Heippa!
Tänään on ollut tiistai, joka tuntuu perjantailta. Vietän tänään syyslomaa, joka jäi tällä kertaa yksittäiseksi päiväksi keskellä viikkoa. Sehän meni napsakkaasti asioita hoidellen, mutta oikein hyvä näinkin. Aamuluksuksena sain käydä rauhassa lenkillä vielä muiden nukkuessa. Tykkäisin liikkua aina aamuisin, mutta arjen kiireissä treenille on vähän vaikeaa raivata aikaa.
Joku ehkä muistaakin blogini aikojen alusta Muumimukihöperöä porukkaa -postauksen, jossa tunnustin lapasesta lähteneen keräilyharrastuksen. Kaappi pullottaa muumimukeja, joista osa on kyllä ihan aktiivisessa käytössäkin. Arabia yhteistyön tiimoilta valitsinkin vielä vähän lisäystä kokoelmaani, tällä kertaa uutuuksilla Muutto -sarjassa. Suloisethan nämä astiat ovat jälleen. Ehkä jonain päivänä voin pakata tyttärelle ensimmäiseen kotiin täyden sarjan muumiastioita, sellaisia jotka ovat häntä lapsesta saakka ilahduttaneet.
Lyhyesti palaan vielä edelliseen postaukseen. Suuri kiitos valtavasta määrästä kannustusta. Tosin sillä on aina se toinen puoli, joka saa mieleni vähän mietteliääksi. Meillä Suomessa ei ole totuttu siihen, että joku on aidosti ja ääneen iloinen omista jutuistaan. Minusta meidän yleisesti pitäisi enemmän ylpeitä ja nöyriä yhtä aikaa. Yhdessä kommentissa ihmeteltiin, mihin katoaa lapsen kasvaessa ilo näyttää kaikille pieniäkin saavutuksiaan, olivat ne sitten piirustuksia tai itse solmittuja kengännauhoja. Minä tiedän, mihin se katoaa. Se häviää kanssaihmisten kommentteihin, joissa jossain vaiheessa aletaan sanoa, että eihän tuo ole sen kummenpaa. Kaikkihan sen sen osaa. Älä ylpeile siinä. Siihen me sitten kasvamme, pikkuhiljaa itsemme vaientaen. Nyt puhun yleisesti, en omasta blogistani tai itsestäni: kumpa osaisimme kannustaa enemmän toisiamme. Olla iloisia ja ylpeitä toistemme tekemisistä. Olla enemmän rikastavia kun lakastavia. Se, että joku toinen toteuttaa unelmansa tai iloitsee pikkuisesta asiastaan, ei ole itseltäni pois.
Tänään tämän blogin takia on nähty ensimmäiset kyyneleet. Ei siksi, että minua luonnehdittiin itsekeskeiseksi ja arvomaailmani perustuvan vain maineeseen ja ulkoisiin asioihin. Vaan siksi, miten paljon me olemme valmiita toisiamme tuomitsemaan, ilman että tiedämme mitään. Blogimaailma on kuulkaas kova paikka. Ja silti rakastan tätä harrastusta. Minua ei ole vielä aika ja anonyymit karaisseet, mutta ymmärrän hyvin menestyneiden pitkänlinjan bloggaajien linjavetoja. Haluaisin jakaa hyvää mieltä ja arjen kauneutta, tuottaa iloa lukijoille ja samalla itselleni. Tänään minun piti kertoa kauniista astioista ja aamun aloittaneesta juoksulenkistä. Palaan raitelleni posiviiseen maailmaan, mutta tällä kertaa halusin myös avata ajatuksiani tästä haastavastakin aiheesta.
Kesken tämän kirjoittamisen kävin kitkemässä ohdakkeet ja nokkoset pois tontimme ja tien välisestä rinteestä. Kylläpä teki hyvää. Nokkoset vähän polttelivat työhanskojen läpi ja ilta alkoi jo hämärtää. Kylmät yöt ovat vieneet rikkakasveilta pois suurimman terän ja antautuivat juurineen pois maaperästä. Samalla mietin, miten muutama roskakasvi saattoikin pilata koko rinteen ilmeen. Laitoin ne kutsumattomat kompostiin. En anna enää muutaman kurjan kasvin pilata pihaa. Eihän niitä kaikkia saa koskaan kitkettyä ja taitaa olla niin, että muutama rikkaruoho vaan kuuluu puutarhanhoitoon.
Jos ymmärrätte mitä tarkoitan 😉
0 Kommentti
Voi miten hyvä kirjoitus. Ja kyllä ymmärrän, meni ihan kylmät väreet <3
Kiitos Sanna <3
Kitkettyä ei saa kokonaan, ei millään. Mutta sitähän se elämä on. On ihmisiä jotka on samaa mieltä ja ihmisiä jotka on eri mieltä. Nykyään toisten arvosteleminen virtuaalimaailmassa on vain niin helppoa, joten siitä on tullut ikävän arkipäiväistä ja annetaan palaa ilman mitään suodattimia tai tietoa asioista. Kyllä sitä näiden arvostelujen jälkeen aina hetken miettii kaiken mielekkyyttä, mutta onneksi se ilo kuitenkin voittaa.
