Mittari näyttää plus kuusi ja puiden takaa vilkkuu syysaurinko, joka tekee parhaansa lähettääkseen lämmittäviä säteitä. Tuuli on kääntynyt puhaltamaan järveltä ja katselen laineita samalla, kun vahdin haukkana yksivuotiaani liikkeitä. Siellä täällä lojuu rakennustarvikkeita, työkaluja ja risukasoja, jotka ovat kesän jatkuneen sitkeän raivaamisen tuloksia. Pappa kärrää kottikärryllä hiekkaa rantaan ja kaataa sen vesirajaan peitteen päälle. Sieluni silmissä näen lasten jo leikkivän siinä, kunhan tulee uusi kesä.
Sinne se pikkuhiljaa valmistuu, mummon ja papan pieni mökki. Kaksi ja puoli vuotta sitten tänne ei ollut edes tietä perille ja ensivierailusta löytyy tunnelmia Tulevaisuuden mökkimaisemia-postauksesta. Tytär näyttää kuvissa niin pikkuiselta ja meikäläisen landelooks toimii edelleen. Paljon on tapahtunut, mutta paljon pitää vielä tapahtua. Syksy on ihanaa aikaa kirjoittaa mökistä, sillä silloin saa haaveilla ja suunnitella. Lumi peittää polut ja pihat, mutta Pinterest laulaa.
Sovitaanko, että kerron huomenna lisää? Pitää lähteä töihin tekemään maailmaa valmiimmaksi. Hyvää maanantaita kaikille!