Enemmän kuin työ

Eilen pohdin kotia, nyt työtä. Suomalaisen työelämän uudistamisesta käydään kovaa keskustelua ja hyvä niin, sillä tekemistä on paljon. Minulle työ on enemmän kuin työtä, se on tapa toteuttaa itseäni, tuntea merkityksellisyyttä sekä olla osa sosiaalisia verkostoja. Siksi minulle on luontevaa työskennellä niin äitiyslomalla kuin hoitovapaallakin. En voi puhua kaikkien naisten tai äitien suulla, mutta uskon että en ole ainoa joka pohtii, miten yhdistää perhe ja työ. Koko ura-käsite on mielestäni vanhanaikainen, sillä nykyaikainen työelämä muistuttaa enemmän risteileviä polkuja. Tahdon, että elämä on ”sekä että” eikä ”joko tai”. Tämä koskee myös työn tekemistä.

Yhteiskunta ei juuri kannusta pienten lasten äitejä työntekoon.  En tarkoita sitä, että pienet vietäisiin päivähoitoon heti kun mahdollista, vaan että äiti voisi halutessaan työskennellä joustavasti lastenhoidon ohella. Olin todella yllättynyt, että äitiysloman aikana voi tehdä töitä vain sunnuntaisin, ilman että se vaikuttaa äitiyspäivärahaan. Anteeksi vaan, mutta maailma on todella paljon muuttunut ajoista, jolloin sunnuntai oli pyhä- ja lepopäivä. On paljon työtä, joka ovat täysin aikaan ja paikkaan sitomattomia. Jos järjestelmän pitää olla niin kankea, että yksi päivä viikossa on ok työskentelyyn, eikö vanhempi voisi itse määritellä päivän? Tällä hetkellä systeemi toimii niin, että jos teet töitä jonain muuna päivänä kuin sunnuntaina, on siitä tehtävä ilmoitus Kelalle ja tästä päivästä maksetaan korvaus minimin mukaan.

Se, että naiset pitävät osaamistaan ja verkostojaan yllä sekä äitiysloman että mahdollisen hoitovapaan aikana, on sekä yksilön että yhteiskunnan etu. Varsinkin jos perheeseen syntyy useampia lapsia niin, että tauko työelämästä kasvaa useiden vuosien mittaiseksi. Monissa ammateissa kehitys on huimaa, joten osaaminen vanhenee ja verkostot ohenevat. Toki asiaan vaikuttaa mm. se, onko odottamassa työpaikka johon palata vai onko edessä työnhaku.

Jos lastenhoitoon ei ole verkostoja, on usein mahdotonta työskennellä vaikka 1-2 päivää viikossa, sillä silloin sekä menettää kotihoidontuen että joutuu maksamaan päivähoidosta. Tällöin työpäivän hinta nousee suhteessa niin korkeaksi, että työtä ei kannata tehdä. Toki voisimme kehittää enemmmän koko kylä kasvattaa -henkisiä systeemejä, jossa hoidan vaikka naapurin lasta kerran viikossa ja vastaavasti saan viedä omani heille hoitoon toisena päivänä. Näin työaikaa vapautuu ilman virallisia hoitokuvioita eikä kotihoidontuen maksaminen häiriinny. Tosiasia on kuitenkin se, että usein taloudelliset syyt sanelevat. Jos joku pelkää että systeemillä pääsee rikastumaan, niin huoli pois. Yhdestä alle kolmevuotiaasta lapsesta maksettava kotihoidontuki on 341,27 euroa ja siitä maksetaan vielä verot.

Meillä eletään tällä hetkellä hoitovapaavaihetta. Kun tytär täytti aikanaan vuoden, sain uuden työpaikan ja menin töihin. Myöhemmin olen harmitellut sitä, että en ollut hänen kanssaan kotona kauempaa. Onneksi mieheni arkivapaiden ja isovanhempien avulla hoitoviikot eivät ole koskaan olleet täysiä. Nyt toisen lapsen kohdalla toivoin, että voin olla hänen kanssaan kauemmin kotona ja onneksemme tämä on toteutunut. En olisi minä, jos en haikailisi jo töihin. En kuitenkaan halua hypätä täyteen oravanpyörään tehden töitä 40 h viikossa, vaan joustavasti perheen ehdoilla. Monella työpaikalla töihinpaluu on kaikki tai ei mitään.  Se pakottaa naiset usein pysymään kokonaan pois työelämästä lasten ollessa pieniä tai laittamaan alle vuoden ikäisen kokopäivähoitoon. Laki toki mahdollistaa myös osittaisen hoitovapaan, jolloin työaikaa voi lyhentää. Työnluonteesta riippuu, kuinka tämä toimii käytännössä.

Minulle osa-aikainen yrittäjyys mahdollistaa lapsen kotihoidon, mutta myös osaamisen kehittämisen sekä vaihtelun kotiarkeen. Yrittäjänä maksan veroja niin että tuntuu, joten minusta lienee iloa myös yhteiskunnalle. Äkkiseltään kuulostaa siltä, että tässä yhtälössä voittavat kaikki.

Minun unelmani on yhdistää palkkatyö, yrittäjyys ja toki panostaa myös aikaan perheen kanssa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että olen saanut palaset siihen järjestykseen, että tämä on mahdollista. Olen onnekas, että meillä on isovanhemmat, jotka haluavat auttaa lastenhoidossa. Olen kiitollinen, että minulla on päivätyö, jossa ymmärretään sekä perhe-elämää että yrittäjyyttä. Ja olen iloinen, että minulla on mahdollisuus työskennellä yrittäjänä rakastamieni asioiden äärellä. Koska olen saanut rakennettua joustavan työelämäpaletin, myös itse mielelläni joustan. ”Vain minun etuni ja oikeuteni” -asenne ei kanna pitkälle, vaan yritän ajatella asioita kokonaisvaltaisemmin ja pitkällä tähtäimellä. Silloin kun pitää puristaa, niin tehdään. Se hetki myös tulee, kun voidaan ottaa rennommin.

Minulle työajasta on tullut luksusta.  Nämä kuvat ovat toimistoltani, Crazy Town -nimisestä asiantuntijayrittäjien ja tiimien yhteisöstä Jyväskylän keskustasta. Olen onnellinen, kun saan avata kannettavan tietokoneeni, ottaa kuppiin tuoretta kahvia, vaihtaa pari sanaa innostavien yrittäjäkollegoiden kanssa ja olla vain itseni ja töiden parissa. Muutaman tunnin kuluttua kotiin palaa tyytyväinen äiti.