Kirjoittaessani leikkimökistä kerroin, että lykkäsin postauksen tekemistä, koska kaikki ei ollut valmista ja tiptop. Huomasin, että minua häiritsi keskenräiset laatat, istuttamattomat nurmikot ja maalaamaton sisätila. Oikeassa elämässä, siis blogin ulkopuolella, nämä seikat eivät ole kovin häiritseviä. Sen sijaan olen iloinen siitä, mitä kaikkea tänä kesänä olemme ehtineet tehdä. Samalla pysähdyin pohtimaan sitä, miten olen bloggaajana muuttunut tässä kuluneen puolen vuoden aikana. Siinä missä alkuun tuli idea ja heti perään toteutus, nyt ideointia seuraa helposti oikean valon odottaminen valokuvaan tai jonkin yksityiskohdan viilaaminen. Samalla kynnys postaamiseen on noussut, sillä jos kaiken pitää olla just eikä melkein, niin eihän elämä sellaista joka päivä ole. Ainakaan minulla.
Samalla kun olen oppinut uutta, olen huomaamattani asettanut rimaa korkeammalle. En edes tiedä, näkyykö asia blogissani, vai onko kyse vain päänsisäisestä prosessistani. Enemmän, korkeammalle ja kovempaa ei taida olla hyvä iskulause bloggaamiseen. Samalla sen sisäistäminen, että joka päivä ei voi syntyä timanttista sisustusjuttua, jossa on jotain uutta, oivaltavaa ja yllättävää visuaalisesti viehättävässä paketissa. Ei ainakaaan, jos käy töissä, hoitaa lapsen, parisuhteen ja koiran, harrastaa säännöllisesti liikuntaa ja yrittää nukkua kahdeksan tuntia yössä 😉 En ole koskaan halunnut olla super. Siis superäiti, supervaimo, supertyöntekijä. Oma itseni on tähän saakka riittänyt. Pitäisiko muistuttaa siitä asiasta itseäni myös tässä blogiharrastuksessa?
Miksi sitten edes kannan huolta tästä? No sehän tässä onkin hauskaa, että tämä bloggaaminen on niin hauskaa! Se on vienyt mennessään ja olen tullut ahneeksi uuden oppimiselle. Kun vähän sitä henkistä nutturaa löysentää, hoksaa että oppiminen tähänkin saakka on ollut mukavan harrastuksen sivutuote. Lukijamäärien kasvaessa kantaa myös huolta siitä, millainen kuva ihmisille minusta bloggaajana muodostuu. Herranjestas, en miettinyt sitä juuri lainkaan aloittaessani. Nyt sitä pitäisi olla aina niin tukka kammattuna ja ryhti suorassa. Tänään räpsäisimme muutaman kuvan, sellaisen, joilla ei pitänyt olla mitään tekemistä blogin kanssa. Hiukset ponkkarilla, ilman meikkiä, päällä kotitoppi ja rennot farkkuchinot. Banaaninkuoret sohvapöydällä, tyynyt sikinsokin ja hyvä meno. Ehkä tässä on jotain sellaista, jota haluan teille viestittää. Tärkeintä ei ole aina se, miltä näyttää, vaan se miltä tuntuu. Joskus täydellisyys voi syntyä juuri siitä, että kaikki on täysin sattumanvaraista ja yllättävää. Banaaninkuoret olohuoneessa voikin olla just se juttu, eikä kamala kauneusvirhe täydellisesti harkitussa ympäristössä.
Olisi mukavaa kuulla teidän lukijoiden mielipiteitä. Millaisena mieluiten luette Modernisti Kodikasta: Harvemmin päivitettynä, mutta viimeistellyimmin postauksin vai rennolla otteella ja usemmin?
0 Kommentti
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Kerttu + Blogi = Hyvän mielenpäiväkirja. Sitä tämän sivuston seuraaminen on minulle.
Olet(te) ihania. <3
Kiva kuulla, kiitos paljon! 🙂
Rennolla otteella ja useammin 😉 Kiitos kivasta blogista!
-Anne-
Kiitos Anne, tähän pyritään!
