Poikamme täytti tänään kuusi kuukautta! Avuttomasta vastasyntyneestä on tullut topakka puolivuotias. Hän on hurmaava ja niin rakastettava, samaan aikaan myös vähän rasittavakin. Intoa ja uteliaisuutta kun riittää, mutta taitoja vielä ei. Niinpä maailmaa olisi niin kiva katsella koko ajan sylistä ja pystyasennossa. Tähän yhtälöön kun lisää joidenkin päivien lähes olemattomat päiväunet, on itse välillä vain todettava, että asioita ei saa aikaiseksi. Yritän muistuttaa itselleni, että ei niin tarvitsekaan, mutta Snapchatin (@kerttup) puolella on ollut esillä arkea sellaisenaan. Koti hurlumhei ja äiti samoin.
Yksi ihana etappi on se, että olemme saaneet pojan taas pöydän ääreen! Muistatteko, kun esittelin teille tämän Stokke Steps -tuolin ja siihen kiinnitettävän Bouncer-sitterin? (Ei vitsi mikä nyytti tuolla on kyydissä!)
Tämän kanssa meillä kävi aika hassusti, sillä vauvamme kasvoi siitä yli jo neljän kuukauden iässä! Ajatushan oli, että tässä mallissa mennään puoleen vuoteen saakka. En ollut huomannut, että sitterissä oli 9 kilon painoraja, aloimme vain ihmetellä ahtautta ja sitä, miksi vauva ei enää viihdy sitterissään. Onneksi saimme lainaan perinteisen sitterin ja sillä mentiin sitten parin kuukauden ajan. Kuukausi sitten eli 5 kuukauden iässä aloitimme kiinteän ruuan maistelut. Nyt on aika paljon mukavampaa syöttää pikkuista, kun hän on lattianrajan sijaan pöydän ääressä!
Kun puoli vuotta alkoi lähestyä ja poika jaksaa kannatella itseään istuen, ostimme Stokke Steps-tuoliin vauvasetin. Siinä on mukava istua ja pikkuinen viihtyykin välillä pieniä hetkiä paukutellen leluja pöydän pintaan. Saapa nähdä millaista rumpalia täällä kasvatetaan 😀 Järkevä teko olisi varmastikin ostaa jonkinlainen alusta, ennen kuin pöytä on aivan kolhulla.
Stokken Steps -tuoli elää siis lapsen mukana. Vastasyntyneelle sitterimalli ja sen jälkeen tämä syöttötuoli. Kun lapsi kasvaa, voi vauvasetin irroittaa ja tuoli toimii junior-mallissa kouluikään saakka. Itse pidän siitä, että se sopii mainiosti keittiömme sisustukseen ja Hayn About a Chair-tuoleihin.
Pääsin tänään kampaajalle ja miehen vapaapäivän ansiosta kotikaan ei ole enää niin hurlumhei! Vauvavuosi on puolessa välissä, yhtä aikaa se on ihanaa ja haikeaa. Voisinkin joskus kirjoitetella ajatuksiani ajankäytöstä ja asioiden aikaansaamisesta, niissä kun on riittänyt ihmeteltävää työelämän haasteista hetkeksi kotiäitiyteen siirtyneelle työorientoituneelle ihmiselle. En aloita tätä nyt, sillä kello on yli 23 ja tähän aikaan en edes kehtaa kirjoittaa mitään ajanhallinnasta 😀
Mukavaa viikonlopun aloitusta!