Tiedän yhden joukon ihmisiä, jotka ovat odottaneet tätä päivää suurella innolla. He ovat Seinäjoen Asuntomessujen rakentajaperheet, jotka ovat jännityksellä, innolla ja ihmetyksellä seuranneet, kun näissä varsin eriskummallisissa tupaantuliaisissa kodin tarkistaa yli 100 000 ihmistä ennen muuttoa. Tänään kynnyksen ylittävät viimeiset tuntemattomat vieraat ja nämä kohteet muuttuvat aidoiksi ja oikeiksi kodeiksi.
Niin, se monesti messuvieraalta unohtuu, että jokainen talo on kodiksi rakennettu. Tämän vuoden yksi kauneimpia taloja oli Jämerä Samsö, joka onnistui yhdistämään kivitalon tyylikkyyden ja puuelementtien pehmeyden. Minua kiinnostaa Asuntomessuilla tarinat, joita seinien sisään kätkeytyy. Kuka tai ketkä ovat juuri tällaisen talon rakentaneet ja mitä ajatuksia valintojen takana on? Sain ilon ja kunnian haastatella Jämerä Samsön emäntää Carita Haapasalmea ja nyt tekin pääsette kurkistamaan, millaisia tarinoita tämän kauniin kivitalon rakentaminen pitää sisällään.
*
*
Mistä idea messurakentamiseen lähti?
Asuimme aiemmin 10 vuotta sitten rakentamassamme omakotitalossa, jossa kattavampi remontin tarve alkoi nostaa päätään. Olin jo ehtinyt miettiä mm. kylppäriremonttia ja visioida olkkarin parketin maalaamista valkoiseksi, kun Seinäjoen asuntomessuista kerrottiin julkisuudessa. Myös elämäntilanteen muuttuessa talon pohjaratkaisussa alkoi olla selkeitä muutostarpeita. Kun rakensimme vanhan kodin, meitä oli kaksi aikuista ja pieni taapero; nyt meitä on kaksi aikuista ja kolme peruskouluikäistä lasta, ja tilantarpeen muutos näkyi erityisesti eteis- ja khh-tiloissa. Myös keittiön kohdalla alkoi olla suuremman tilan tarvetta, kun arki-iltoina muutaman neliön kokoisella alueella pyöri viisikin henkeä tiskikoneen tyhjäämisen ja ruuanlaiton merkeissä.
Asuimme useamman vuoden Ruotsissa ja erityisesti Tukholman ajoilta jäimme kaipaamaan vesistön läsnäoloa. Meidän piti rakentaa ensimmäinen talo kivestä, mutta jotenkin Kotkan asuntomessujen jälkeen huomasimme ostaneemme puutalopaketin. Lähdimme tosissamme miettimään uuden kodin rakentamista eräänä tuulisena lokakuun sunnuntaina vuonna 2013, kun kävimme koko perheen voimin retkeilemässä tulevalla asuntomessualueella. Totesimme, että haaveitamme ajatellen parempaa sijaintia ja ympäristöä tuskin Seinäjoen kantakaupungin alueelta löytyy. Asuntomessut sinällään ei siis toiminut ”moottorina” tässä hankkeessa.
*
*
Miksi halusitte juuri tällaisen talon?
Meille oli alusta asti selvää, että haluaisimme rakentaa kivitalon. Tutkimme eri vaihtoehtoja ja valitsimme Jämerän ensisijaisesti rakennusmateriaalin vuoksi. Kevytbetoniharkoista rakennettaessa ei tarvita muovia, joten talon rakenne on hengittävä, samalla kuitenkin myös kestävä ja energiatehokas. Lisäksi kevytbetoniharkot ovat helppoja työstää, saapa tuollaisen harkon nähtävästi työstettyä osaavissa käsissä myös biotakan raameiksi. Meille on ylipäätään ollut tässä talonrakennushankkeessa tärkeää hengittävät, aidot ja aikaa kestävät materiaalit.
