Olen itse aivan valtavan hyvä innostumaan. Laadin mielessäni tavoitteet ja projektisuunnitelmat, oli kyse sitten jäsenyydestä kuntokeskuksessa tai vaatehuoneen siivouksessa. Etsin motivaatiokuvia ja pohdin välietappeja ja pieniä porkkanoita matkalle. Kunnes huomaan, että just tänään nenä vuotaa ja salitreeni jää välistä tai ulkona paistaa aurinko ja se houkutteleekin aloittamaan jonkin kivan uuden pihaprojektin. Sille sitten taas keksin tavoitteet ja projektisuunnitelmat ja etsin niitä motivaatiokuvia…
Ei ole helppoa olla innostuja. Maailma on niin täynnä mielenkiintoisia asioita. Kun aikoinaan pohdin ammatinvalintaa, olisin halunnut olla vaikka mitä. Toimittaja, opettaja, näyttelijä, juontaja, ekonomi ja sosiaalityöntekijä. Olisin halunnut olla piinkova bisnesnainen ja heikompien auttaja. Halusin suurperheen ja lemmikiksi mustan pantterin. Tahdoin olla presidentti, diplomaatti ja vapaaehtoistyöntekijä Afrikassa. Tahdoin esiintyä, kirjoittaa ja kuvata. Tahdoin olla ihmisten kanssa, toteuttaa monipolvisia projekteja, matkustaa ja saada vastuuta. Enkä varsinaisesti olisi pistänyt pahakseni, jos olisin keksinyt vaikka lääkkeen syöpää vastaan.
Mitkä asiat minua sitten elämässäni ovat johdattaneet? Moni saattaa pitää minua valtavan päämäärätietoisena, mutta sanoisin, että suurimmat tekijät ovat olleet innostus ja sattuma. Asioita on avautunut eteeni yllättäen ja olen uskaltanut tarttua hullultakin kuullostaviin juttuihin. Olen hypännyt veteen ja vasta matkalla pohtinut, onko uikkarit päällä ja kuinkahan kylmää vesi mahtaa olla. Toisaalta uskon myös siihen, että kun on aktiivinen ja silmät ovat avoinna, niitä tilaisuuksia tulee eteen keskimääräistä enemmän.
Syksyn tavoitteenani on jokanaisen syysremppa, jonka tavoitteena on kirkastaa itselle tärkeät asiat ja projektit. Teen tällä hetkellä kolmea työtä, jos tämä blogintekele pikkuruiseksi sivutyöksi lasketaan. Aikaa se kuitenkin haukkaa ja antaa valtavan paljon iloa. Päivät ovat täynnä alkuja, joihin innostujan tekisi mieli tarttua. Sitten se hyökkää, jostain puun takaa ja täysin varoittamatta: keskeneräisyyden tunne. Se fiilis, että juokset maratonia, mutta et koskaan ylitä maaliviivaa. Oikeastaan et edes näe sitä maaliviivaa, kun keksi kymmenen kilometrin kohdalla, että oikeastaan pituushyppy onkin paljon hauskempi laji.
Ps. Selvennettäköön, että syysremppa koskee ennenkaikkea vapaa-aikaa ja työasiat pysyköön tämän blogin ulkopuolella.
0 Kommentti
Ihana ja hyvä teksti, Kerttu! 🙂 Itsekin innostun uusista asioista, vielä toisen innostuksen lomasta. En aina ihan ymmärrä, että ei Roomakaan rakennettu päivässä. Lataan liikaa asioita yhdelle päivälle ja huomaan, ettei kortit pysy käsissäni ja kaaos syntyy. Välillä tuntuu että minulla on pakonomainen tarve suorittaa asioita liian kovalla vauhdilla, en osaa rentoutua. Tsemmpiä syysremonttiin! 🙂
Kiitos Petra! Sellaista rentoutta olisi just hyvä opetella. Minulla on kummallinen ajatus siitä, että sohvalle voi köllähtää vasta kun paikat on tiptop. Ja aika harvoin ne ovat 😀 Eli rentoutta syksyyn meille molemmille 🙂
Kerttu hei, miten samoilla ajatuksilla mennään tänään. Itse ehdin jo aloittamaan (voit käydä kurkkaamassa;).
Uskon, että juuri tuon innostuneisuutesi ansiosta eteesi ”tipahtelee” asioita. Joten se on hieno ominaisuus.