Juuri näin! Ja kyllä tähän harrastukseen kuuluu myös kritiikki ja otan ilomielin vastaan rakentavaa palautetta tai erimielisiä kommentteja sisustamiseen. Mutta omaan persoonaan meneminen on kurjaa, varsinkin sellaisten ihmisten toimesta, jotka eivät lainkaan tunne. Nyt hymyssä suin eteenpäin 🙂
Naulan kantaan, Kerttu! Hyvin taas kuvasit asiaa. Jatka vaan positiivisella linjalla; se toimii todella hyvin! Meitä on niin moneksi, olkoot sekin elämän rikkauksia. Internetin maailma on tosiaan julma tuon anonyymiyden vuoksi; itse olen tutustunut asiaan pitämällä luennon nettikiusaamisesta lapsiemme koululla. Häntä pystyyn ja pirteitä syyspäiviä!
Kiitoksia, positiivisella linjallla jatketaan, enkä oikein muuta linjaa hyvin hallitsekaan 🙂
Elämän kovuus tuntuu enemmän pehmeissä ihmisissä. Palaute on tärkeää vaikkakin se välillä voi tuntua jopa kitkerältä. Tunnet itsesi ja tiedät mitä sivullasi haluat eli siis jakaa muillekin hyvää oloa ja kauniita asioita ja ajatuksia. Älä pahoita mieltäsi vaan anna palautteiden mennä virtana hyviin tai huonoihin. Sinä olet sinä eikä kukaan voi olla kaikille mieliksi, sellainenhan olisi vain pinnallista. Seiso voimakkaasti kohti tuulta,nosta purjeet ja ANNA MENNÄ! Ei kukaan muu pysty sanomaan millainen Kertun pitäisi olla ja kuinka Kertun pitäisi ajatella. Ole ylpeä siitä että juuri sinä olet SINÄ! Pyyhi kyyneleet ja talleta ne mieleesi että se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun hetkeksi ankkuri irtosi…mutta vain hetkeksi *rakastavahalaus* Olen ylpeä sinusta ja tyylistäsi! //Isotätisi Tuire
Voi kiitos Tuire! Ihania sanoja. Olen niin onnellinen, että olen saanut sinut näin aikuisena elämääni, vaikka välimatkaa onkin näin hurjasti 🙂
Sydämessä ei ole kilometrejä, olet lähellä =) Lämpöisen, positiivisen, herkän, toisista välittävän ja optimistisen ihmisen on myös myllerrettävä elämän myrskyissä. Kun oppii olemaan objektiivinen ja suurpiirteinen, unohtaa nopeasti ja antaa anteeksi toisten tietämättömyyden/tyhmyyden, löytää elämän suuren salaisuuden: sen mikä tekee meistä onnellisia itsessämme: siis purjehdimme täysin purjein! //Tuiretätsy
Mulla on hyvä ystävä, joka saa aivan ällistyttävän määrän lokaa niskaansa. Eikä hänen tarvitse tehdä edes mitään erikoista. En ymmärrä, miksi joillekin on niin tärkeää loukata toisia ja aiheuttaa pahaa mieltä. Ja nimenomaan tuomita toisia, tuntematta ja ymmärtämättä. Itselläni on käytäntö, että jos minulla ei ole mitään positiivista tai edes neutraalia sanottavaa olen mieluummin hiljaa. Minulla ei ole mitään tarvetta loukata ketään eikä olla olevinaan parempi kuin joku toinen.
Koitahan jaksaa siellä niiden rikkaruohojen kanssa, toivottavasti niitä ei putkahtele jatkossa liikaa. 🙂
Samaa mieltä: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi olla hiljaa. Erityisesti tapa ilmoittaa kommenttiboksissa, että ”en muuten enää lue huonoa blogiasi, moikka” on aika hassu. Eikö sitä vain voisi liueta takavasemmalle, kun se on ihan jokaisen bloginlukijan perusoikeus valita mieleisimmät luettavat 😀
Osuva kirjoitus! <3 Olen niin samaa mieltä, ei se ole muilta pois jos joku on onnellinen tai iloinen omasta toteuneesta unelma tai ihan mistä vaan.
