Eteisessa sulassa sekasotkussa ballerinat, lenkkarit ja kumisaappaat. Koskaan kun ei tiedä, sataako vai paistaako seuraavan ulkoilun aikaan, joten kaikenlainen kaappiinjärjestely lienee yliarvostettua. Peiliovessa kiiltävät pienet sormenjärjet, kaapista kaivellaan millon hellehatua ja milloin kaulahuivia. Tänä aamuna pitää olla juuri se vaalenasininen huivi joka on kaverillakin – ja tietysti hukassa. Varmuuden vuoksi tyhjennetään pari koria etsiskellessä sitä oikeaa. Eilinen kaunis auringonpaiste houkutteli hilpaisemaan nurmikolle paljain varpain, ei se ole kesä eikä mikään jos ei saa tuntea ruohikkoa varpaidenvälissä. Koon 28 likaiset jalanjäljet kulkevat eteisen läpi olohuoneeseen ja keittiöön: ”äiti, mä käyn nopeasti hakemassa sisältä jotain”.
Äiti, joka yleensä onnellisena järjestelee tyynyjä ja pienesineitä olohuoneessa, on siitä hommasta aivan lomalla. Vapaan hetken koittaessa hän miettii kuumeisesti, taltuttaisiko kodinkoitohuoneen pyykkikaaoksen vai kitkisi ohdakkeet taloa rajaavasta rinteestä. Kodinhoitohuoneen oven saa onneksi suljettua ja löytyväthän ne puhtaat pyykit sieltä tasoilta epämääräisistä kasoistakin. Rikkaruohoja joutuu katselemaan naapuritkin, hän tuumaa ja vetää pihakengät jalkaan. Varaston arkistoinijärjestelmä on pettänyt ja tarvittavien lapioiden, koukkujen ja kippojen löytymiseen tarvittaisiin vapaaehtoinen etsintäpalvelu. Kun kamat on vihdoin kasassa, taivas aukeaa armottomaan sateeseen. Äiti päättää keittää kahvit.
Esikoisen huoneessa tavaramäärä ei meinaa pysyä aisoissa. Mitään ei saisi heittää pois, koska lapsen mielestä jokaiseen tavaraan liittyy muistoja. ”Mutta ei elämässä voi säilyttää jokaista rikkinäistä sukkaakin”, vakuuttelen, mutta viisivuotiaan mielen muuttaminen on yhtä helppoa kuin edullisen designlöydön tekeminen kirpputorilta. Huhu hertoo, että joku on joskus onnistunut.
Kuopuksen huoneeseen on laadittu hienot sisustussuunnitelmat, joiden toteuttaminen on jäänyt niiden pyykkivuorten ja rikkaruohojen alle. Vai ovatkohan sittenkin terassikahvit vetäneet pidemmän korren? Kaapeista löytyy viiden vuoden tärkeät paperit, jotka pitäisi ajatuksella käydä läpi ja arkistoida. Jotenkin tuossa askareessa on vahva syksyhomman kaiku, kuka sitä kesäänsä viettäisi kaapeissa vapaaehtoisesti?
Onneksi kesää kun ei katsota vain kalenterista, vaan se on mielentila. Jos lomalla ollaan enemmän kotona, sinne syntyy myös enemmän sotkua, jota elämänjäljiksikin kutsutaan. Kun laitetaan viisi kertaa päivässä pöperöä pöytään ja samanverran pois, ihan jokaisella aterialla ei ole pioneita solmittuna pellavaisiin lautasliinoihin. Äiti voi helposti täystyöllistää itsensä ruuanlaiton, siivouksen ja pyykkäyksen pyhässä kolmiossa. Kun syyslukukauden alussa opettaja pyytää lapsia kirjoittamaan aineen aiheesta kesäloma, harva muistelee siistejä pyykkipinoja tai kiiltäviä ikkunoita. Ehkä äidinkin pitäisi juoksennellä vähän liian pitkäksi venähtäneellä kesänurmella avojaloin kesäsateessa ja tehdä vatsalihastreeni nauramalla. Jos siltä tuntuu, sisustamiseksi riittää tienvarrelta poimittu kimppu luonnonkukkia. Tai sitten ne kukatkin voi jättää sinne tienvarteen ja katsella niitä vain mennessään. Kesannolla on hyvä olla.
