Voi tyttöni mun! Siirsimme Muuramen pöydän työhuoneesta tyttären huoneeseen ja samalla sekunnilla tapahtui jokin kasvupyrähdys. ”Tuntuu ihan eskarilta”, lapsi sanoi onnellisena katsellessaan huoneensa uutta järjestystä.
Sisustusprojekti tytön huoneessa on yhä kesken, mutta pöytä kyllä muutti huoneen ilmettä ja toiminnallisuutta. Laitoin tuoliksi Panton-tuolin, mutta ei haittaisi vaikka istuin olisi vähän korkeampikin.
Samalla kävimme kaappeja läpi ja järjestelimme leluja. Teimme myös muutaman löydön ihan omasta kaapista; kadoksissa olleita tavaroita ja sellaisiakin leluja, joiden olemassa oloa lapsi ei muistanut lainkaan. Hyvissä säilytystiloissa on se kääntöpuoli, että sitä jemmaa kaikenlaista jopa unohduksiin asti.
Samaan aikaan kun tyttären huone sai osakseen järjestystä, vauvan tuleva huone suorastaan räjähti 😉 Työhuoneessa pitää käydä kaikki kaapit ja laatikot läpi ennen kuin sinne tuo yhtään uutta tavaraa.
Tytär kieltäytyi tapetti- ja maaliehdotuksistani, eikä myöskään halua luopua Marimekon Kippo-verhoista. Liikaa muutoksia ei tehdä kerralla ja tärkeintähän on, että huoneessa on kivaa leikkiä ja levollista nukkua. Ajatus parvesta muhii edelleen, se toisi mukavasti lisää lattiapinta-alaa. Kiikarissani on muutamia kotimaisia suosikkeja, kuten Lundian, Ava Roomin tai Muuramen lasten parvisänkyjä. Näitäkin olen yrittänyt etsiskellä käytettynä, mutta ainakaan vielä ei ole natsannut.
Voin vain kuvitella, kuinka isoksi neiti muuttuu, kun vauva syntyy. Kun vain ei pitäisi liikaa kiirettä kasvaa. Toisaalta tänään katsellessani hänen ja parin kaverin prinsessaleikkejä huokaisin helpotuksesta: lapsen maailma on vielä niin kevyt, viaton ja leikkisä. Ja siinä maailmassa ihan kaikki on mahdollista!