Olen huomannut saman omassakin elämässäni ja valitettavasti myös yllättävän läheltäkin, että toisen ilo on toisen ketutus. Ei siis osata aidosti olla iloisia toisen ihmisen puolesta, vaan kadehditaan ja puhutaan pahaa seljän takana… Ja täytyy sanoa että näin käyttäytyy oikeasti lähempänä keski-ikääkin olevat ihmiset eikä suinkaan teinit. Surullista mutta niin totta. Täytyy vaan sulkea ilkeät puheet ja kirjoitukset pois mielestä ja ammentaa iloa niistä positiivisistä sanoista ja kommenteista, joita saa aina silloin tällöin! 🙂
Halaus Kerttu <3
Heli
Unohdin vielä mainita, kun monesti sanotaan että lapset ovat ilkeitä ja julmia niin kyllä aikuiset osaavat olla julmempia, sillä he tietävät mitä saavat aikaan llkeillä sanoillaan ja teoillaan. Noo kaikkia ihmisiä ei voi miellyttää, ei vaikka miten toivoisi joten ihan sama yrittääkään että koko maailma tykkäisi sillä aina on joku jolla jotain ilkeää sanottavaa! Niin se vain on! 🙂 -Heli
Naulan kantaan, Heli! Pieni positiivinen kommentti vaikka työelämässä kollegalle tai ystävälle uudesta lookista ei varmasti ole iso vaiva, mutta voi olla mieletön hyvänmielen energiapaukku toiselle. Minusta kun olisi niin mukavaa, että kaikki tykkäisivät, aina paistaisi aurinko ja pihassani ei olisi yhtään rikkaruohoa, mutta ehkä näin kolmekymppisenä pitää jo hyväksyä, että näin ei vain ole 😀 Ihanaa päivää sinulle Heli!
näinhän se on, , ei kannata välittää. Kukaan ei uskaltaisi iloita mistään jos pitää pelätä näitä ”rikkaruohoja” – ..kuten kerran eräs kirjailija sanoi..hän ei olisi koskaan kirjoittanut yhtään kirjaa jos olisi kokoajan miettinyt mitä muut hänen teksteistään ajattelee. . . Sinulla on kiva blogi – se on juuri sitä – ystävällistä ja terävää .. annat kasvoillasi itsestäsi paljon! jatka samalla linjalla.
Taisin nähdä saman haastattelun ja jäin myös pohtimaan Sofi Oksasen sanoja. Ei voi tehdä kenellekään muulle kun itselleen, vain siten on aito. Sitten jos joku sattuu tykkäämään, se on vain lisäarvoa 😉 Toki haluan ajatella lukijoita tehdessäni postauksia ja tuskin jaksaisin näin tiivistä postaustahtia, jos kukaan ei koskaan lukisi tai kommentoisi. Kiitos Anne sanoistasi!
En ymmärrä mitä ihmiset yrittävät saavuttaa tuollaisella arvostelulla. Kai se kertoo vaan heidän omista ongelmistaan, ehkä kateutta ja huonoa itsetuntoa. Fiksu ihminen osaa pitää ajatukset ominaan jos tietää niiden toista loukkaavan. Hyvää jatkoa Sinulle! 🙂
Lämmin kiitos!
Ihana Kerttu! Sinulla on juuri oikea asenne. Sinunlaisia ’ylpeitä naisia’ Suomi tarvitsee. Ylpeällä tarkoitan; vahvaa, tietää mitä tekee ja mihin on menossa, jakaa rakkautta ja iloa ympäriinsä. Tämä on paras blogi! T. Tiina Pelkonen
Voi kiitos Tiina <3 Sait hymyn huulilleni!
Hienosti kirjoitettu. Itse olen saanut myös muutaman typerän kommentin, mutta jättänyt ne omaan arvoonsa, vaikka aluksi kirpaiseekin. Itse tätä elämääni elän ja tiedän, mitä teen (ainakin usemmiten). 🙂 Aina ei ymmärrys kuitenkaan riitä tulkitsemaan niitä loukkaavia sanoja, joita itselle tai muiden kohdalle osuu.
Minusta on ok, jos sisustusblogissa arvostellaan sisustusta tai valintojani sen suhteen. Toki senkin voi tehdä rakentavalla tavalla. Mutta persoonaan meneminen on kyllä kurjaa. Mutta jätän nyt jatkossa sen omaan arvoonsa eli arvottomuuteensa 😉
Heippa. Tämä postauksen aihe ei ollut yllätys. Ihan järestään kun olen lukenut uusia blogeja, niin tämä aihe tulee sieltä heti, kun uutuuden viehätys on vähän laantunut. Älä siis ota henkilökohtaisesti noita kateellisten ihmisten ajatuksia, tämä taitaa olla enemmän sääntö kun poikkeus, että aletaan mollaamaan. Sulla on tosi mukava ja lämminhenkinen blogi, kirjoitatkin niin kivasti 🙂 Kiiitos ja jatka aivan samaan malliin, näitä on aina niiiin kiva lukea ja katsella <3
t. Merja
Kiitos Merja! Kai se uutuudenviehätys on karissut ja blogimaailma näyttää molemmat puolensa. Onneksi negatiivisuus on vielä pienen pieni osa tätä, suurin osa tai lähes kaikki blogini lukijoista on todella fiksua aikuista porukkaa 🙂
Olen ihan varma, että 99 % lukijoista ymmärtää asioiden mittasuhteet ihan hyvin. Eivät he ajattele, että blogigaala tai äänestyspyyntö olisivat mitään erityisen ihmeellisiä asioita, jotka määrittelevät hirmuisesti bloggarin elämää.
