Elokuu toi tuulahduksen syksystä, toistaiseksi vielä aika laiskan ja helteen hiostaman, mutta kyllä se vielä raikkaammaksi muuttuu. Olemme saaneet elää kesien kesän, hurmaavan lämmön ja linnunmaidolta tuntuvat uimavedet. Jokaisella on ollut oma Ibiza, sen kun on vain nakannut pyyhkeen olkapäille ja suunnannut lähimmälle rannalle.
Kesäloman toiseksi viimeisen yön nukuin saunamökissä, siellä me olimme rivissä koko perhe kymmenen neliön pienessä tuvassa. Kello kolme yöllä pohdin ongelmaa, jota ei tarvitse Suomessa kovin usein ratkoa. Avaisinko oven, jolloin saisimme enemmän viileää yöilmaa, mutta samaan aikaan aamuauringon liian aikaisin herättäviä kirkkaita säteitä?
Raotin ovea, astuin terassille. Järvi näkyi tyynenä ja jossain kaukana aurinko jo nousi, niin kuin sillä on aamuöisin tähän vuoden aikaan tapana tehdä. Yritin nipistää hetken jonnekin lihasmuistiin, jotta voin kaivaa sen esille silloin, kun räntä levittää ripsivärit poskille.
Elokuu ei ole vielä ajanlaskussani syksyä, vaan loppukesää. Se on pehmeää laskua, jossa saa nauttia valosta ja lämmöstä, mutta mieli jo kiirii kaikkeen uuteen, jota syksy tuo tullessaan.
Olen innostujaluonne ja huomaan, että teen suunnitelmia asioista, joiden kautta toivoisin olevani vähän parempi versio itsestäni.
Sen sijaan, että luonnon tapaan antaisin itseni lipua kesästä kohti syksyä – nykytilaista kohti parempaa – , yritän rysäyttää jokaisen uuden alkun ja muutoksen elokuulle (ja sitten taas tammikuulle). Todennäköisyys onnistumiselle ei ole kovin hyvä. Tänä vuonna ajattelin, että voisin oikeasti olla itselleni pikkuisen lempeämpi ja jopa antaa onnistumisen edellytyksiä tavoitteissa, muokkaamalla niitä tähän tyyliin:
itseni kehittäminen
✗ Mitkä romaanit valitsisin ja mitä ammattikirjallisuutta lukisin? Minne seminaareihin menisin? Pitäisiko alkaa preppaamaan kielitaitoa? Milloinkas sinne jatkokoulutuksiin haetaankaan?
✓ Valitsen yhden kirjan, jonka luen tai kuuntelen. Päätän lähteä kevyestä liikkeelle, joten valintani on Maria Veitolan Veitola. Varaan työkalenterista aikaikkunan syksyn suunnittelulle.
liikunta
✗ Nyt alan käymään säännöllisesti salilla ja pitäiskö myös elvyttää juoksuharrastus? Ainakin pari kiloa olisi hyvä pudottaa, saada lisää lihasvoimaa ja kehittää aerobista kuntoa! Venyttelen aamuisin ja kirjaudun fittnessmimmi Kayla Itsinesin treeniohjelmaan.
✓ Sovin ensi viikolle yhdet treffit kuntosalille ja toiset lenkkipolulle. Samalla tulee hoidettua sosiaalisia suhteita.
ruokailu
✗ Herkut jää kyllä pois ja viisi kertaa päivässä pitää syödä säännöllisesti ja terveellisesti. Nyt sitten tiukka linja! Hyödynnän satokausikalenteria ja kokeilen uusia ruokia.
✓Arkena ei herkutella, viikonloppuna voi sitten ottaa rennommin.
kodin säilytystilat
✗ Käyn kaikki kaapit läpi ja myyn ja lahjoitan pois tarpeettoman. Kehitän säilytysjärjestelmiä, käyn läpi keittiön laatikot ja perkaan mökille menevät tavarat valmiiksi. Valmistaudun kerrankin ajoissa lasten välikausivaatetukseen! Järjestän vanhat mapit ja paperit.
✓ Käyn läpi ensimmäisenä lasten pienet vaatteet pois kaapeista ja vien ne kierrätykseen. Niin näen paremmin, mitä oikeasti tarvitaan.
vaatekaappi
✗ ”Sitten kun..” -vaatteet saavat lähteä ja pyrin selkeään kokonaisuuteen, jossa suurin osa vaatteista sopii toistensa kanssa yhteen. Teen suursiivouksen ja samalla remppaan vaatehuoneen.
