Kuka bongaa jotain tuttua ikkunalta? Siinähän ne roikkuvat, meidän Annon TERASSIvalot. Tilannehan on sellainen, että minä ja rautakaupat emme oikein tule toimeen. Terassivaloja varten nyt pitäsi olla jotain koukkuja ja niitä saa rautakaupasta. Se toinen aikuinen henkilö, joka asuu meillä, on myös perheemme virallinen rautakauppavastaava. Ilmeisesti terassivaloni eivät olet olleet kovin korkealla prioriteettilistalla, sillä niitä koukkuja ei vielä neljän viikon odotuksen jälkeen näkynyt tässä osoitteessa ;D
En minä nyt ihan niin tossukka ole, etten koskaan olisi käynyt rautakaupassa. Mutta enemmän kun usein saan tehdä siellä kymmeneenlaskemisharjoituksia. Tilannehan menee yleensä näin: Kun astut ovesta sisään, yrität etsiä niistä kylteistä edes jonkinlaista vihjettä siitä, missäpäin on etsimäsi tuote. Yleensä et tiedä tuotteen oikeaa nimeä, vaan etsiskelet jotain ”koukkuhässäkkäjutskaa” tai muuta vastaavaa. Henkilökuntaa ei luonnollisesti ole mailla eikä halmeilla. Kun vihdoin löydät jonkun myyjä-statuksesta nauttivan henkilön, hän ilmoittaa, että ei vastaa juuri siitä ”koukkuhässäkkä”-osastosta, mutta Pena kyllä auttaa. Niin varmaan. Pena löytyy mutterihyllyiltä kolmen puhelun ja kolmen vartin etsimisen jälkeen.
Pena piinaa sinua kyselemällä koolauksista, fiilauksista ja skoolauksista, et osaa vastata yhteenkään kysymykseen. Soittelet miehelle, joka ei vastaa puhelimeen. Loppujen lopuksi ostat koukut ja siihen sitten kylkeen myydyt proput (vai mitkä lie), sähköporakoneen (tarvitset kuulema ehdottomasti uuden), uutta maalia ja tasoiteainetta (voit paikata ne ylimääräiset vahinkorei´ät). Pena seisoo vieressäsi tyhjin käsin ja itse olet vaarassa rojahtaa kantamustesi alle minä hetkenä hyvänsä. Viimeisillä voimillasi kysyt työhanskoja ja saat kuulla niiden olevan just nyt loppu. Itkua nieleskellen maksat itsesi kipeäksi, toteat aikataulusi olevan mennyttä ja itsehillinnän- ja kunnioituksen olevan huolestuttavasti hupeneva luonnonvara.
Niin että näyttäähän ne terassivalot ihan kivoilta työhuoneessakin? Vai mitä Hugo? Se nyökkäsi kun näytin sille nakinpalaa, joten jätettiin valot yksimieleisesti sitten tuohon.
Iloista maanantaita, viikko ja pyykkikone on taas pyöräytetty käyntiin! Hyvää uutta viikkoa, arjen sankarit 🙂
0 Kommentti
Hyvältä näyttää sisälläkin. Minulla on suunnattomia vaikeuksia olla ostamatta noita valoja säilöön tulevaa terassia varten. Se ”säilö” on vaan nytkin jo niin iso, että kohta ei paikka riitä näille kaikille löydöille tulevaa taloa varten.
Hih, voin vain kuvitella, millainen jemma sulla oli siellä! Minullakin oli vanhassa kodissa (kolmio) säilössä mm. Hay:n tray, Fatboyn säkkituoli yms. ”pientä” ;D
Noi Annon valot on just täydelliset! Että hyvä valinta sinulta ja Hugolta 🙂 Tää oli niin hauskasti (ja totuudenmukaisesti) kirjoitettu, että piristi kyllä maanantai-iltaa saamalla aikaan hymyn, kiitos siitä 😀
Hymyt takaisin 🙂
Juurikin tuosta syystä meilläkin talouden toinen aikuinen on se rautakauppavastaava! 😀
Hyvältä näyttää valot sisälläkin 🙂
Rautakauppavastaava ei vaan ole ihan niin tehokas, kun työnjohto toivoisi 😀
Hih, allekirjoitan saman ihan täysin! 🙂 Aika monta vastaavaa rautakauppaepisodia takana… Samat valotkin multa löytyy. Mä nakkasin ne takan kulmalle roikkumaan, onneksi pysyvät siinä ilman koukkuhässäköitä 🙂
Just näin! Ei tarvitse ruuvailla tai etsiä työkaluja 🙂
Näinhän se menee 😉 Mutta hyvältä näyttää noinkin.