Itse luin noita edellisen ketjun piikittelykommentteja lähinnä huvittuneena. Ymmärrän kyllä, että sinusta ne tuntuivat pahalta, mutta älä jää niitä miettimään. Kummalla luulisit olevan hauskempaa elämässään: hänellä, joka pitää itselleen mieluista hyväntuulista blogia vai anonyymihaukkujalla, joka käy avautumassa muiden blogeissa…. No just niin!
Kyllähän näitä kampanjoita käydään yhdessä ja toisessakin blogissa, mutta ehkä minun suorasukainen tapani ”äänestä, jos tykkäät” oli joillekin liikaa. Ensi kerralla sitten vähän ympäripyöreämmin ja pehmeämmin… 😀 Kiitos Suvi!
Kerttu sun blogi on ihana ja se on luettava joka päivä vaikka muita vakkariblogeja ei välttämättä ehtisi / jaksaisi. Jätä rikkaruohot omaan arvoonsa ja katsele puutarhan kauniita kukkasia! 🙂 Iloa ja rakkautta viikkoosi!
Iso kiitos ja iloa sinunkin viikkoon jozey!
Varmaan jokainen suosittu blogi ja sen kirjoittaja jossain vaiheessa ”ei niin kilttejä” kommentteja.
En lähde arviomaan heidän motiivejaan taikka syitään koska se ei oikestaan ”palvele” ketään.
En toki puolusta heitä, mutta miksi tuhlata energiaa moiseen?
Suosion hinta näyttää oleva lokaa niskaan ja päätyä Vauva-lehden keskustelupalstalle 😀
Kyllä se siitä Kerttu!
Kiitos Lennu!
Hienosti kirjoitat ja omalla tyylilläsi. Siksi sinulla on uskollinen lukijakunta. Niin ja tuo Muutto on ihana! Sopii nähtävästi kauniisti myös kastehelmen kaveriksi. 🙂
Muutto on kyllä ihana, tykkään sen värityksestä kovasti. Kiitos Marjukka <3
Ollaankohan me suomalaiset ainoa kansa, jonka perisynti on kateus? Miten vaikeaa on olla iloinen toisen menestyksestä, kauniista kodista ym.? Olen itse saanut kuulla monenlaista pahaa, ja onkin ihan uskomatonta, miten ihminen alentuu moiseen. Kateuttahan se on, niinkuin tässä sinunkin kohdallasi Kerttu! Kirjoitat hyvin, tekstisi on napakkaa ja mukavaa luettavaa! Kaunista kotiasi seuraan ilolla kuvien välityksellä! 🙂
Mummoni oli viisas ihminen, ja hän opetti, että viisas / viisaampi vaikenee. Tämän ohjeen olen sisäistänyt elämässäni, mutta joskus tulee raja vastaan, eikä toisten ilkeyttä halua enempää sisälleen. 🙂
-U
Kiitos Adalmiinan Helmi! Mummosi oli todella viisas, tuota ajatusta kannattaa toteuttaa silloin kun tekee mieli sanoa toiselle jotain kurjaa. Miten onkin, että pari ikävää kommenttia jyrää alleen kymmenen kaunista. Täällä päässä pistän asiat nyt tärkeysjärjestykseen 🙂
Edellistä postaustasi lukiessani toivoin, että kukaan ei viitsisi tulla ”pilaamaan” ansaittua iloa hienosta saavutuksestasi, vaan jokainen osaisi olla iloinen puolestasi. Sillä miksi kenenkään muun tarvitsisi tulla edes blogiasi lukemaan kuin ihmisten, jotka nauttivat blogistasi ja blogisi tyylistä? No, ainahan näitä kommentoimaan eksyy eli kannattaa tosiaan keskittyä (edellisen kommentoijan sanoin) vain niihin kauniisiin kukkasiin rikkaruohojen sijaan 🙂
heini
Sitä minäkin ihmettelen heini! Jos ei pidä jostain blogista, ei vaan lue sitä. Se on niin yksinkertaista 🙂
Hyvä kirjoitus Kerttu 🙂 Anna palaa vain Kerttu, sinulla on mahtava asenne, ja olet upean positiivinen ihminen.
Se on joillekkin liikaa, kateutta ja huonoa itsetuntoa sanon minä!!
