Tiedättekös, kyllä monilla asioilla on vain tarkoituksensa, aina sitä ei vain päätöksen hetkellä ymmärrä tai tiedä. Tänä viikonloppua olisi ollut tarjolla monenlaista menoa; blogigaalaa Helsingissä ja Designmarketia Kuopiossa. Päätin kuitenkin jäädä kotiin ja onneksi niin, sillä eilen saimme todistaa yhtä ikimuistoista hetkeä:
Pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri askel pienelle pojalle (ja hänen äidilleen). Ensiaskelten aiheuttaman riemun näkeminen on jotain sydäntäsulattavaa. Nämä hetket liittyvät myös edelliseen postaukseen, joka koski äitien työelämää. En olisi halunnut olla eilen missään muualla tässä maailmassa kuin kotona.
Eletään hetkessä. Suloista sunnuntaita!
4 Kommentit
Ihan taianomaista. Pistää huokailemaan <3
Niin on! Isosisko tosiaan tänään huokaisi kyllästyneenä äidin ihasteluun, että ”mitä ihmeellistä tuossa on, kaikki oppii kävelemään! 😀
Aww! Pienen ihmisen elämä muuttuu täysin 😉
Ja se ilo ja riemu onkin jotain ihmeellistä! <3