Kuvia, kuvia ja kuvia! Onneksi niiden luvataan kertovan enemmän kuin tuhat sanaa. Juhlien täyteinen viikonloppu alkaa olla lopuillaan, olo on haikea ja onnellinen. Sisko on naimisissa ja poikamme nimeä on juhlittu suvun ja kummien kesken, ei kai sitä edes yhdeltä viikonlopulta voi enempää toivoa!
Nimjuhlat järjestettiin kotonamme ja otimme terassin keskeiseksi juhlatilaksi. Pitkän pöydän äären mahtui istumaan kymmenen ihmistä ja pellavaiset liinat loivat rentoa juhlatunnelmaa. Koristeina olivat viirit ja valot katossa sekä pionit erilaisissa maljakoissa.
Valkoiset pionit ehtivät aueta kokonaan, mutta vaaleanpunaiset olivat vielä nupussa.
Sisälle sijoitimme ylimääräisen tarjoilupöydän, jotta sain katettua kahvipöydät valmiiksi ja tarjoiluiden ottaminen helpotuisi. Pienen pojan juhlien värimaailmaksi valikoitui valkoinen, vaaleansininen ja turkoosi.
Kokeilin ensi kertaa vesimelonikakkua ja siitä tuli oikein näyttävän näköinen! Jatkossa kuitenkin kannattaa tehda matalampi kakku eli koristella vaikkapa kaksi puolikasta melonia.
En ehkä tiedä herkullisempaa makuyhdistelmää kuin suklaaseen dipatut mansikat!
Lisäksi tarjolla oli anopin tekemiä suolaisia piirakoita kasvis- ja kinkkuversioina sekä marspatukka-riisimurokakkusia. Suurkiitos hänelle avusta juhlajärjestelyissä!
Koristeluissa toistui tennari-teema. Kutsukortissa pojan jalassa oli turkoosit virkatut ”converset” ja tossut valittiin myös kakun koristeeksi. Muut koristeeet kuten viirit, paperipillit ja servetit tulivat Juhlahumua-verkkokaupasta*.
Upea ja herkullinen vadelmatäytekakku tilattiin Kakkukeisarinnalta Jyväskylästä, voin suositella lämpimästi!
Kokosin valokuvakirjaksi kuvia pojan ensikuukausilta. Ihan kaikki kuvat eivät mahtuneet albumiin ja juhlia edeltävänä iltana keksin kiinnittää kuvista pienen gallerian tarjoilupöydän viereen.
Pikkuinen päivänsankari oli niin tyytyväinen koko juhlansa ajan! Nimenjulkistuksen kohdalla alkoi hieman väsyttää isin sylissä. Etunimi meillä otettin käyttöön jo synnytyssairaalassa ja nyt isosisko sai paljastaa juhlaväelle koko nimen.
Kummit pääsivät yllättämään oikein kunnolla ja toivat pojalle ikioman polkuauton! Ystäväni todella tuntee makuni läpikotaisin, sillä hän oli hankkinut menopeli jo ennen lastenhuonepostaustani. Kyllä nyt kelpaa kruisailla, kunhan vain omat jalat alkavat kantaa!
Muutenkin juhlaväki lahjoi pojan ihan pilalle, saimme ihania muistamisia. Suuret kiitokset ihan kaikille ja kaikesta! Juhlan ohjelma oli hyvin vapaamuotoinen. Alkuun paljastimme nimen ja kerroimme vähän sen taustasta, sitten allekirjoitimme kummitodistukset ja kummit antoivat pojalle elämänohjeet. Myöhemmin juhlassa myös muut juhlavieraat kirjoittivat elämänohjeensa pienille korteille vauvakirjan väliin talletettavaksi. Sitten syötiin ja seurusteltiin leppoisasti.
Nyt on meidän perheen osalta vauvajuhlat juhlittu ja on myös ihana palata arkeen. Lämmin fiilis sydämessä ja koko kesä on vasta alussa!
* juhlakoristeita saatu blogin kautta
Ps. Voit seurata blogiani Bloglovinissa / Facebookissa / Instagramissa / Twitterissä / Pinterestissä.