Jo kaksi yötä reissussa saa aikaan sen, että koti tuntuu niin ihanalta. Juuri siksi välillä pitääkin lähteä. Suurinkin luksus maailmassa alkaa maistua kaurapuurolta siinä vaiheessa, kun se muuttuu itsestään selvyydeksi. Katsellessani sumuista merta mietin, miten onni oikeasti löytyy omasta kodista. Ei niinkään niistä seinistä tavaroista, vaan tunteesta että kuuluu johonkin.
Ja siitä, kun pikkutyttö kertoo puhelimessa, että eilen vähän itketti, kun oli ikävä ja nälkä yhtä aikaa. Se ei ole kiva kombinaatio neljävuotiaalle. Aikuiselle taas voikin olla just hyvä juttu: palellessasi tuulisella laivan kannella tuntee hyvän ikävän. Sellaisen sopivan, johon sekoittuu kummallisella tavalla vapautta ja kaipuuta. Nälkää en fyysisesti nähnyt, en tosissaan! Mutta ajattelun ja oppimisen nälkää koin senkin edestä.
Tule ja ole sellaisena kuin olet, siinä on oman kodin paras motto. Kun pääsin kotiin, ensitöikseni vaihdoin kotivaatteet, sellaiset supermukavat ja mieluisat. Sitten vaan katsellaan kotona sellaisiin ilmansuuntiin, jossa näyttää edes suht siistiltä ja loppusilauksen hämärtyvään iltaan antavat kynttilät. Siinä nimittäin tapahtuu sellainen maaginen ilmiö, jossa nurkkien mahdolliset pölypallerot ja emännän univelkaiset silmäpussit katoavat. Jäljelle jää rauha ja rakkaus, eikä sitä sitten oikein muuta tarvitakaan.
Tunnelmallista tiistai-iltaa!
Ps. Kertokaa nyt joku, millä / miten tuo muutaman ”oho, savuttaa”-hetken kokenut takka saadaan takaisin valkoiseksi? 🙂
37 Kommentit
Koti on vaan se maailman paras paikka! Reissuun on kiva lähteä, mutta vähintään yhtä kivaa on palata sinne ihan omaan kotiin 🙂
Juuri näin! Ja omaa sänkyä ei voita maailman parhaat hotellitkaan 🙂
Mulla on kummallinen ikävä aina reissuun lähtiissä..yleensä se iskee kun pakkaa reissua varten :/ Vaikka on innoissaan tulevasta matkasta tai parin päivän kotoa pois olosta iskee aina jokin ihme haikeus! Kotiin on aina ihana palata 🙂 Niin ja sitä vielä, sun blogisi on Ihana, tykkään <3 -Anu
Kiitos Anu, piristit iltaani kommentillasi 🙂 Kotona on vaan kaikkein paras olla!
Oma koti kullan kallis. Niin klisee mutta ah niin totta! Kerttu sinun blogi on kyllä oikea helmi. On selvää, että tällaista sinun kuuluukin tehdä, kirjoittajan lahjat ovat niin hyvät. Ja kuvat tietenkin myös. Yleensä pidänkin blogeissa kuvia tärkeimpinä, mutta kun kirjoittaja osaa temmata mukaansa on blogi vieläkin kiinnostavampi! Ihanaa kun blogisi on olemassa! 🙂 Sitten yksi kysymys; miten tuo elokuvahuoneen verho on kiinni kun ei näy tankoa? Onko se jollain tarranauhalla vai?
Ihana J, suuri kiitos! Elokuvahuoneen verho on tosiaan kiinni tarranauhalla, kätevä ja nätti ratkaisu 🙂
Niin tuttu tunne! Itse en erityisesti tätä pidä kunnon kotina, sillä tämä on vuokra-asunto ja tarkoituksena on lähitulevaisuudessa aloittaa ihan oman talon rakennusprojekti. Silti tämä on meidän tämän hetken koti, jonne kuulumme. Ja aina jos on vähänkään pidempään pois kotoa, on sinne aina niin ihana palata. Sisustuksen suhteen olen todella tyytyväinen kotiimme ja uskon että myös sillä on hyvin paljon vaikutusta kodissa viihtymisen kannalta. Tosin taas ilman lapsia tai miestä.. koti ei tuntuisi miltään. Ehkä se onkin niiden kaikkien kombinaatio; ihmiset, tavarat, muistot vietetyistä hetkistä, ne tekevät kodin <3
Juuri se kombinaatio on se juttu! Vaikka kaikken tärkeimmät ovat tietysti ihmiset -ja eläimetkin toki.
Parasta reissuissa on kotiinpaluu…Meidän nuorisoa ei tosin enää itketä poissaolomme, vaan paluumme. Niin ne ajat muuttuvat…
Jostain syystä kiinnitin vasta nyt huomiota siihen, miten kivat lattiat teillä on. Mitkäköhän ne ovat?
– Tuuli-
Voi niitä muuttuvia aikoja 😀 On sillä nuorisollakin ikävä, mutta ne eivät sitä vaan enää ääneen sano 😉 Tämä lattia on Egger EM3243 White Wood K-Raudasta. Lankkukuosi. Erikoisleveä lauta, 326 mm. Just Clic -pontti, käyttöluokka 32, paksuus 8 mm.
Jos ei ole mitään menetettävää, ihmesieni on ehkä kokeilemisen arvoinen puhdistukseen. Ikävästi naarmuttaa siloisia, maalattuja pintoja, mutta monet tahrat olen pois saanut
Pitääpä kokeilla, kiitos!
