoneeseen, sillä Hay:n pöydällä se saa takuuvarmasti tarpeeksi valoa. Enää ei tarvitse kuin muistaa kastella 😉
Olohuoneesta on käynti pariovilla elokuvahuoneeseen.
Rakas, urhoollinen vahtikoirani se on hommissa. Eilen muuten hätäännyttiin miehen kanssa, että nyt on koira karannut, kun Hugoa ei yhtäkkiä näkynytkään missään. Olimme pihahommissa ja tyttö kulki kavereiden kanssa edestakaisin, joten ovet olivat auki. Kuljettiin pitkin pihaa ja huudeltiin aikamme.
Hetken päästä herra suvaitsi sipsutella sisältä ulko-oven kynnykselle ja katseli meitä siinä vähän hämmentyneen näköisenä. Tyyppi oli siis päiväunilla vaatehuoneen lattialle jääneen pehmoisen torkkupeiton päällä. Oli vähän sen näköinen, että ”pystyttekö millään lopettaa tuon huutamisen ja viheltämisen, en saa nukuttua!”. 😀
Sellaisia kuulumisia ja valokylpyjä tähän elokuun viimeiseen keskiviikkoon. Kun näitä auringonsäteitä ei kerran saa purkkiin marraskuun varalle, niin parempi sentään tallentaa ne tänne blogiin.
Aurinkoista päivää!
0 Kommentti
Ihana, ihana auringonvalo! Itse kirjoittelin juuri kirkasvalolampusta : D
Ole iloinen, kun kaikissa huonekaluissa on sama verhoilu. Minä yritän ujuttaa laiskanlinnani osaksi kokonaisuutta ja meinaa jo usko loppua!
Totta sekin, samanlainen verhoilu mahdollistaa vaihtelua muuhun sisustukseen. Aurinkoista päivää sinnekin!
Teillä on niiiin ihanan näköistä! Kiva aamulla ensitöikseen lukea postaus sinulta niin tulee hyvälle mielelle vaikka kuinka väsyttäisi 🙂
Kiitos Syhi, tällainen palaute saa niin hyvälle mielelle bloggaajankin! <3
Ihanan näköistä, simä lepää noissa kuvissa kyllä. 🙂
Voi kiitos Irina 🙂
Mä olen Iskussa katsellut tuommoisia samantapaisia raheja. Ne sopisivat niin hienosti omaan olkkariin, mutta tuo pinta houkuttelisi varmaan kissoja tekemään tuhmuuksia liikaa. 🙂
Pinta saattaa tosiaan muistuttaa liikaa kissoille raapimispuuta. Harmittaisi kovasti, jos uudet rahit olisi heti kynsitty :/
Kaunista ja niin rauhoittavaa! kyllä luonnonvalo on se valoista kaunein!
Kiitos Riituli!
Voi kauhea.. meillä kävi Maijan kanssa ihan sama juttu mökillä!! Ihan hirveä paniikki, missä koira on ja etsittiin ja huudeltiin! Sitten onneksi tajuttiin tarkistaa sisältä niin siellähän se oli nukkumassa. Älytöntä 😛
No mutta ei noista pienistä koskaan tiedä… Hugo on kyllä jo niin mukavuudenhaluinen, että tuskin karkaisi kauemmaksi kun naapuriin rapsutuksia keräämäään 😀
Voi, tämä blogi on niin ihana! Olen seurannut jo kauan tätä ja aina se ihastuttaa! Niin kaunis koti ja myös pikkukoiran veikeät tarinat ja kuvat ovat kutkuttavan ihanaa luettavaa ja katsottavaa. Lähes päivittäin tulee kurkattua mitä uutta blogiin on tullut. Super iso kiitos, että jaksat ilahduttaa päiviäni tällä blogilla! 🙂
Suuren suuri kiitos, aivan ihana palaute! Tällä sai taas yhden aurinkoisen päivän verran energiaa 🙂
Ai että tuo teidän Hugo on ihan paras! Ja sinun taito kirjoittaa sen ajatuksista! 🙂 Kaiken muun hyvän lisäksi kiva piriste blogiisi pienen miehen tarinat.
Kiitos paljon! Hugo on sellainen persoona, että siitä on hauska välillä ammetaa tänne blogiinkin 🙂
Ihanan näköistä. Itsekin väittelen itseni kanssa päivittäin siitä, että joko on niin syksy, että voi kohta kaivaa taljat esille, mutta sitten pukkaa näitä + 20 asteen päiviä, joten olen vielä jättänyt taljat kaappiin. Mutta johan se on ensi viikolla syyskuu. 🙂
Nautitaan niin kauan kun tätä lämpöä riittää! Syksyä ehtii kyllä fiilistellä vielä moneen kertaan 🙂
Todella kivan näköistä! 🙂 En tiedä huijaako mulla tää läppärin näyttö vai mikä on, mutta onko sulla jotain lilaa tossa nojatuolissa? Tai sit on vaan kuvaan tullu joku vääristymä jos on ollu kirkasta?
Hei! Ei ole lilaa nojatuolissa, kaikissa on sama harmaa yksivärinen verhoilu 🙂
MIkä sävy on sulla seinissä? Toi ihana harmaa?
T.Leila
Kurkkaapa tämä tuore postaus, vastaus löytyy sieltä: http://modernistikodikas.blogspot.fi/2013/11/taydellinen-harmaa-savykoodi.html
Kiitokset. Minulla on juuri harmaa hakusessa meidän uuteen 40-luvun kolmioon. Tosin tällä hetkellä asunto on vielä ihan raakile (lue- sähköjohdot törröttävät joka paikassa ja kaikkialla on sotku). Ehkä jouluksi kotiin <3
Terv. Leila