Kiitos, olkoon siinä nyt hetken!
Ei ei 🙂 Toi oli sit varmaan esimerkki etelän itsepalvelurautakaupasta, ei me meillä pohjoisessa noin toimita 🙂
Myönnän, että kyseessä oli raaka yleistys 😀
Sä kirjoitat kyllä tosi hyvin ja mielenkiintoisesti 🙂 Ihana skarppi Hugo <3
Kiitos Irina!
Sama. Paitsi että yritin kyllä keikkua jakkaraviritelmillä terassilla ja saada valot pysymään pyhällä hengellä siellä missä halusin. Ei ihan onnistunut, joten ne ovat nyt paketissaan. Ei jäänyt enää energiaa virittää niitä edes verhotankoon saatika rautakauppashoppailuun. Ehkä huomenna… tai ylihuomenna… 😉
Myönnän, että minäkin keikuin hetken aikaa jakkaralla terassilla, kunnes tajusin tilanteen toivottomuuden 😀
No voi höhlä, kuulostaa ihan meidän R:ltä, siltäkin saa välillä odottaa joitain asioista viikkotolkulla.
Rautakaupassa on kyllä välillä vaikea saada palvelua, mutta mä voisin vastavuoroisesti kertoa, miten ilkeät sedät piinasivat nuorta rautakauppamyyjää muutamia kesiä sitten vaikeilla kysymyksillä. Onneksi siitä sisuuntuneena tämä nainen osaa toimia rautakaupassa aika hyvin, sai sitä palvelua tai ei. 🙂
Ei tule ressiä, kun ei liikaa kiirehdi 😉 Uskon kyllä, että nuorena naisena ei ole helpoin homma olla töissä rautakaupassa!
No mutta Jen, eikö teillä toimi edes koijariremppafirma ”vävy ja appiukko” 😀 Vai olisko heillä työnjohdollisia ongelmia?
-Paula
Ihanaa kuulla etten ole ainoa, joka tuntee itsensä blondiksi rautakaupassa. Sait Kerttu kirjoituksellasi niin hyvän mielen aikaan. Muutenkin blogisi on ihan ykkös suosikkini.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Pirita
Voi kiitos Pirita, ihana palaute <3
Meillä samaiset valot ovat eteisessä odottelemassa terassille menoa. (Kuva: http://syhina.blogspot.fi/2013/08/annoa.html) Toisaalta kivasti piristävät eteisessä aina kun tulen kotiin 🙂 En ole osannut päättää miten laittaisin ne terassille, juuri tuolla tavalla roikkumaan vai pitäisikö ne viritellä ikään kuin vaakatasoon kattoon.
Hauksa kuvaus rautakaupassa käynnistä, ihan perinteistä 😀 Ja vaikka olen itse ollut joskus rautakaupassa töissä (anteeksi koko maailmalle :D) nin en silti löydä koskaan oikeita tuotteita ilman yltiö-ystävällsiä myyjiä. Minähän olinkin vain sisustusosaston myyjä joten ei tarvinnut tietää muiden osastojen tuotteista (voi ei mikä klisee-myyjä olin) 😀
No mutta, eihän sisustusosastolla tarvitse muuta kun erottaa turkoosi sinisestä..? Eiku… 😀
Ihana muuten lipastolla tuo Yki Nummi, tänään viimeeksi hivelin sitä Anttilassa mutta ei se ole vielä mukaan lähtenyt. Ei vaikka oli ihan avonainen kaula-aukkokin 😀
Hah hah! Ihana Kerttu ja tarina. 🙂
Mun pinna on niin lyhyt, että jos sitä Penaa ei heti löydy niin menen kaappaamaan mikrofonin asiakaspalvelusta ja alan kuuluttelemaan Penaa ja samalla niitä koukkuhässäköitä. 😉
Tulee yleensä vipinää rautamyyjiin.
Mahtia maanantaita. <3
Voi että mua niin nauratti tämä sun kommentti 😀 Näin sut jo sieluni silmin kuuluttamassa jotain esim. Habitaressa 😀
Kuumenevatko lamput kuinka paljon käytössä, eli voiko niitä huoletta roikottaa verhoja vasten 🙂 ?
Kyseessä on led-valot eli ei kuumene lainkaan.
Kerttu ja Hugo, tiedoksenne minäkin nyökkäilen täällä. Hauskasti keksitty ja hyvältä näyttää 🙂
Nyökkäillään yhdessä 🙂 Kiitos!