Heippa Kerttu, maalia takkaan ehkä se sillä valkaistuu 🙂 Itselläni on usein se reisuunlähtö joka ahdistaa…mutta pian ”pääsen” mukaan mieheni työreissulle kanarialle. Siellä ollan vuorokausi ihan laiskotellen ja sitten suih vaan kotiin. Ja oma ihana koti odottelee siistinä tai vähemmän, mutta se on se oma pesä jossa on maailman paras olla. Seuraavalle sopivalle reissulle olen lupautunut mukaan…ihaninta on silti se kotiinpaluu. Kyllä koti on maailman menossa se paras mahdollinen paikka, myös sotkuineen ja savuttavine takkoineen!
Niinpä, maali on varma vaihtoehto! Kanaria ei kuulosta ollenkaan pöllömmältä työmatkakohteelta 🙂 Ihanaa matkaa!
Jos takka on rapattu, kokeile höyrypuhdistinta mallia pingviini, sillä meidän vanhasta takasta lähti melkein kaikki, muurari suositteli. Kiitos ihanasta blogista 🙂
Kiitos paljon vinkistä ja palautteesta <3
Täälläkin nautitaan samasta tunteesta 🙂 Tosin en kovin kauakana ole ollut, mutta tuossa muutamien kilometrien päässä, mutta ilta kotona ihan hereillä alkaa tuntua jo luksukselta 😉 Kyllä koti on vaan ihana asia!!
Kotiinpaluu on vain parasta! Ihan sama missä sitä on käynyt 😀
Kaunis kirjoitus. Joskus pitää käydä kaukana, että osaa nähdä lähelle. Niin totta – moneenkin asiaan sovellettuna.
Kiitos Saga!
Hei, moni on kehunut puhdistusainetta nimeltä Universal Stone, myydään esimerkiksi Prismassa. 🙂 Tämän tuotteen ei pitäisi vahingoittaa pintoja, ja on monikäyttöinen, muistaakseni tehokas luonnontuote. Jos takka on maalattu en suosittele ihmesientä, meillä ainakin lähti raksan loppusiivouksessa maalista kiilto/pinta, juurikin maalatusta takasta..
Kiitos vinkistä! Olen kuullut aineesta paljon kehuja, pitää kokeilla.
Totta joka sana 🙂 Ei tarvi olla kuin päivä pois omasta kodista, niin on jo ikävä. Sielä saa olla kuinka haluaa ja minkä näköinen haluaa 😉 ja fiilis on super hyvä 🙂
Takka pulmaan jos löytyy ratkaisu, niin kerro ihmeessä meille muillekkin 🙂 Meillä on takkaa poltettu ainoastaan muutama kerta ja niilläkin kerroilla kävi juuri tämä oho savuttaa- juttu.. nyt takka näyttää ikävältä! Takan maalaminen uudelleen on jo yksi vaihtoehto meillä!
Terv.Suvi
Teen pieniä kokeiluita putsaamiseen ja palaan asiaan 🙂
En tiedä toimiiko teidän takan pintaan, mutta nokiset kaakeliuunit puhdistuivat vauvan puhdistuspyyhkeillä pyyhkäisemällä.
Oho, yllättävä idea, mutta pitää kokeilla 🙂
Tai no tarkemmin ajateltuna ei varmasti toimi, kun pinta on sellainen vähän röpelöinen… Sileässä toimii varmasti!
Maalaaminen on ainoa konsti, jolla sen saa oikeasti siistiksi. Esim. Luja-maali on hyvä, se kannattaa levittää pienellä mohairtelalla. Tiedän monia, jotka maalaavat rapatun takan/uunin vuosittain.
– Kiki –
Kiitos Kiki! Tähän on turvauduttava, jos mikään muu konsti ei toimi!
Ihanan lämmin fiilis tuli tekstiä lukiessa – sait todella kauniisti puettua tunteet sanoiksi! <3 Täällä on eletty myös ikävän keskellä, onneksi on sentään kuvapuhelut..
Tuohon takka-asiaan ei ole muuta ideaa kuin höyrypuhdistus. Materiaali taitaa olla sen verran huokoinen, että voi olla siinä ja tässä auttaako. :/ Jos saat puhtaaksi, voisikohan pintaan levittää kivisuoja-ainetta, jotta puhdistaminen olisi jatkossa helpompaa?
Hups, tänne oli näköjään unohtunut muutama kommentti vastaamatta, pahoittelut! Tuo takan puhdistus on aika kinkkinen juttu, että harmittaa että olen saanut sen tuon näköiseksi. Onneksi sellaisella kalkkikivellä lähti pahimmat tahrat.
Sama täällä! Koti on ihan paras paikka, vaikkakin jatkuva matkakuume jyllää… 😉
Ja sehän siinä on, että matkalta on vaan niin kiva tulla omaan kotiin 🙂
http://www.akro.fi/fi/ws/1/taikasieni%C2%AE+-tuotteet.html
Tuontyyppiisellä sienellä sain oman takan valkoisesta pinnasta liat irti! Ei toiminut pesuaineet, mutta tällä sienellä lähti!
Kiitos tuhannesti vinkistä!
Kauniita kuvia, jälleen kerran 🙂 Tuosta tyynynpäälisestä kysyisin, sehän on Linumin eikö? Onko malli Marcel vai West? West taitaa olla pellavainen ja Marcel sellainen samettisempi, tuo sinun tyynynpäälinen näyttää ihanalta kuvissa 🙂 Ja upea blogi ja koti sinulla!
Kyllä, Linumin on! Ja ilmeisesti sellainen väri, joka jää pois valikoimasta.. Pintä on sellainen samettisempi, joten kyllä se sitten on tuo Marcel 🙂
Kiitos paljon!