✓ Sovin itseni kanssa, että yhtään uutta vaatetta ei osteta, ennen kuin kaapissa on vapaita hengaripaikkoja. It´s a deal!
Onko se ihmekään, että jos koko (oman) maailman yrittää muuttaa kerralla, että jollain osa-alueella epäonnistuu? Siitä tulee taas olo, että en taaskaan päässyt tavoitteisiini, joka ei varsinaisesti kannusta asettamaan uusia tavoitteita.
Entä jos uuden alun äärellä olisikin tällä kertaa todella lempeä? Ottaisi viikossa vain yhden pienen askeleen, sillä niistäkin kertyy jouluun mennessä pitkä matka. Valitse taistelusi, sanotaan, sillä kaikkien asioiden kanssa ei voi yhtä aikaa ponnistella.
Mikä on sinulle se tämän syksyn juttu, jonka haluat laittaa kuntoon?
11 Kommentit
Parantaa fyysistä kuntoa. En raivokkaasti salilla riehuen tai jumpissa juosten, vaan kuulostellen omaa kroppaa reippaiden lenkkien ja max. kahden/vko kotijumpan voimin. Vuosi sitten uuvuin aika kovasti ja nyt vasta kroppa alkaa ottamaan vastaan treeniä. Edetään maltillisesti, mutta kuitenkin määrätietoisesti. Hyvä tulee (ja parempikin) vähemmälläkin tekemisellä 🙂 Tsemppiä syksyyn, Kerttu!
Kiitos kirjoituksesta. Aivan niin kuin muun suulla kirjoittanut. Itse myös innostun kaikenlaisista. Samaan lopputulokseen tulin tälle syksyä kuin sinäkin. Lempeämmin eteenpäin. Toki itsellä on muutoksia tulossa syksyllä joten siinä puuhaa riittää mm. Häät ja muutto.
Tunnistan itseni tekstistäsi! Hyvä kirjoitus! Toinen, millä välillä ajan itseni kujaan, on se, että innostun kaikesta tekemisestä ja touhusta paljon. Sitten saattaa huomata, että nytpä kahmin kaikkea liikaa. Kun määrää oppii hillitsemään, tuo spontaanius elämään paljon hyvää ja todella hienoja juttuja! Niitä ovat esimerkiksi mahtavat matkat, vaihto-oppilas parin päivän varoitusajalla sekä opiskelu! ☺
Minä niin tunnistan taudin! Onneksi uuteen kotiin muuttaminen tapahtuu meillä yhden välimuuton taktiikalla ja tavaraa on karsittu rajusti. Ihan mahtava tunne kun on lahjoittanut ja kierrättänyt sellaista, mitä ei enää tarvitse. Puhdistavaa. Vaateostamattomuuden kanssa on käynyt vähän niin ja näin. Armollisuus itseään kohtaan ei ole ihan helppo läksy opeteltavaksi. Mutta yritetään sitkeästi oppia!
Voi kuule. Tavallaan tiesin mitä tämä teksti pitää sisällään jo ennen kuin sain sen luettua loppuun, niin samanlainen olen. Mulle jokainen vaihtuva vuodenaika, kuukausi ja viikko on taas uusi alku. Tulevaisuuden minäni on käsittämättömän toimelias ja kuria noudattava henkilö! Kun on elänyt näin oikeastaan 15 vuotta, on ruvennut kyseenalaistamaan ainaista täydellistymisen tarvetta (ja ehkä hiffannut, että sellaista elämänmuutosta, mitä aina suunnittelen, ei tule tapahtumaan). Eli ihan sama kuin sinulla. Toisaalta, joskus sieltä kaaoksen keskeltä on tarttunut mukaan hyviäkin juttuja, joten eivät nämä loputtomat projektit ihan turhia ole olleet. Kun vain oppisi rajoittamaan energiansa vain yhteen, kahteen juttuun kerrallaan, silloin olen yleensä saanut jotain tuloksiakin ja mukaan on tarttunut pysyviä tapoja. Sen halusin vielä sanoa, että vaikka itse kokee jatkuvasti epäonnistuneensa (kun ei ole saavuttanut niitä hulppeita tavoitteita), ympäristölle se välttämättä näyttäydy niin 🙂 Tarkoitan nyt esim. erästä työssäkäyvää perheenäiti-yrittäjää, joka kirjoittaa yhtä Suomen suurimmista sisustusblogeista ja siinä sivussa selvittelee mökkiprojektin kiemuroita, reissaa perheensä kanssa, sporttaa ja minusta sillä on kyllä kiva vaatekaappikin 🙂
Hyvä kirjoitus ja tärkeä! Tämä pisti myös itseni miettimään noita saavuttamattomia tavoitteita ja juuri tuosta syystähän ne eivät koskaan toteudu, ne ovat liian isoja, pitäisi osata ottaa pieniä askeleita eikä koittaa kerralla parantaa koko maailmaa, joka ei kuitenkaan edes onnistu!