Talo on juuri tälle tontille suunniteltu ja piirretty tarpeidemme ja toiveidemme pohjalta. Niin päärakennuksen kuin autotalli-varastonkin pohjaratkaisussa on mietitty tilojen toimivuutta arjen toimintojen kautta. Alakertaan on sijoitettu arkilogistiikkaan liittyviä toimintoja sekä lasten omat ja yhteiset tilat, yläkerta on rauhoitettu kiireettömälle yhdessäololle ja ilmapiirille, jossa luonto saa tulla isojen ikkunoiden kautta sisään. Mietimme parhaan kykymme mukaan, mitä haluamme asumiselta nyt ja toisaalta myös sitä, miten perheemme elämä tulee seuraavan 10-15 vuoden aikajänteellä muuttumaan ja mitä se asumisen kannalta tarkoittaa.
*
*
Jouduitteko tekemään kompromisseja?
Olimme aika haluttomia tekemään kompromisseja ja pitäneet välillä ehkä jääräpäisestikin kiinni visioistamme. On ollut aika yllättävää, miten helposti ensimmäiseksi vastaukseksi tarjotaan ei:tä, jolle ei todellisuudessa ole muuta perustetta kuin se, että joku ei halua tai jaksa selvittää asioita. Talon suunnitteluprosessi kesti kauan, mutta kuvien pyörittämisellä olemme pyrkineet välttämään tilanteita, joissa esimerkiksi jo kerran rakennettua jouduttaisiin purkamaan tai tila palvelekaan arjen käyttötarkoitusta.
Ne kompromissit, joita olemme joutuneet tekemään liittyvät pitkälti asemakaavaan ja rakennustapaohjeisiin. Esimerkiksi lasten huoneisiin ei saanut laittaa kiinteitä ikkunoita, vaan kaupungin rakennustapaohje velvoitti huonekohtaisiin tuuletusikkunoihin.
*
*
Mitä sisustus sinulle merkitsee?
Sisustus merkitsee ennen kaikkea tilojen tunnelmaa. Hyvän ja kodikkaan fiiliksen luomista kotiin sekä käytännöllisyyttä ja toimivuutta. Moderni, skandinaavinen tyyli on ollut aina lähellä sydäntäni ja mikä mukavinta, meillä on miehen kanssa hyvin samanlainen maku. Ruotsin vuosien aikana reissasimme ahkerasti myös Norjassa ja Tanskassa, matkailun myötä avartunut skandinaavinen tyyli ja elämäntapa alkoivat viehättää entistä enemmän. Arvostan myös aikaa kestäviä ratkaisuja ja aitoja, pitkäikäisiä materiaaleja.
Esimerkiksi lasten huoneiden kalusteet olen valinnut yhdessä lasten kanssa siten, että niistä löytyy aineksia myös ensimmäiseen omaan kotiin. En välttämättä vaihda verhoja ja mattoja vuodenajan mukaan, mutta kokeilen mielelläni erilaisia pientekstiilejä ja valittuja sisustustuotteita. Onpa joskus käynyt niinkin, että maitokauppaan lähtiessäni olen miettinyt, että joku seinä kaipaa uutta väriä ja tullut takaisin kotiin maalipurkkien ja –telojen kanssa. Monet uuden kodin yksityiskohdat ovat minun ja mieheni ideoimia, kuten saunatilojen katon ”laituri” ja talon akustiikkaseinät.
*
Kuinka paljon talon sisustus muuttuu muuton jälkeen?
Talon sisustus muuttuu melko vähän messujen jälkeen. Kaikki pinnat ovat meidän valitsemiamme ja jäävät ennalleen. Muutama kaluste, esimerkiksi yläkerran lepakkotuolit, ovat meillä vain messujen ajan, samoin jotkin tekstiilit. Jonkin verran myös sijoittelemme huonekaluja uudelleen, sillä messujen kulkureitit syövät yllättävän paljon tilaa. Muutoksia tulee myös siitä, kun vanhoja kalusteita ja valaisimia tulee muuttolaatikoiden mukana uuteen kotiin. Myös henkilökohtaiset esineet ja tavarat vaikuttavat tietysti omalla tavallaan sisustukseen.
*
*
Millainen kokemus messurakentaminen teille oli?