Tsemppiä sinulle tavoitteidesi kanssa ja tästä se lähtee!
Sillä tästä postauksen raapustin, kun arvelin meitä ruuhkavuosien rattaissa pyöriviä olevan muitakin 😉 Täytyy tulla kurkkaamaan sun postaus. Kiitos Erja!
Hyvä Kerttu! Just noin 🙂
Kiitos Jolli!
Ps. Mitä sun blogille kuuluu? Kirjoittelehan jotain jos ehdit 🙂
Aika hyvin olet valinnut remppakohteesi! 🙂 Itselläni voisi olla ystävät, uuden pyörän korkkaus sekä tietenkin enemmän läsnäoloa lapsen kanssa mainitsemanasi aikana eli juuri tuo klo 17-20 ja vähemmän koneella kurkkimista, sillä koneelle ehtii yön tunteinakin. Tosin sitten se on pois uniajasta. 🙂 Noh, kaikkea ei voi saada eikä tarttekaan. 🙂
Tämä taitaa olla se kaikkein tärkein remppakohde 😉 Kaikkea ei voi saada, mutta kaiken voi onneksi priorisoida 🙂
Tekstin alkuosa kuulostaa hyvinkin tutulta! Täällä toinen innostuja-heittäytyjä. 🙂 I-H:n lämä on välillä aika hektistä, mutta ah – niin ihanaa!! Siulla on ihana koti ja ihana blogi!
Kiitos paljon! Tykkään pienestä kiireestä, monesti paineen alla saa paremmin aikaseksi. Näin erityisesti töissä, mutta ehkä juuri siksi kotona pitäisi ottaa vähän rennommin 🙂
Kovin on tuttua tuo innostuminen. On isoja ja pitkiä innostumisprojekteja ja sitten vähän lyhkäsempiä. Mitä milloinkin. Ja aina pitää olla tekemistä. Luulisi, että riittäisi edes pelkkä työnteko, mutta ei – kun pitää vielä haalia opintoja siihen päälle. Ja sitten ihmetellä, miksei vapaa-aikaa oikein ole. 😉 Tuosta remppalistasta voisin itselleni listata kanssa tuon säännöllisen liikunnan ylläpitämisen (on yllättävän haasteellista näillä aikatauluilla), ystävyyssuhteiden ylläpitämisen ja ne lounaat! Mä olen kyllä lounaiden suhteen jo muutaman kuukauden tsempannut. Pidän aina huolta, että mulla on vähintäänkin evästä töissä mukana sen verran, että jos on tosi hoppu, niin ehdin edes jotakin haukkaamaan. Mikään tekosyy ei ole tarpeeksi hyvä lounaan jättämiseen väliin. 😉 Ja keväästä lähtien olen myös tsempannut aamupalan kanssa. Sitäkään en ennen säännöllisesti syönyt, mutta nyt syön. Pienistä asioista se lähtee se itsensä johtaminen ja sen kehittäminen. 🙂
Tutulta kuulostaa! Kyllä sitä näköjään pitää näin vanhaksi elää, että oppii syömään, nukkumaan ja liikkumaan oikein 😀 Yllättävän vaikeita nämä perusasiat tässä ruuhkavuosissa. Ja tuo eväshomma olisi niin helppo, kun vaan edellisenä iltana laittaisi kaiken valmiiksi.
Samanmoinen listaliisa ilmottautuu, ja samanlaiset oli ura(opiskelupaikan)valintaongelmat aikoinaan. Kun kaikkea olisi niin kiva tehdä. Edeelleen huomaan viikottain miettiväni pitäisikö sittenkin heittäytyä kahvila-kirjakauppa-sisustusmyymälä yrittäjäksi. 🙂
Voi kuule, niin sitä itsekin miettii vielä kaikenlaisia työunelmia ja unelmatöitä. Mutta täytyy kyllä sanoa, että olen aika onnekas niiden suhteen. Tosin tämä sisustusmaailma houkuttelee, mutta onkohan parempi pitää harrastus harrastuksena?