Minusta blogisi on ihana ja siitä välittyy lämpö ja into. Itse olen ihan liian impulssiivinen miettimään ja hiomaan postauksia, teen kuvat ja tekstin sen hetken fiiliksellä. Minusta bloggaamiseen kannattaa suhtautua rennosti, ei kannata liikaa miettiä eikä yrittää, olla sitä mikä sillä hetkellä tulee luonnostaan, oli se sitten tosi kovaa hiomista ja kriittisyyttä tai rentoa postailua, kyllä se oma uoma löytyy.
Itse vedän kriittisimmän linjan yksityisyyden suhteen, omaa elämää en liian tarkasti halua blogiin tuoda, mutta muuten annan mennä fiiliksellä 🙂
Iloisia bloggaushetkiä!
Kiitos Anne, blogikonkarin sanat lämmittävät mieltä! Aika fiilispohjalla olen elänytkin blogin kanssa, mutta toisaalta haluaisin, että kaikki olisi niin nättiä ja kaunista. Mutta ehkä se oivallus on se, että rosoinenkin voi olla kaunista 🙂 Ihailen sinun ja siskosi rajaa yksityisyyden suhteen. Samaan tyylin pyrin itsekin, vaikka taidankin olla aikamoinen lörppä välillä teksteissäni 😀
rennolla otteella, ehdottomasti! 🙂
Kiitos, pyrin löysentämään nutturaa 😉
Rennolla otteella useammin 🙂
Kiitos Elina! Tätä linjaa palauttelen mieleeni 🙂
Kuulostaa niin tutulta. Samalla tavalla minäkin kirjoittelen omaa blogiani, tiukasti ja vain valmista esitellen, vaikka muutoin olen ihmisenä melko suurpiirteinen. Mutta sinun blogista heijastuu kuitenkin iloinen ihiminen:), kiitos kaikista jutuista.
Kiva kuulla, Hanna! Ja saahan sitä viilata ja valmistella, kunhan se ei vain käännyt itseään vastaan. Jos haluaa kirjoittaa esim. lähes joka päivä, ei kaikki postaukset voi olla supertarkasti mietittyjä 🙂
Fiiliksen mukaan. Joskus on ihana laittaa ja asetella, kun taas toisinaan hieman yllättävä kuvaushetki kuvaa tilannetta parhaiten. Ihan niinkuin kuvat tuossa yllä 🙂
-Tea
Juuri näin, sinä sen kiteytit!
Ilman muuta rennolla otteella! Tämä on nykyään suosikkiblogini, vähintään kerran päivässä katson ja jos ihan rehellisesti sanon niin viime aikoina on harmittanut se, kun kaikki on niin viimeisen päälle sliipattua. Esimerkiksi odotin tosi kovasti tuon leikkimökki-postauksen kohdalla sisäkuvia mökistä ja ympäristöstä nyt ennen kuin kaikki on valmista. Olisi mukava nähdä ennen-jälkeen kuvia, mutta sinun blogi, sinun päätös 🙂
Tämä oli tosi mahtava ja silmiä avaava kommentti, kiitos! Lupaan sinulle tässä ja nyt, että postaan leikkimökin sisustuksesta, vaikka se ei olekaan vielä valmis. Kyllähän se prosessi saa täällä blogissa näkyä ja sitten on itsekin kiva katsoa, miten asiat ovat edenneet. Ja kun se kerran lapsille kelpaa, niin miksi se ei kelpaisi myös teille lukijoille 😉
Jee, mahtavaa! 🙂 Uskallan sanoa muidenkin suulla, että varmasti kelpaa muillekin lukijoille 🙂 Ja pakko vielä sanoa, että on tässä oman rakentamisen ohella tullut luettua todella paljon erilaisia blogeja ja teidän koti on ehdottomasti yksi kauneimmista, ellei kaunein!
Oi että, suuri kiitos! <3
Rennosti omalla tyylillä sen hetken fiiliksen mukaan :). Jatkat vain samaan malliin. Niin täälläkin yritetään, en osaa tehä postauksia valmiiks vaan aina sen hetken fiiliksen mukaan yritän jotain kyhäillä..
