Viisivuotiaan tyttäremme huone kaipaa uudistusta. Ensi syksynä on edessä esikoulu ja lapsi kasvaa ihan silmissä. Haaveissa ja suunnitelmissa on kotimaisen parvisängyn hankinta, joka lisäisi leikki- ja säilytystilaa huoneen lattialla. Jossain vaiheessa työhuoneestakin tulee huone pikkuiselle, joten tytär saa sieltä Muuramen työpöydän koulupöydäkseen. Nyt vielä eletään suloisessa välimuodossa, jossa vaalitaan ensileluja, mutta tarvitaan tilaa jo isompien tyttöjen jutuille.
Lastenhuoneessa yksi tärkeä toiminnallisuus on lelujen säilyttäminen. Meillä on runsaasti kaappitilaa, mutta osa hyllyistä on liian lapselle liian korkealla. Jos leluille ei ole sovittuja paikkoja, ne ovat jatkuvasti hukassa ja huoneesta kuuluu: ”äitiii, missä on mun…!”. Ja sitten etsitään millon taikasauvaa, barbin kenkää, väriliituja, lautapeliä tai lempipehmolelua 🙂 Tänä päivänä pyykkikorit ovat katseenkestäviä ja niitä voi sijoittaa myös kylpyhuoneen ulkopuolellekin. Olin jo iskenyt silmäni Ferm Livingin Halfmoon-koriin (nro 3), kunnes löysin samassa hengessä pari budjettivaihtoehtoa. Clas Ohlssonin syysuutuuksiin kuuluu mustavalkoinen pyykkikori (nro 2), halkaisijaltaan 40 cm ja korkeudeltaan 55 cm. Viime viikonlopun Helsingin reissulla vierailin sisustuskauppa-Perobassa, jossa oli esillä monenlaisia House Doctorin pyykkikoreja, suurimpana ihastuksena klassinen mustavalkoraitainen kuosi (nro 1).
Teen nykyään aika harvoin heräteostoksia sisustusasioissa, mutta koska olin harkinnut lelukorien ostamista jo aikaisemmin, kiikutin kassalle kaksi ryhdikästä kangaskoria. Raitakuosi oli helppo valinta, mutta kaveriksi sille halusin jotain vähän erilaista. Jos muissa kodin huoneissa on hillitty värimaailma, viisivuotiaan tyttären huoneessa revitellään sitten senkin edestä. Tästä syystä oli mukavaa ostaa graafisen mustavalkoiset kuosit tasapainoittamaan väri-iloittelua.
Korit täyttyivät hetkessä rakkaimmista pehmoleluista. Lelupaljoudessa on hyvä harrastaa salaista kierrätystä, jossa vaivihkaa haetaan hetkeksi unholaan jääneitä leluja ja siirretään varastoon hyllylle. Kun ne sitten palaavat muutaman kuukauden päästä, jälleennäkemisen riemu on suuri ja mielikuvitus vie vanhat lelut ihan uusiin leikkeihin! Kun yritin tätä temppua alkuviikosta nukkekodin kanssa, tytär huomasi aikeeni ja haki kodinhoitohuoneeseen päätyneen nukketalon takaisin. Puolisen vuotta koskemattomana olleelle talolle riitti tunnin vierailu kodarissa, sillä nyt se on kaikkien leikkien keskipisteenä. Aina ei todellakaan tarvitse olla mitään uutta. Parhaimmat aarteet ovat tainneet löytyä mummoloiden vinteiltä, jonne on jemmattu isän ja äidin lapsuusmuistoja. Niiden kaivelusta ei aina itsekään selviä ihan kuivin silmin… <3
Kollaasikuvat valmistajien sivuilta.