Kuulosti erittäin tutulta 😀 Työlista pitkä kuin nälkvuosi ja kokoajan ressaa pään sisällä 😀 Mutta minun on pitänyt oppia vain olemaan että jaksaa henkisesti paremmin. Ja senkin oppii. Ja oppii sietämään sitä epätäydellistä. Pientä kaaosta, tekemättömiä töitä…
Kirjoitukseesi voi varmasti samaistua monikin ♡
Monesti syksy(kin) on sellaista uuden alkua ja rötväilykesän jälkeen päätetään laittaa tiukempi vaihde päälle monella elämän osa-alueella.
Aion itsekin olla lempeämpi itselleni. Jätän mahdollisimman paljon ylimääräistä pois, mutta pidän itsestäni huolta. Ei kuitenkaan tiukan ruokavalion tai täyteen ahdetun kalenterin myötä.
Annan itselleni luvan vaipua kaamokseen enkä turhaan taistele vastaan kuluttaen siihen energiaani.
Omassa blogissani aion jossain kohtaa pohtia tulevaa syksyä ja talvea sekä selviytymiskeinoja.
Hyvä, ettet painanut deleteä, vaan julkaisit tekstin. Vakkarilukijana, mutta harvoin kommentoivana nyt oli vastattava postaukseen. Olen tässä suhteessa samanlainen kanssasi. Helposti innostuvana, nopeana ja spontaanina ihmisenä olen opetellut hidastamaan tahtia ja karsimaan asioita niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Ihailen harkitsevia ja yhteen asiaan kerrallaan keskittyviä ihmisiä. Mutta onneksi olemme erilaisia ja maailma tarvitsee yhtä paljon meitä nopeasti innostuvia kuin myös heitä, jotka tekevät asioita harkiten. Kiitos Kerttu aidosta ja elämänmakuisesta blogista. Sinulla on sana hallussa. Pidän myös siitä, että tekstisi on virheetöntä ja hyvällä suomen kielellä kirjoitettua. Lempeän lämmintä elokuuta ja sopivasti sykettä syksyysi!💛
Nou hätä😘
Täälläkin ilmoittautuu yksi herkästi innostuva, asioiden haalija ja aina syksyisin / maanantaisin / kuun alussa / tammikuussa / välillä keskellä viikkoakin täyttä tai ainakin osittaista suunnanmuutosta suunnitteleva ihminen! Nyt lomalla olen saanut kunnolla rentouduttua, mutta kieltämättä jopa vähän pelottaa palata töihin ensi keskiviikkona, kun tiedän tämän rentoutuneen tunteen ja siistin kodin katoavan ikkunasta ulos turhankin nopeasti, kun kiireinen syksy puskee päälle. Mutta ehkä, jos yritän ottaa iisimmin itseni ja tavoitteideni kanssa, selviän syksystä vähemmällä stressillä. Niinpä olen asettanut kolme päätavoitetta:
* kunnostaudun kuntosalilla (liikunta on jäänyt hävettävän vähälle jo keväällä, nyt haluan takaisin entiseen säännölliseen treenaamiseen, niin kuntosalilla kuin luonnossakin, kuten juokseminen)
* keskityn siihen, mitä olen tekemässä enkä yritä hajauttaa huomiotani kolmeen eri asiaan samalla kertaa
* töissä pyrin eroon ylitöistä, mikäli se vain on mahdollista.
Näiden mukana toivon tulevan rentoutuneemman minän, joka jaksaa myös huolehtia kodista 😊
Kiitos siis tästä(kin) postauksesta ja lempeää syksyä!