Inhoan suoraan sanottuna, niitä ihmisia, jotka eivät osaa olla onnellisia, iloisia tai ylpeitä toisten ihmisten puolesta. Se ei todellakaan ole itseltäni pois jos kehun esim. jonkun toisen uutta kotia, sisustusta, tyyliä, jne. Olen kyllä huomannut tässäkin kääntöpuolen, ollaan naama nyrpeänä kun toisella on jotain uutta, ja sitten ollaan muka huomaamatta ja sitten kappas vain, niin pian on samanlainen ilmestynyt tälle nyrpeä-nenällekkin ;D Mutta kuinkas se nyt menikään, jotenkin että matkiminen on imartelun korkein muoto 😀
Nykyään tämä sosiaalinen media mahdollistaa melko hyvin ihmisten tekemisten seuraamisen, sieläkään kun ei kannattaisi kavereina pitää näitä ”ei kavereita”. Sitä mieltä olen myös vahvasti, että naiset osaavat tämän homman miehiä paremmin 😀
Aikuiset naiset vielä, mitä enemmän ikää sitä pahempia 😀 Taitaa sekin olla jonkinlainen luonnevika, että ei nyt yleistetä :DD No nyt lopeten itsekin tämän negatiivisen asian miettimisen ja siirryn positiivisiin asioihin, niistä saa hyvää energiaa 🙂
Energistä viikkoa sinulle tehopakkaus 🙂
Terv. Suvi
Nämä
Suuri kiitos Suvi <3 Positiivisesti eteenpäin, se on varma!
Kiitos blogistasi Kerttu! Kauniita kuvia ja sujuvaa tekstiä on ilo seurata. Minusta blogistasi välittyy läpi, että olet fiksu ja välittävä ihminen.
Minua jaksaa aina ihmetyttää joidenkin ihmisten tarve lytätä toisten saavutukset. En tarkoita etteikö saisi olla erimieltä, keskustelu on antoisaa, mutta mielipiteensä voi kertoa niin monella tapaa. Mielestäni kirjoitettujen kommenttien pitää olla sellaisia, että voisi ne sanoa myös kasvokkain. Täällä netissä vaan tuntuu välillä ihmisten käytöstavat häviävän kuin tuhka tuuleen.
Jatka vaan samaan malliin 🙂
Lämmin kiitos Iina! Keskustelu onkin toivottavaa ja olen samaa mieltä nettietiketistä. Jos pohdin, mitä voisin sanoa kaupan kassalla naapurilleni, niin nettikirjoituksen pitää läpäistä tämä seula 🙂
Voi ihana kerttunen! Blogistasi paistaa oikein kilometrien päähän, että se on sinulle kovin, kovin rakas harrastus. Tämä myös lienee yksi syy suosiosi salaisuuteen. Pidä linjasi ja anna auringon loistaa teksteistäsi. Ihanaa, että olet juuri sinä, rohkea ja upea nainen!
Kiitos ihana <3 Tänään se aurinko paistaakin, niin kirkkaasti, että kohta pitää jo imuri kaivaa 😀
”Minusta meidän yleisesti pitäisi enemmän ylpeitä ja nöyriä yhtä aikaa.” Osaat tämän taidon hyvin, Kerttu. Näin minusta tuntuu ainakin tämän lyhyen blogituttavuuden perusteella. Olen itse kasvatusalalla, ja uskon yhä enemmän ja enemmän kannustamisen ja rakentavan palautteen voimaan. En haluaisi ainakaan tiedostaen ja tarkoituksella saada kenellekään aikaan tunnetta, jonka varmasti jokainen meistä on joskus kokenut. Jokainen meistä muistaa hetken/hetkiä, jolloin iloitsi ja oli onnellinen jostakin aikaansaannoksestaan tai inspiroivasta jutskasta. Kunnes joku tuli, sanoi pahasti ja viilsi syvältä.
Kyllä se elämä ja arki niitä ei-niin-mukavia hetkiä tarjoilee. Siirtykäämme Kertun ansiosta taas hyvää mieltä tuottaviin juttuihin. Kauniisiin kuviin ja huikeaan tekstiin.
Kerttu, lähetän täältä tälle päivälle toisen, mutta vielä suuremman halin!
Elli
P.S. Olen myös Muumimukien kerääjä. Tosin Muutto-muki päätyi ystävälleni lahjaksi, sillä ajattelen, että kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa itse. 🙂
Kiitos Elli! Niin pienillä asioilla voi tuottaa hyvää mieltä toisille ihmisille. Halit vastaanotettu ilolla ja lämmöllä 🙂
Blogisi on niin ihana, vaikka tällä kertaa äänestinkin Vaaleanpunaista hirsitaloa. On niin monta ihanaa blogia! Jatka samaan malliin 🙂
Kiitos emma! Se tässä blogimaailmassa onkin ihan parasta, kaikille löytyy varmasti paljon mieleistä luettavaa 🙂
Mutta hyvänen aika: niinhän ne lapset kehuen kasvavat ja saavat hyvän itsetunnon ja varmuuden omasta itsestään ja taidoistaan. Näin oppivat vähitellen luottamaan itseensä. Minä osaan, vaikka äiti ei vieressä vahvistakaan, hyvä minä! Kun asia näin on sisäistetty, ei pitäisi muiden mielipiteiden myöskään niin kovasti sitä omaa minä kuvaa enää hetkauttavan. Samoin kai on sinulla lukijoiden suhteen. Kivat kommentit ovat kivoja, mutta muunlaisten mielipiteiden kohdalla mietit, onko niissä sellaista, mistä palautteesta olisi hyötyä tai ei.