Joskus vähän sinnepäin on ihan täydellistä.
Rentoa kesämieltä toivotellen <3
16 Kommentit
Ihana kirjoitus. Eräs pakkomielteinen (kesällä on pakko saada kaikkii tekemättömät hommat kuosiin) on täällä pitänyt mm. blogitaukoa ja istunut kolme iltaa järjestelemässä lippuja, lappuja ja kuitteja mappeihin, kahjo mikä kahjo. Mutta ei ole Oulun seudulla juuri aurinko näyttäytynyt, ettei kyllä ulos ole juuri muutenkaan tehnyt mieli. Ehkä sitten heinäkuussa? 🙂
No nyt Sandy pois sieltä arkistointitehtävistä ja aurinkoon 🙂
Juuri näin, tuskin sitä kuolinvuoteellasitten murehtiisitä, että ei tarpeeksi siivonnut jajärjestänyt. Sadepäivän ohjelma voi sen sijaan olla vaikka leipominen tai lautapelin pelaaminen
Se on juuri näin! Kurjaa lapsellekin sanoa, että ei taas voi pelata tai leikkiä, kun äitillä on siivous kesken. Sillä sehän on ihan aina kesken 🙂
Ihana teksti. <3 Näin se juuri on, kesälomafiilis ei varmasti jää kiinni niistä juuri oikein asetelluista lautasliinoista. 🙂
Ja sitten kun niitä lautasliinoja välillä ehtii asetella, se on vain entistä mukavampaa 🙂
Mukava kirjoitus, minä niin tykkään lukea sinun tekstejäsi 🙂 kivaa kesää!
Ihana kuulla, kiitos Katja! Aurinkoa sinunkin kesääsi! 🙂
Ihanan Elämän makuista, isolla Eellä! 🙂 Hymy nousi huulille ja onnen tunne rintaan. Kiitos ihanasta blogista Kerttu 🙂
Kiitos Anuuu! Kommenttisi sai hymyn tännekin 🙂
Aiiiivan ihana kirjoitus ja totta joka sana! <3 Rentoa ja aurinkoista kesän jatkoa! 🙂
Kiitos Katjam ja samoin sinne!
Ihanaa että muillakin on sotkuista. Kauhea stressi ollut koko siivous meillä, kun huhtikuussa muutettu ja edelleen muuttolaatikoita ym pientä purkamatta. Sisähommia kun vielä on ja pihaa alettu laittamaan…kolmas lapsikin tulossa niin ei juuri jaksa touhottaa arkiaskareita enempää. Lasten kavereita juoksee täällä kylässä ja yrittää aina vähän heittää likapyykkiä ja suurimpia sotkuja pois tieltä. Ja tietenkin nauttia arjesta perheen kesken…Kirjoituksesi piristi kummasti mieltä, kiitos 🙂
Haluaisin nähdä sen lapsiperheen, jossa on AINA kaikki tavarat paikoillaan ja nurkat kiitävät 🙂 Tsemppiä teille uuteen kotiin, onneksi aikaa on laitella paikkoja mieleiseksi. Ja ennen kaikkea onnea odotukseen! <3
Olen tehnyt itselleni ”säännön” että mitään ylimääräisiä kaappien siivoamisia tms tavallisesta viikkosiivouksesta poikkeavaa ei saa tehdä juhannuksen ja elokuun puolen välin välissä. Vapauttaa mielen mukavasti kesälle. Tähän mennessä mikään tekemätön homma ei ole kadonnut mihinkään.
Tuo on hyvä sääntö! Sitä helposti saa lomasta kotityöleirin, eikä se ole varmaankaan tarkoitus 🙂