Kiitos Heinie! Tähän pyritään ja nutturaa löysennetään 🙂
Olet saanut meidät kaikki varmasti lukijoiksi mutkattomalla, hauskalla ja selkeällä tyylilläsi, jatka samaan malliin ja eteenpäin fiiliksen mukaan 🙂 Rentoa viikkoa!
Kiitos J, kauniita sanoja! Mä vedän tämän viikon tosi rennosti blogin kanssa, katsotaan mitä jälkeä tulee 😀
Uutena blogisi seuraajana annan palautetta: ihana blogi, todella inspiroivia kuvia ja kiva tunnelma. Juuri tänään tuskailin omassa kodissani kaaoksen keskellä, että ”niillä bloggaajilla on aina kaikki niin tip top” ;)! Eli olipa mukava lukea tämä postaus ja ehdottomasti minäkin luen mielelläni rennolla otteella tehtyjä postauksia. Kun siltä tuntuu, voithan aina välillä tehdä sitten oikein viimeisen päälle hienon postauksen! t.Leena
Hei Leena ja kiitos kannustavasta palautteesta! Blogi on aina yksi raapaisu elämästä ja vaikka kuvissa kaikki on tiptop, niin ei se sitä aina ole oikeassa elämässä 🙂 Ajankäyttö sen jo sanelee, että bloggaaminen pitää ottaa rennosti. Tykkään postata usein ja jokaiseen postaukseen ei ole mahdollista siivota, staitala, suunnitella ja odottaa oikeaa valoitusta. Välillä sitten suurta iloa tuottaa se, kun saa rauhassa kuvata ja kirjoittaa. Ehkäpä juuri se vaihtelu on kivaa paitsi itselle, myös teille lukijoille.
Mukavaa viikkoa!
Rennolla otteella, tietysti! 🙂
Kiitos Jenna!
Rennolla otteella 🙂 Ihanaa kun laitoit kuvia myös meikitömästä päivästä ym.
Mukavaa viikkoa
t.Sanna
Kiitos Sanna! Olkoon nämä kuvat vähän tällaisia ”poikkeus säännössä”-juttu 😉
On hyvä aina vähän irroitella 🙂
Mä en itse tykkää olla kuvissa ollenkaan.
Öitä
Sanna
Nautin blogistasi juuri sellaisena kun se on ollutkin. Joka päivä käyn kurkkaamassa onko uutta postausta. Tykkään siitä, että kuvasi ovat laadukkaita ja kirjoitustyylisi on ihana, saat aina hyvälle tuulelle! Postausaiheesi ovat kivoja ja sopivassa suhteessa sisustusta ja muutakin juttua. Jatka samaa rataa <3
Kiitos paljon Syhi, mukavaa kuulla <3
Ehdottomasti rennolla otteella! Mikään ei ole niin ihanaa kuin lukea blogia, joka päivittyy säännöllisesti ja on maanläheinen! 🙂
Ps. Aivan ihastuttava teidän neidin leikkimökki!! Kelpaa prinsessojen ja prinssien leikkiä!
Heli
Kiitos Heli! Rentoon asenteeseen pyritään 🙂
Ihana postaus Kerttu! Niin mukava huomata, että sinäkin (ja varmaan moni muukin bloggari) pohdit näitä asioita : ) Olen paljon miettinyt, että omalla kohdallani erityisesti valokuvien taso on se, joka rajoittaa bloggaamista. Ei niinkään se, mitä kuvissa näkyy, vaan lähinnä tekninen puoli. Se taas johtuu siitä, että valokuvausta aikoinaan opiskelleena tiedän millaisia haluaisin kuvien olevan, mutta kun usein ei vaan onnistu ; ) Hölläämistä asian suhteen olen viimeisen parin viikon aikana yrittänyt tehdä, jotta pääsisin haluamaani postaustahtiin. Mutta ihanaa tässä bloggaamisessa onkin se, että koko ajan oppii uutta : )
Kiitos sulle positiivisesta ja rehellisestä blogista : )
Sinullahan on todella hyvät kuvat! Minä jo kauhulla odotan syksyä ja luonnonvalon puutetta, kesällä kuvaaminen on ollut aika helppoa. Ja jos sinulla on opiskelutaustaa aiheeseen, siitä ei voi olla kuin hyötyä 🙂
Idea ja toteutus samantien, silloin siinä on rento tunnelma. Liika miettiminen ja fiksaaminen helposti poistaa rentouden ja aitouden 🙂
Niinpä, kiitos Minna!