Kävin katsomassa edellisen tekstisi kommentit ja hätkähdin: Tämän tekstin perusteella luulin, että sait soikollisen kuravettä päällesi, vaikka itse asiassa vain muutama ihminen ei ollut tykännyt tyylistäsi. Mitä sitten? Jokaisella on omat mielipiteensä. Se on elämää, ei elämän rikkaruohoja. Näin minun mielestäni.
*Anja
Kuravesi oli yllättävää, koska se kohdistui myös persoonaani. Varsinainen aiheeni tässä on se latistuksen kulttuuri, jossa Suomessa eletään. Otan vastaan kritiikkiä ja rakentavaa palautetta blogini aihepiireistä, tottakai. Kommenttisi oli mielestäni tosi hyvä ja se sai minut miettimään, kiitos siitä. Kun lapsi saa kannustavaa palautetta, hänestä tulee vahvaitsetuntoinen ja empaattinen. Mutta miksi sitten jossain vaiheessa tulee joillekin tarve korostaa itseään latistamalla muita? Tässä esimerkkinä muutama negakommentti, mutta isossa mittakaavassa ilmiö toistuu kouluissa ja työpaikoilla. Siellä ne elämän todelliset rikkaruohot rehottavat.
Tsemppiä Kerttu! Itselle tärkeiden asioiden ja niiden asioiden, joista on vilpittömästi onnellinen, arvostelu tuntuu aina pahalta olkoonkin, että se on elämää. Rakentava negatiivinen palaute auttaa kehittymään, mutta tarkoituksellinen oman pahanolon purkaminen muihin on asiatonta. Onneksi blogeja on maailma pullollaan ja jokaiselle löytyy jotain. Jatkathan sinä omalla linjallasi. Meitä on monta, jotka haluamme lukea juuri sinun ajatuksiasi ja olemme onnellisia menestyksestäsi kanssasi <3
Kiitos Anu T! Positiivisesti eteenpäin 🙂
Käyn äänestämässä… Mistäs sitä blogisti kirjoittaisi kuin esim. minäminäminä. Omasta elinympäristöstähän se tarinointi lähteekin eli anna palaa vain. Nämä kommentit siis edelliseen postaukseen.
Ja pyytäväthän ne poliitikotkin äänestämään itseään, ei kilpailijaansa. Kisat ovat kisoja.
Kiitos jutuistasi ja ihanan lempeää syksyn jatkoa!
Kiitos paljon! Ei sitä oikein mistään muusta osaa kirjoittaa, kun omasta elämästä lähtöisin. Ja tuleehan siitä vähän minäminä-fiilistä, mutta tämä onkin minun blogini 😀
Katse vain eteenpäin ja unohda ilkeät kommentit! Jos prosentuaalisesti vertaa, niin enemmän täältä saat kuitenkin tukea ja kannustusta. Niin kuin totesit, ilkeitä rikkaruohoja mahtuu ilmeisesti aina joukkoon. Sinut tuntien tiedän, että nöyrempää ja tunnollisempaa ihmistä saa hakea <3. Vaikka joku kuvittelisi sinut tuntevansa blogisi perusteella, näin ei ole, sen itsekin tiedät. Tässä vuosien saatossa on tullut huomattua, että ihmiset muuttuvat hyvin harvoin, kateus on suomalaisissa syvällä. Ei muuta kuin rohkeasti ole ylpeä saavutuksistasi ja pysy omassa tyylissäsi. Pakko vielä mainita, että juuri näiden blogimaailman varjopuolien takia itse tietoisesti pidän omaa blogia pienellä volyymilla.
Kiitos Paula <3 Ymmärrän hyvin, että on helpompaa blogata pienemmällä volyymilla. Itse haluaisin nähdä, mihin rahkeet riittävät 🙂 Ja näköjään pitää vähän nahkaa kovettaa tässä samalla 😉
”Vaatimattomuus kaunistaa” eikös meitä suomalaisia näin opeteta? Tämä ajatusmaailma on varmasti monessa syvässä ja ehkä siksi omista saavutuksista ylpeänä oleminen ei ole kaikkien mieleen.
Harmillista, että olet saanut negatiivista palautetta, mutta älä niistä välitä, rohkeasti ja ylpeänä vaan omalla linjallasi eteenpäin! Tsemppiä ja halaus!
-piia
Iso kiitos Piia! Hymyssä suin mennään eteenpäin!