Mahtavaa! En siis ole ainoa joka yrittää tehdä sopimusta itsensä kanssa siitä, että puhelinta/konetta ei räpelöidä 17-20 välisenä aikana! Tsemppiä, se on noista päätöksistä kuitenkin se helpoin…
Nykyään sitä on aivan liikaa tavoitettavissa. Voitko kuvitella, että kannan mukanani joka päivä KOLMEA kännykkää ja iPadia. Sen lisäksi aktiivikäytössä on kolme tietokonetta. Täyttä hulluutta varmaan 😀 Mutta siis, sitä suuremmalla syyllä joka vempain rauhaan töistä tullessa pariksi tuntia 🙂
Pakko lisätä, että tämä teknisten laitteiden määrä on väliaikainen tilanne muutaman kk ajan, ei siis mikään pysyväisratkaisu 😉
Mukava kirjoitus Kerttu, kuulostaa kovinkin tutulta. 🙂 Intoa ja halua olisi tehdä sitä sun tätä sekä työelämässä että vapaa-ajalla, mutta pyrin siihen, että saan asiat tehtyä aina hyvin loppuun asti. Tällainen syysremppa voisi silti olla ihan paikallaan, muistaisi myös esimerkiksi ne hyvät yöunetkin edes joskus 🙂
heini
Kyllä ne minunkin projektit joskus maaliin pääsevät, mutta hitaasti ja joskus stressaten, kun on niin monta rautaa tulessa 😀 Yöunista puheenollen, lähdenkin tästä ihan kohta kirjan kanssa sänkyyn. Kunhan pyykkikone lopettaa, keittiö on siisti ja… ;D
Veikkaanpa, että sinä saat projektisi varsin hyvin maaliin saakka, ainakin tällainen kuva sinusta vahvasti välittyy 🙂 Meillä mies ihmettelee joka ilta, miten keksinkin aina sitä sun tätä elintärkeää tekemistä (kuten keittiön puunaus ;)) juuri ennen nukkumaan menoa..
heini
Tsemppiä syysremppaan! Kai tuon sun listan saa kopioida? 😉
Kiitos! Tottakai saa kopioida, mitä enemmän syysremppaajia, sen enemmän vertaistukea tarjolla 🙂
Hyvä postaus Kerttu! Innostuminen niin kotona kuin töissä on tosi jees 🙂 Sen innostumisen määrän ja seurausten kanssa meistä varmasti yksi jos toinenkin painiskelee, vuorokauteen kun ei saa lisää tunteja. Itse olen onneksi oppinut ottamaan aikalisiä ja miettimään sen kuuluisan yön yli. Töistä ei täällä blogipalstoilla sen enempää, mutta vapaa-ajalla lista on melko samanlainen kuin sinulla. Lisäyksenä vaan se ranskan opiskelu ja alkavat kädentaitokurssit 🙂 Okei, tutkinnon #3 kyllä voisin myös hoitaa viimein pakettiin (millä ihmeen ajalla:D
Huh, sinullakin taitaa olla aikamoinen tahti päällä. Innostuminen on lähtökohtaisesti hyvä asia, mutta energiaa ei saisi levittää liian laajalle. Ja opiskelet sitä ranskaakin, mahtavaa! 🙂
”Syksy on kummallista aikaa.” Tämän ja sun seuraavaksi kirjoittaman lauseen jälkeen mua alkoi kummasti naurattaa. Nyt vasta pysähdyin ja huomasin että joo, näinhän tässä mä just toimin. Kiva sinänsä huomata ettei akut ole heti kesän jälkeen lopussa ja syksyn perusmurjotus sateesta ole alkanut (vaikka osaan kyllä sateestakin iloita,toisinaan…).
Syksyn suunnitelmasi ovat aika yksissä omieni kanssa, eivätkä ole yhtään hullumpia suunnitelmia 🙂
Nautitaan hyvästä energiasta!
-Tea
Näitä suunnitelmia sitten vain askel kerralla toteuttamaan 🙂 Energistä sunnuntaita sinullekin Tea!
Taalla samanlaine innostuja ja jokapaikanhoyla 🙂 tarviis itsekin tehda tuollainen syysremontti niin saisi edes jonkun niista jo aloitetuista ja suunnitteluvaiheessa olevista projekteista toteutettua 🙂 syksylla on vaan niin kiva aloittaa jotain uutta aina, kai se on se koulunaloitusfiilis sailynyt nain aikuisialla.
Hyppää vaan mukaan syysremppaan, jo yksi tai kaksi oman elämän pientä remppakohdetta kannattaa laittaa listalle ja sitten pienin askelin toteuttamaan 🙂