Aidosti kotimainen Ommellinen

Olen seurannut läheltä erään sympaattisen kotimaisen brändin kasvua. Minun ja Liisa Häklin esikoiset ovat samanikäisiä ja olemme yhtä matkaa avanneet päiväkodin porttia ja riisuneet lasten kurahousuja. Aina välissä juteltu bloggaamisesta, yrittäjyydestä, unelmista, ajanhallinnasta tai siitä, miltä tuntuu kun on tuhat rautaa tulessa.

Alkuun Liisa ompeli lapsilleen vaaatteita. Ja me muut äidit huokailimme, voi kun tällaisia voisi ostaa jostain! Kun Liisa huristi vaatteita oman kotinsa vintillä ja kuvasi uutukaiset blogiinsa, kommenttiboksissa huokailtiin, että voi kun näitä voisi ostaa jostain.

No, jos sitä nyt ihan pienen erän tekisi myyntiinkin, tuumi Liisa. Verkkosivut romahtivat kävijäpaljoudesta, sähköposti pullisteli tilauksia ja kommenttilaatikkoon sateli äkäistä palautetta, kun vaatteet olivat loppuneet sekunneissa. Liisa yritti selitellä, että ei ehdi ommella öisin enempää.

Nuorimmaisemme ovat taas aikalailla samanikäisiä.  Liisan hoitovapaalla kasvoi ja kehittyi pienen tyttären lisäksi myös Ommellinen. Pian oltiin vedenjakajalla; joko oli panostettava täysillä yrityksen kehittämiseen tai pidettävä ompelu pienenä yöharrastuksena lähinnä omilleen. Sydän (ja jatkuvasti tyhjenevä verkkokauppa) tiesi mitä piti tehdä, tätä tilaisuutta ei vain voi jättää käyttämättä.

Tehtiin isoja investointeja, yksi yrityskauppa, jätettiin varma ja hyvä vakivirka ja hypättiin täysillä maailmaan, joka saa Liisan säteilemään.

Ommellinen on aidosti ja sataprosenttisesti suomalainen. Monet merkit suunnitellaan täällä, mutta tuotanto on vaikkapa Virossa tai Portugalissa. Kurkkaapa sinne kotimaiseksi pitämäsi vaatteen sivusaumaan; lukeeko siellä designed in Finland vai made in Finland? Niillä on nimittäin aika suuri ero.

Vaatteiden kuosit suunnittelevat suomalaiset suunnittelijat ja vieraillessasi Ommellisen uudella kaupalla Jyväskylässä, näet omin silmin, kuinka ompelijat muuttavat kangaspakat viimeisteillyiksi ja oivaltaviksi vaatteiksi, joissa laatu tarkistetaan tarkkaan.

Liisa ei suunnitellut yrittäjän uraa, vaan ura valitsi hänet. Vintillä ompelevasta äidistä on tullut yrittäjä, joka työllistää neljä ihmistä ja pitää korkealla suomalaisen vaateteollisuuden lippua. Unelma syntyi oivaltavasta liikeideasta, tekemisen palosta ja ilosta:

– Moni kysyy, onko tämä ollut unelmani. Ei ole, ennenkuin nyt. Opiskelu ja virkatyö olivat jotain aivan muuta. Jossain kohtaa on vain tehtävä päätöksiä, luovuttava toisesta hyvästä, jotta voi saada vapauden tehdä toista. Valittava se, mitä ajatellessa huomaa hymyilevänsä.

Kävin uudella kaupalla, jossa todellakin paikalla on hymyilevä yrittäjä. Siitäkin huolimatta tai ehkä juuri siksi, että kysyntä ylittää tarjonnan.

Katselen hetken kädentaitajien työtä. Kangaspakoissa on leikkisiä ja värikkäitä kuoseja, romanttisia ruusuja ja skarppiä graafisuutta. Pehmoisimmissa kangaspinoissa on unelmanpehmeää merinovillaa,  väreinä musta, harmaa ja luonnonvaalea. Nips naps viimeiset langanpätkät häviävät ja takki viimeistellään silittämällä.

Vedän rentoilutakin ylleni, sen helmat heilahtevat kävellessäni. Haluaisin asua tässä koko talven. Liisa pohtii, miten rajoitetun eränsä myisi: osa myymälään, osa messuille ja osa verkkokauppaan. Kaikesta näkee, miten Ommellisella tehdään kaikki asiakas edellä.

Myymälä on auki tällä hetkellä vain kahtenä päivänä viikossa eli tiistaisin ja torstaisin klo 10-18 Sääkslahdentiellä Jyväskylässä. Verkkokauppa palvelee 24/7.

Siellä me taas nähdään päiväkodin portilla, riisutaan lasten kurahousuja ja jaetaan ajatuksia perheestä, ruuhkavuosista ja yrittäjyydestä. Siitä, miten unelmat kantavat ja miten kiitollinen saa olla.

Kahden pojan jälkeen tyttären saanut Liisa ihmettelee, kun tyttö ei suostu käyttämään kuin pinkkejä vaatteita ja minä saan vertaistukea pienen pojan kasvattamiseen. Liisa on varoittanut, että sieltä kotimaisen laatuhupparin taskusta voi hyvinkin löytyä hämähäkkejä.

Täyttä elämää.