Ihana kirjoitus!! Mä kanssa aina ihmettelen miksei saisi iloita ja fiilistellä onnistumista? Kerran jos toisenkin on mulle töissä sanottu, ”ettei joka pikkujuttua tarvitse juhlia”, tässä asiassa olen aivan erimieltä ja juhlin edelleen omien ja toisten onnistumisia 😉 Koska mikään ei tuo parempaa energiaa muille ja itselle kuin kiitollisuus, onnellisuus ja rakkaus. Ja niissä arjen pienissäkin onnistumisissa on mielestäni kyse! Nautitaan ja iloitaan. Mielestäni naama mutrulla käyviä on jo muutenkin liikaa, ei siihen sakkiin tarvitse liittyä 😉 Sinun blogia seuranneena saan täältä hyvää mieltä matkaani, ja tapasi kirjoittaa on ihana! Positiivisuus palaa aina luokse, sitä yritän muistella kun itsekin kohtaan kritiikkiä. 🙂 Ihanaa viikkoa! 🙂
Juuri näin! Jokaista pikkujuttuja just kannattaa juhlia, sillä elämässä on harmaata ihan tarpeeksi muutenkin. Se, että joku iloitsee, ei ole keneltäkään muulta pois. Työelämässä tyytyväinen ihminen on paljon tuottoisampi ja tehokkaampikin, joten ei muuta kun pullakahvit kehiin pienistäkin onnistumisista! 😀
Ihanasti kirjoitettu! Viime aikoina sitä vasta on alkanut oppia taputtamaan itseään selkään ja iloitsemaan niistä pienistäkin onnistumisista. Vuosikaudet tuli mentyä niin, että en osannut iloita edes isoista onnistumisista, en itsekseni saati ääneen. Ihan kuin ei olisi ollut lupaa. Hassua.
Kiitos sinulle blogistasi, haen täältä joka päivä hyvää tuulta ja inspiraatiota!
Hyvä Tinttu, niin sitä pitää! Kiitos kauniista sanoista 🙂
Laadukas, inspiroiva ja mielenkiintoinen blogi ei synny ilman kovaa tyota…. Ja siita tyosta on oikein saada tunustus ja nimenomaan niilta, jotka blogiasi lukevat. Miten sita hoksaisi aanestaa sinua, jos et siita kertoisi?
Kiitos erinomaisen hyvasta blogista!
Olipas kauniisti sanottu, kiitos!
Aina ei voi millään ymmärtää kaikkia ihmisiä, mutta ONNEKSI saan ite valita kaverini eikä niiden joukosta löydy yhtäkään tuollaista anonyymia toisten päälle tallaajaa! Mä oon taistellut mielessäni jokaisen itestä julkaistun kuvan kanssa, ja miettinyt onko se itsekästä kuvata omia vaatteitaan ja jakaa pärstäänsä kaikelle maailmalle.. Mutta enpä pohdiskele enää, jostain täytyy saada vastapainoa noille ”mäkään ei oo koskaan hyvin” -tyypeille!
Huvittavinta on, että mä näen asian ihan päinvastoin! Annoin ääneni sun blogille! En siksi, että aina inspiroituisin sun sisustustyylistä omaa kotia sisustamaan, vaan juurikin siksi, että kirjoitat blogia niin aidolla ja aurinkoisella persoonalla!
Kiitos Melina <3 Onneksi tosiaan kaveripiirin saa itse valita. Ollaan iloisia omista jutuistamme vaan 😀
Muistatkos mitä synttärikortissasi luki? Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään kovin tärkeää. Ostin sen silloin vitsinä molempien viherpeukalotaitojen takia. Mutta saakoon teksti uuden merkityksen. Antaa kaikkien kukkien kukkia, myös niiden piikikkäiden rikkaruohojen. Niitä rikkaruohoja kuitenkin itse katselee ylempää, maan tasalla kun tuppaavat olemaan. Samaa voi sanoa ihmisistä, ketkä tuhlaavat omaa aikaa/energiaa kirjottamalla toiselle inhottavasti. Mukavaa ja toivottavasti parempaa päivää <3
-sats-
Kauniisti kirjoitettu S, kiitos! Kyllä niitä rikkaruohoja jäi vielä, mutta pahimmat rumilukset sain kitkettyä 😀
Näin sivusta seuraajana ja lukijan näkökulmasta ajattelen, että nuo edellisen postauksen ilkeät kommentit ovat jonkun toisen bloggaajan. Joku on kateellinen, kun olet päässyt lyhyessä ajassa suosituksi, ei lukijaa, jolla ei omaa blogia ole, voi kertakaikkiaan ärsyttää se, että ”kalastelet” äänestäjiä. Blogimaailma on samanlainen kuin yritysmaailma; jos et mainosta ja pyri määrätietoisesti eteenpäin, et saa mainettakaan. Vähemmälläkin pärjää ja silloin blogissa säilyy ns.kotikutoisuus, riippuu ihan, mitä tavoittelee.
Tykkään blogistasi ihan valtavasti ja oletkin kärkisijoilla lukulistalla. Minulle ei ole merkitystä, onko blogi hurjan suosittu vai enempi taka-alalla pysyttelevä, saan erilaista inspiraatiota erilaisista blogeista;joistain sistustukseen, toisesta pukeutumiseen, toisesta nappaan ajatuksia jne. Antaa siis kaikkien kukkien kukkia 🙂
Voihan se olla niinkin. Toisaalta sillä ei ole mitään väliä 😉 Itse ajattelen, että on hauskaa nähdä miten omaa blogia voi kehittää ja tämä gaala on yksi työkalu. Onhan se lukijoidenkin etu, että bloggaaja tahtoo oppia lisää. Tai niin voisi luulla. Kiitos kauniista sanoista, hymyllä eteenpäin!