Mun mielestä blogi on hyvä juuri näinkin. Liika fiksailu ja ja jokaisen pilkun viilaaminen tietyllä tapaa vie kyllä persoonallisuutta pois. Itsekin siihen sorrun monessakin asiassa usein. 🙂 Parempi rento asenne ja oman käden jälki. Ja erityisesti ne omat ajatukset! Niistä tykkäänkin ehkä eniten koko sinun blogissasi. 🙂
Kiitos Heidi ajatuksistasi. Bloggaaminen on tasapainoilua monen asian välillä ja uuden oppimisen mahdollisuudet ovat rajattomat. Rennolla otteella tulee paras lopputulos!
Pidän blogissasi erityisesti niistä postauksista, jotka on tehty hieman rennommalla otteella. Ne jollain tavalla tulevat aina vähän lähemmäs lukijaa. Joskus on tietysti mukava lukea ja katsella kuvia myös sellaisista postauksista, jotka on toteutettu harkitumminkin. Joka tapauksessa blogisi sisältää aina mukavia ajatuksia ja kauniita kuvia 🙂
heini
Rennolla otteella ja useasti 🙂 Blogisi on tosi kiva, koskaan tältä sivulta ei poistu muutoin kuin positiivisin fiiliksin 🙂
T. Vakkarilukija Oulusta
Kiitos, kiitos! Ihana kuulla.
Mieki kannatan rentoa meininkiä, sillä liian ”tarkkaan ja harkittuna” persoonallisuínen ote katoaa. Ja henk.kohtaisesti huomaan kyllästyväni jos näin käy tai jutut toistavat liikaa itseään…
Vaikka muutoin olen tarkka asioissa,mutta omaan bloogiini en ota paineita. Sellanen kunnianhimo puuttuu siitä, eikä tarkoituskaan ole tehdä siitä ”täydellistä”. Viime aikoina olen harkinnut jopa sen lopettamistakin.
Olen aika päämäärätitetoinen tyyppi monessa asiassa ja siksi pitää vähän tasapainoilla välillä. Mutta oma persoona pitää olla sopivalla tavalla postauksissa mukana, siinä toivon onnistuvani 🙂
Rennolla otteella on kiinnostavampaa 🙂
Ehdottomasti rennon rantein. Me kaikki kuitenkin tiedetään ettei se elämä ole tiptop- täydellistä niin ihan kiva nähdä sitä normaali elämääkin.
Itse tykkään postailla juuri vaiheista varsinkin, jos kyse DIY- jutuista…se voi myös tuoda inspistä lukijoille sekä rohkeutta tehdä DIY- juttuja!!
Itse henkilökohtaisesti en tykkää blogeista, joissa kaikki on ”täydellistä”, kuvat muokattu ”täydellisiksi”, vaatteet ovat kaikki ”täydellisiä” merkkivaatteita, koko koti on täynnä ”täydellisiä” design- tuotteita…eiii, ei oo mun makuun! Monilla lukijoilla ei todellakaan ole varaa kaikkeen tuohon ja varmasti enemmän inspiroituu ”tavallisten” ihmisten elämästä ja sisustuksesta. Mä ainakin uskon niin!! Mutta onneksi tämä maailma on valtava ja jokaiselle löytyy jotakin!!
-S-
lloveyourselff.casablogit.fi
Hei,onpa kiva maalaus sohvan takana. Voinko kysyä kenen teos.
Moi! Vastaus löytyy tästä postauksesta: http://modernistikodikas.blogspot.fi/2013/05/taulu-taiteilija-ja-tarina.html
🙂