Joku kysyi, että lähtisinkö uudelleen mukaan, jos tietäisin sen mitä nyt tiedän. Vastasin, ettei messuprojektia voi ajatella sillä tavalla. Suunnitelmat on potkaistu matkaan marraskuussa 2013, kun aloimme työstämään asuntomessuhakemusta. Hakemus piti jättää huhtikuun 2014 loppuun mennessä ja siihen tarvittiin rakennusten ensimmäiset pohjapiirustukset, alustava puutarhasuunnitelma sekä perustelut, miksi juuri tämä talo pitäisi saada rakentaa juuri tälle tontille.
Olemme tavanneet tulevaa naapurustoa ensimmäistä kertaa asuntomessurakentajien tapaamisessa toukokuussa 2014 ja on ollut hienoa saada olla osallisena tällaisen yhteisön syntymisessä. Vaikka messukokouksia on ollut useampia, niin varsinaisesti asuntomessuprojekti alkoi konkretisoitumaan ja tunnelma tiivistymään tämän vuoden kevättalvella, kun messutoimisto alkoi muistutella toukokuun alkupuolella toteutetuista Deko-lehden kuvauksista. Sen jälkeen toimittajia, kuvaajia, arvioijia ja muita vieraita on riittänyt tasaisena nauhana aina messujen alusviikolle asti. Tämä ei nyt sinällään ole minua suuresti haitannut – tiesimme että tällaiset kyläilyt kuuluvat kuvioon, mutta sitä en ollut huomannut etukäteen ajatella, että samallahan rakennetaan edelleen eli siivottavaa ja suojattavaa riittää.
Konkretisoin vähän, millaista homma on ollut: Suojaa lattia, pura suojaus kuvauksen ajaksi, tee uudelleensuojaus, siivoa tila A tämän kuvauksen ajaksi ja siirrä tavarat tuonne nurkkaan, jotta sisustussuunnittelija pääsee tekemään kuvausstailausta, hae tavarat edellä mainitusta nurkasta pois ja siirrä ne tilaan C, tällä välin sähkäri on käynyt kytkemässä valaisinten johtoja ja lattialle on ilmestynyt sähköjohtosilppua, etsi imuri jolla siivota ko. silppu pois, missä ihmeessä imuri on (”se taitaa olla varastossa”), kuvaaja koputtaa ovella, ”Hei ja tervetuloa! Pieni hetki niin haen vielä imurin, jolla siivota keittiön lattia…”
Paljon on siis ollut sellaista tekemistä ja ohjelmaa, jota rakentamiseen ei normaalisti sisälly. Minusta haasteellista on ollut harkitsevalle sisustajalle myös se, että jo kauan ennen kuin sisätilat ovat olleet lähellekään valmiit, on täytynyt tehdä päätökset sisustuksesta. Millaiset kokonaisuudet huoneista muodostetaan ja miten kalustus hoidetaan; vanhaa, uutta, lainattua vai kenties kaikkia näitä? Jossain vaiheessa alkukesää alkoi olla pieni turnausväsymys koko projektin kanssa. Normaalissa tilanteessa olisimme mitä todennäköisimmin jättäneet pihan tekemisen seuraavalle kesälle. Viimeiset viikot ennen messuja menivät niin tiiviisti töiden ja rakentamisen parissa, etten ehtinyt juurikaan nähdä omia lapsiani, mikä tuntui puolin ja toisin kamalalta.
Mutta nyt kun Asuntomessut ovat päättymässä ja tuntuu hyvältä ajatella, että niin talo kuin ympäristökin ovat suunnilleen valmiit!
*
*
Iso kiitos haastattelusta Caritalle ja kaikkea hyvää uuteen, kauniiseen kotiin! Tänä iltana klo 18, kun Asuntomessujen portit viimeisen kerran sulkeutuvat, on varmasti monessa perheessä innostuneen onnelliset tunnelmat. Kiitos Seinäjoelle upeista Asuntomessuista ja kaikille messurakentajille siitä, että olemme saaneet kurkistaa koteihinne.
Lue myös muut postaukseni Seinäjoen Asuntomessuilta:
Ensifiilikset Asuntomessuilta!
Asuntomessut 2016: Kotola
Talo, johon rakastuin: Koskela
Asuntomessut 2016: Kodikas Pohjanmaa
Asuntomessut 2016: Moderni hirsitalo Honka Markki
Valoja, Lakka Lakeus