Valoa Ensi- ja turvakotiin

Päihtynyt nainen hakeutuu mahakivun vuoksi lääkärihoitoon ja lääkäri kertoo hänelle uutisen: olet raskaana ja synnytys on lähellä. Takana on huumehöyryistä elämää ja  turvaton lapsuus, näillä eväillä pitäisi alkaa äidiksi. 

Kolmen lapsen äiti kertoo naapurilleen, että musta silmä johtuu portaissa horjahtamisesta. Lapset vaikenevat ja silmistä katoaa ilo. Eräänä yönä poliisit hakevat isän pois kotoa. 

Onnelliseen perheeseen syntyy kauan odotettu vauva. Kahdeksan kuukauden kuluttua molempien silmienaluset ovat mustat, muisti pätkii ja parisuhde on koetuksella. Vauva ei nuku puolta tuntia kauempaa kerralla, oli vuorokaudenaika mikä hyvänsä. 

Näissä epätoivoiselta tuntuvissa tilanteissa on olemassa paikka, joka avaa ovensa vuorokauden jokaisena aikana. Paikka, jossa annetaan neuvoja elämään. Paikka, jossa vahvistetaan äidin ja vauvan suhdetta ja kykyä ottaa vastuuta jokapäiväisessä elämässä. Paikka, jossa umpiväsynyt vanhempi saa ummistaa silmänsä, kun ammattilainen opettaa vauvan nukkumaan. Paikka, jossa on turvallista. Se on Ensi- ja turvakoti.

Minulla oli ilo ja kunnia viedä tähän tärkeään paikkaan valoa -ihan konkreettisesti. Mukanani oli kotimaisen Secto Designin Octo-valaisin, joka päätyi hyväntekeväisyyskohteeseensa alkusyksyn plagiaattikohun seurauksena. Tuntui hyvältä ja tärkeältä viedä valaisin itse perille. Pihalla katsoin kahta rakennusta, toisen seinässä lukee ”Ensikoti” ja toisen ”Turvakoti”. Molempien ovat ovat lukossa.

Ensikodissa vastassa on Keski-Suomen Ensi- ja turvakodin toiminnanjohtaja Eija Paloheimo. Hän avaa minulle ja suurelle pahvilaatikolle oven ja ohjaa peremmälle. Kengät jäävät eteiseen ja saan jalkojani lämmittämään villasukat. Tämä paikka on monen koti.  ”Työmme tarkoitus on ehkäistä ennalta perheväkivaltaa sekä auttaa ja hoitaa perheväkivallasta kärsiviä ja kriisitilanteissa olevia perheitä sekä yksittäisiä perheenjäseniä”, kertoo Paloheimo. Kuuntelen Eijan puhetta sekä samaan aikaan yläkerrasta kuuluvaa pienen lapsen itkua.

”On vanhempia, joilla ei ole malllia tai osaamista hoitaa omaa lastaan. Annamme apua vuorovaikutuksen kehittymiseen ja vanhemmuuteen”, Eija jatkaa. ”Elämä voi yllättää ja joskus apua saattaa tarvita masennuksen, väsymyksen tai hankalassa erotilanteessa lasten tapaamisten järjestämisessä”. Itku yläkerrassa vaimenee ja hiljenee lopulta kokoonaan.

En voi kuin nostaa hattua Ensi- ja turvakodin ammattilaisille. Tässä talossa rakennetaan kivijalkaa elämälle ja vahvistetaan omien siipien kantaminen. Oloni on samaan aikaan ristiriitainen; ihanaa, että tällainen paikka on olemassa ja kamalaa, millaisin elämäntarinoiden saattelemana polku saattaa tänne johdattaa. ”Miten te jaksatte?”, kysyn. ”Työ on raskasta, mutta myös palkitsevaa, kertoo Eija. Ennen tätä työtään hän toimi lastenkodin johtajana. Hän muistelee teini-ikäistä poikaa, joka oli ”aivan mahdoton”. Työtä tehtiin vuosikausia, poika täysi-ikäistyi ja lähti omilleen. Tuli vuosien hiljaisuus, kunnes eräänä päivänä Eija sai viestin. ”Tämä mieheksi kasvanut poika kertoi kuulumisiaan. Hänestä oli tullut isä ja hän oli saanut elämänsä raiteilleen. Mies kysyi, tietääkö Eija lapsia, jotka viettäisivät pian koittavan joulun yksin. Hän halusi nyt auttaa.”

Kahvikuppimme tyhjenevät. Pitkän keskustelun jälkeen Eija avasi suuren laatikon ja kaivoimme Octon esille. Sen pääsee koristamaan turvakodin yhteistä oleskelelutilaa; paikkaa, jossa se tuo valoa kaikille talon käyttäjille.

Octo-valaisin pääsi hyvää kotiin. Sen paikka on ruokapöydän päällä, koko huoneen katseenvangitsijana. ”Tällä lahjoituksella on kahdenlaista merkitystä: kodikkaat ja viihtyisät tilat ovat yksi osa palvelua ja hoitoa. Rahoituksellamme ei ostella uusia huonekaluja ja siksi tämä tuntuu erityiseltä. Kun tieto Octosta tuli, se toi hymyä useiden työntekijöiden kasvoille. Tuntuu hyvältä, että työtämme huomioidaan”, sanoo Eija.

Lämmin kiitos Secto Designille kauniista valaisimesta ja kaikkea hyvää Keski-Suomen Ensi- ja turvakodin asiakkaille ja henkilökunnalle. Kunpa tässä syksyssä olisi monia hyviä valonpilkahduksia!