Saisinkohan sisustusmasennusdiagnoosin, jos minut tutkittaisiin? Tiedän itsekin, että tämä on maailman typerin aihe valittaa, eikä saisi haluta uudistuksia vain muutoksen ilosta. Mutta sellainen minä vain olen; projektiorientoitunut innostuja, jolla pitäisi olla aina pari rautaa tulessa. Ja onhan niitä, mutta ei juurikaan kotiin liittyen.
*
*
Välillä tulee kausia, kun koko koti tympii. Tekisi mieli rakentaa uusi talo tai vähintäänkin mökki. Ehkäpä remontoida joku ihana 1970-luvun laatikkotalo! Pinterestin kansiot täyttyvät haaveista ja mies näkee jo katseesta, että taas se unelmoi jostain ja kysyy: – Tekisivätkö nämä asiat sinusta onnellisemman?
*
*
Istun alas, lasken hulppeita koteja esittelevän sisustuslehden ja vastaan:
– Mun koti on täällä… Mutta voitais me ehkä tuo walk in closet-kuitenkin rempata! Olisi sinnekin pari ideaa valmiina:
Ja yhtäkkiä vaatehuoneen remppa alkaakin näyttää ihan pikkuhommalta sen raksaprojektin tai 70-luvun talon remontoinnin rinnalla 😉
*Päiväpeitto/viltti Bastisrike the Grid, MIA Design, saatu
8 Kommentit
Hei Kerttu!
Tutulta kuulostaa ajatuksesi. Vaikka rakastan sisustamista, niin välillä oman kodin tutut kulmat väkisinkin alkavat kyllästyttää. Tykkään teidän kodista ja sen sisustustyylistä paljon, mutta yksi asia minua on häirinnyt ihan alusta asti – nuo teidän makuuhuoneen sängyn lukuvalot. Ne eivät mielestäni sovi teidän muuhun tyyliin ollenkaan. Näkisin tilalla joko valkoiset, seinään sulautuvat valaisimet, tai jos musta väri halutaan säilyttää, niin jotkut linjakkaat design-valaisimet. Anteeksi, että sanon rumasti, mutta nuo nykyiset ovat kuin jotkut yksisilmäiset käärmeet, jotka hyökkäävät seinästä. Tykkäätkö itse edelleen niistä ja miten päädyitte niihin aikoinaan? Olisi aidosti mielenkiintoista kuulla.
Tästä tulee nyt vähän semmonen ”compliment sandwich”, mutta noita lukuvalaisimia lukuunottamatta, pidän tosiaan sisustustyylistäsi tosi paljon ja ilahdun aina, kun huomaan uuden postauksen blogissa.
Mukavaa viikonlopun jatkoa teidän perheelle ja kiitos inspiroivasta blogista! 🙂
ps. Olen miettinyt tämän kommetin kirjoittamista jo tosi pitkään. En vaan ole halunnut tuoda minkäänlaista negatiivisuutta tai ilkeilyä blogiisi. Toivottavasti en sitä tehnyt. Voit tietenkin jättää kommentin julkaisematta, jos yhtään pahoitat mielesi tai koet sen muuten blogiisi sopimattomaksi.
Heippa Anna-Maija! Kiitos kommentistasi! En loukkaantunut ollenkaan, tämä on juuri oikea paikka sisustuksesta keskustelemiseen 🙂 Haluaisin itsekin vaihtaa valot, mutta tiedätkö, tämä on juuri niitä ”ostan uutta / teen muutoksia, koska olen kyllästynyt”-osastoa. En oikein edes muista miten prosessi noiden valaisinten kanssa meni rakennusvaiheessa, luultavasti niin että ne niitä ehdotettiiin sähkösuunnitelman mukana ja samana päivänä oli sata muutakin asiaa päätettävänä ja sanottiin vain, että joo.
Kiva, että jätit nyt ajatuksesi ja minusta on mukavaa vain käydä mielipidekeskustelua (varsinkin näin kivassa ja rakentavassa hengessä!). Mukavaa ja aurinkoista syksyä sinullekin!
Allekirjoitan niin ajatuksesi! Olen miettinyt kauhulla, että haluanko ihan oikeasti että se unelmien koti/remppaprojekti ikinä tulee vastaan, sillä silloin pitäisi _sitoutua_ joihinkin sisusratkaisuihin, kun nyt voin vain täyttää Pinterestiä ja inspokansiota rauhassa ja haaveilla talosta joka on iso ja pieni, moderni ja jugendi ja joka sijaitsee metsässä ja meren rannalla ja yhtäaikaa sekä maaseudulla että kaupungissa. ;D Mutta kaikkea kun ei voi saada, tuleekin valinnanvaikeus…
Uskon, että jokainen joskus kyllästyy omiin nurkkiinsa olivat ne miten hulppeat tai originellit tahansa. Siinä ei kai sitten auta kuin tehdä itsetutkiskelua ja miettiä, miksi niin on päässyt käymään ja voisiko tunteesta päästä jotenkin eroon. Itselläni uskon suurimman vaikuttimen olevan se, että ”ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella” ja luulo, että uusi koti tekisi minut onnellisemmaksi. Miehesi kysymys onkin järkevä herättelijä meille kaikille… 🙂 Se on hyvä jos lopulta voi tehdä sovinnon itsensä kanssa jostain vähän pienemmästä projektista, tuo vaatehuoneen uudistus kuulostaa mielenkiintoiselta! Tuo oikealla alareunassa oleva eteis(?)kuva on saanut minut huokailemaan jo vuosien ajan…;)
Just niin, saa haaveilla ja suunnitella, eikä mikään maksa euroakaan 😀 Tiedän senkin, että jos nyt rakentaisin uuden talon, kyllästyisin siihen samoilla perusteilla taas 5-10 vuoden päästä. Ilo ja kauneus pitää löytää läheltä ja toki joskus jonkun haaveen voi myös toteuttaakin 😉 Mutta siitä ei ole elämän onnellisuus kiinni!
Toisaalta ymmärrän kirjoituksen pointin, haaveilu on sopivassa määrin ihanaa:) Minnan kommentti osui mielestäni asian ytimeen. Jos sisustukseen liittyvät asiat surettavat, minusta helpottava on myös ajatus, että silloin todennäköisesti elämän tärkeämmät asiat ovat kunnossa. Esimerkiksi sairauden osuessa kohdalle, on toisarvoista se, milloin sisustusta on uudistettu.
Olet niin oikeassa <3
Olet niin oikeassa! <3
Hei Kerttu! Teillä on niin kaunis koti, moni haikailee teidän sisustusmaailmaan. Mutta ymmärrän, että sitä kun omia nurkkia katselee ja on sisustuksesta kiinnostunut, että haaveilee välillä ihan totaalisesti muusta. Mutta hyvä teidän on olla 🙂
Pakko kommentoida noida lukuvalaisimia. Itse pidän niistä kovasti! Mistä olet ne ostanut? Meillä on House Doctorin valo makuuhuoneessa, mikä on erittäin cool sisustuksellisestä näkökulmasta, mutta armottoman huono lukuvalo. Liian suuri ja liian kankea. Huonosti saa säädettyä juuri kirjan kohdalle. Toki kirjoja ei nyt vielä hetkeen makuuhuoneessa luetakaan, kun jo iltaseitsemältä siellä nukkuu pieni poika. Mutta kun tulee sen aika, tahtoisin juurikin tuollaiset pienet, säädettävät, mustat, yksinkertaiset valaisimet! Joten pliis kerro mistä olet ne ostanut, tai sitten kun on aika, myyt teidän lamput meille!? 🙂