Kuviollinen talouspaperi – uhka vai mahdollisuus?

Kaupallinen yhteistyö: Lotus pehmopaperit

*
”Ei värillä väliä, kunhan on valkoinen.” Luulen, että tämä mantra on tuttu yhdelle jos toiselle sisustuksen ystävälle. Vaikka trendinenät tietävät kertoa, että valkoisen valtakausi alkaa päättyä, sen klassinen vetovoima ei petä koskaan. Siinä kun on varma valinta silloin, kun pelätään kyllästymistä, halutaan valoisuutta, korostetaan tai häivytetään. Ja aiheeseen liittyen tunnustan, meille on ostettu talouspaperit oikeastaan aina vain valkoisina.

*

*
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sen simppeleimmistä asioista pidän. En kuitenkaan halua liikaa yksinkertaistaa, lapsiperheessä (ja elämässä toki muutenkin) saa olla leikkisyyttä ja runsauttakin. Yhteistyön merkeissä saamamme Lotuksen muumitalouspaperit ilahduttivat lapsia ja  valkoisiin papereihin tottunut seitsemänvuotias otti ilon kuvioista. Tuntui jopa vähän nololta.  Jos näin yksinkertainen asia kun kuosillinen talouspaperi saa hymyn lasten huulille, niin mikäs minä olen sitä kieltämään 😉
*

*
Riehakkaana päivänä olisin kyllä voinut valita Lotus Emilia Design Fun By Muumi-paperit kaupan hyllystä, sillä niiden hillitty musta-valko-liila -värimaailma sopii väriallergisellekin. Olenhan aina pitänyt muumien elämänfilosofiasta sekä Tove Janssonin tarinoista ja kuvituksista.  Joku saattaa muistaa hassun tapani valita isohkosta muumimukikokoelmastani kahvimukin sen perusteella, kenen hahmoon senhetkinen fiilikseni samaistuu? Tiedättekö, on Pikku myy-päiviä, Muumimamma-päiviä ja silloin tällöin ehdottomasti Mörkö-päiviä.
*

*
Oman maun yksinkertaistuessa ja suhteeni tavaroiden omistamisessa on muuttanut myös fiiliksiäni muumimukikeräilyyn. En yksinkertaisesti tarvitse kymmeniä mukeja kaappiin, joten karsin pari vuotta sitten valikoimaa ja jätin mieluisimmat. En enää osta jokaista uutuusmukia, vaan nautin Tove Janssonin elämänfilosofiasta esimerkiksi lukemalla lapsille muumitarinoita. Uutuustalouspaperi on saanut kuvituksensa yhdestä suosikeistamme; ensimmäisestä suomenkielisestä muumikirjasta ”Kuinkas sitten kävikään?”.

*
Taaperoikäisen lapsen perheessä talouspaperikulutus on huipussaan. Sillä pyyhitään, kuivataan ja puhdistetaan lattioita, pöytää, ruokaa ja lapsia. Kun viimeinen rulla otetaan käyttöön, seuraa kotona suuriääninen kuulutus elintärkeän tarvikkeen hupenemisesta. Kun asian sanoo ääneen, joku muukin muistaa sen ostosreissulla. Sitä ilman ei _todellakaan_ voi elää!
*

*
Otsikossa kysyin, onko kuviollinen talouspaperi uhka vai mahdollisuus. Ihan niin kuin kaikessa muussakin visuaalisuuteen liityvässä asiassa, niin tässäkin vastaus riippuu designista. Kuoseista värikkäät tontut ja riemukkaat kukkaniityt saavat edelleen jäädä hyllyyn, mutta tyylikkään graafiset kuosit ja hillityn sympaattiset muumit pääsevät meillä jatkoon.
*

*
Mutta muuttuuko sadannen kerran kaatuneen maitolasin siivoaminen jotenkin riemukkaammaksi, kun sen saa pyyhkiä muumilla ? Valehtelisin jos väittäisin, että muuttuu 😀

Mitä sanoo raati, millaiset talouspaperit pääsevät teillä ostoskärryyn?