Kolmas kesä tässä kodissa edessä ja toissailtana iski epätoivo. Uudessa talossa piha- ja puutarhahommat pitää aloittaa vaivan alusta. Teetimme pihasuunnitelman, josta kirjoittelin enemmän viime keväänä. Minulla on mielikuva siitä, miltä toivoisin pihan näyttävän, mutta aikaa ja osaamista saisi olla enemmän. Lisäksi tuntuu, että pihanlaittoon voisi upottaa tuhansia ja tuhansia euroja. Mieheni kuunteli aikansa tuhinaani, tuli viereeni ja sanoi: ”Katso, nämä kaikki on jo tehty”.
Joskus jonkun pitää virittää jalat maanpinnan äärelle ja todeta tosiasiat. Paljon on tehty, joskin paljon on tekemättäkin. Puutarhanhoito opettaa kärsivällisyyttä; kaikkea ei voi saada samantien. Menee vuosia, ennen kuin puut kasvavat, pensaat tuuhenevat ja kukkapenkit syttyvät loistoonsa.
Viime syksynä istutin sisäänkäyntimme läheisyyteen pioneja. Nyt siellä on parikymmentä vartta kurottelemassa kohti aurinkoa. Niiden juurelle voisi istuttaa valkoista karpaattienkelloa, niin ei näyttäisi niin orvolta. Kyllä minustakin vielä oiva kotipuutarhuri kuoriutuu, odottaapa vain! 😉