Hieno kirjoitus Kerttu! Se on taas tämä perisynti, kateus, joka niin monasti nostaa päätään täällä blogistaniasa ja elämässä muutenkin. En ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa iloita toisen menestyksestä tai saavutuksista. Eihän se ole keneltäkään pois! Anonyyminä on niin ”helppo”olla ilkeä ja moukkamainen. Telisiköhän noista ihmisistä kukaan sitä face to face, tuskin. Saisivat hävetä. mielestäni blogisi on niin sinun näköinen, raikas ja hyväntuulinen!
Itse lopetin bloggauksen juuri, mjista syistä tosin, mutta lukijapuolella pysyn vahvasti. Saan täältä blogista valtavasti ideoita ja siivoustsemppiä silloin kun se homma ei huvittaisi, hih!
Siis tsemiä jatkoon, pyyhi kyyneleet ja jatka leuka pystyssä!
Kiitoksia Mapsi! Kyyneleet on pyyhitty ja hymyllä eteenpäin 🙂
Hyvä Kerttu ! 🙂
Kiitos Mava! 🙂
Minäkin haluan kiittää ja kannustaa 🙂
Olet niin ahkera päivittäjä ja kuvaat arkea kattavasti, kauniisti ja usein. Olen saanut paljon ideoita blogistasi ja olet kyllä rohkea, kun olet niin avoimesti tässä blogimaailmassa mukana.
Kiitos, kun uskallat olla, kertoa ja kuvata, blogisi oikeasti ilostuttaa 🙂
Lämmin kiitos Liisa 🙂 Ihania ja kannustavia sanoja, talletan ne visuun talteen ja kaivan esille, kun seuraavan kerran joku keinuttaa laivaa 🙂
Jokaisen sanan tulisi kulkea kolmen portin läpi ennen kuin se lausutaan. Ensimmäinen portinvartija kysyy onko se totta? Toinen kysyy onko se tarpeellista? Ja kolmas kysyy onko se ystävällistä?
Ihan paras tämä porttiteoria! Maailma olisi aika paljon parempi paikka, jos kaikki toimisivat noin <3
Ihana teksti Kerttu ja ihana tuo Titan kommentti portinvartijoista! <3 Keep up the good work! 🙂
Kiitos Maria! Hymyssä suin eteenpäin 🙂
Kaunis teksti ja osuva vertaus rikkaruohoista ; ) Kovasti tsemppiä Kerttu <3 Tuo liiallinen nöyryys on sellainen asia, josta itsekin on pitänyt aikuisiällä kammeta pois. Siksi onkin ihana lukea tekstejäsi, joissa et vähättele omia tekemisiäsi. Yritän ottaa oppia : ) Hymyjä ja halauksia!
Kiitos Päivi! Latistamisen kulttuurista pitäisi päästä eroon. Kaikki ovat hyviä jossakin asiassa, se on ihan varmas. Kumpa jokainen löytäisi oman juttunsa ja olisi siitä ylpeä. En halua leuhottaa ja olen oikeasti monessa asiassa susihuono ja keskinkertainen. Mutta silloin kun on onnellinen jostain ja haluaa iloaan jakaa, on tympeää että joku sen haluaa tarkoitukselliseseti pilata. Hymyä ja halauksia sinnekin Päivi! Saat kommenteillasi aina hyvää mieltä aikaiseksi 🙂
juuri näin Kerttu.. Sofi Oksanen oli hän 🙂 ..muistan myös joskus lukeneeni haastattelun Waltarista…häneltä kysyttiin ,että :”tuleeko ihmisen iho enemmän tefloniksi kun tulee ikää” hän vastasi : päinvastoin, iho vain ohenee . Mutta uskon itse vahvasti siihen ,että meidän jokaisen iho on omanlaisemme.” Silti on uskallettava – juuri kuten lemppari kirjailijani Sofi totesikin 🙂 iloa syksyysi:)
Iloa ja hymyjä sinullekin!
ps. tuo ” kolmen portin läpi” oli loistava. Kunpa sen aina muistaisi itsekin.
Niinpä. Sellainen tarpeeksi spontaani porttiteoria voisi kuulua peruskoulun opetussuunnitelmaan 😀
Tsemppiä Kerttu! Harmittaa ihan puolestasi typerät kommentit. Mutta sinä olet vahva nainen ja porskutat eteenpäin. Miehelläni on tapana rohkaista minua: ”koirat haukkuu, karavaani kulkee”. Kulkekoon sinun karavaanisi kohti komeita maisemia, me tullaan mukana! -heli
Kiitos! Juna puksuttaa eteenpäin ja murheet jäi asemalle 🙂
Ihanan kodikas asunto sinulla!