Eläväinen ja hauskasti kirjoitettu tarina! Näinhän se homma juuri menee. Minä menisin sinuna ihan vaikka Prismaan ja ostaisin 3M:n Command-koukkuja, jotka kiinnitetään kaksipuoleisella teipillä. Osto- tai kiinnitystapahtumaan ei tarvitse penaa, remonttireiskaa eikä aviomiestä. 🙂
Mitä tästä opimme – älä kysy mieheltä, äläkä Penalta. Kysy blogista tai naamakirjasta, eikä tarvitse hävetä hyllyjen välissä :D. Loistava kirjoitus, ihan kuin omasta elämästä.
Sara: Kiitos vinkistä, enpä tuota itse tajunnut! Paula: Joo, miehet kannattaa ulkoistaa näistä sisustushommista lähes kokonaan 😉
Höpsis! (no joo joskus noin)
Naisena saa rautakaupassa aina HUIPPUhyvää palvelua sillä konstilla, että heittäytyy ihan avuttomaksi naisihmiseksi joka kehtaa pokkana kysyä ne tyhmimmätkin kysymykset. Sitten se Pena pääsee, aah, loistamaan tietämyksellään. Voi sillä on niin onnellinen ilme, kun se pääsee auttamaan. Sitten avuton naisihminen kiittelee vuolaasti Penaa.
Heidi
Totta! Ehkä mulla oli vain liian pitkä hameenhelma 😀 Huoltoasemilla tuo rooli toimii, mutta siellä olenkin yleensä yhtä pihalla kun rautakaupassa 😉
Hih, hii 🙂 Just postasin äsken samoista valoista. Meillä ne roikkuvat epämääräisesti eteisen kellosta. Kivalta näyttää teillä 🙂
Nämä on aika monikäyttöiset! Hyvältä näyttää teilläkin 🙂
Hihiii, niin mainio tuo viimoinen kuva 🙂
Meidän Hugo <3
Hauska postaus. Jotenkin noin se menee, mutta on mulla toisenlaisiakin kokemuksia. Minä nimittäin olen se perheen remppareiska, joka ottaa asioista selvää, laittaa muistilapulle ja lähtee rahapussinkantajan kanssa (sitäkin rautakaupat sinänsä kiinnostavat, joten lähtee mielellään shoppailemaan) hankinnoille. Aina, kun haluaa ihan itse köljäillä rautakaupan ihmeelisyyksiä, ilmestyy jostain reipas ja palvelunhaluinen myyjä. Epäilevätköhän ne myymälävarkaiksi?
Toisaalta käy niin, että vaikka minä esitän tarpeeni ja kysymykseni, tuppaa myyjä aina kääntymään rahapussin kantajan puoleen vastatakseen. Mieheni on jo niin tottunut moiseen käytöseen, että osaa jo tokaista ”älä minulle selitä, mä oon vaan kuski ja maksaja”, jolloin myyjä ikään kuin huomaa minutkin. Tämä siis yhtä kärjistetysti kuin hauska kuvauksesi.
On minulle rautakaupassa käynyt niinkin, että olen saanut niin hyvää ja asiantuntevaa palvelua, että olen ulos päästyäni miettinyt, mikähän tässä mahtoi mennä pieleen.
Nostan hattua kaikille perheen remppareiskoille, olivat he sitten miehiä tai naisia! Tuo on kyllä huippuärsyttävää, että ei kuunnella asiakasta ”miehisessä” kaupassa, vain siksi että hän on nainen. Autokaupassa tuo taitaa olla arkipäivää. Ehkä se johtuu juuri kaltaisistani ostajista, jotka ovat ihan kuutamolla siitä, mitä ovat ostamassa 😀
Samanlaista kokemusta täällä. Kerran maalimyyjä ihan oikeasti puhui MINULLE eikä miehelleni, kun huomasi, että se olen MINÄ se, joka maalailen. Jäi mieleen ja tuntui kivalta.
Niin huipputeksti! kiitos näistä Kerttu! 🙂
Eipä kestä 😀
Kyllä niin repesin ja useempaan otteeseen. Se on just tota ja on tullut pyörähdettyä enemmän ja vähemmän pätevänoloisena. Kyllä tiedän mitä olen hakemassa ja tekemässä, tiedän.
Tiedän niiin tuon tunteen!
Mä olen hoitanut aika isoa osaa tässä raksaprojektissa ja käyn kyllä rautakaupoissa ihan mielelläni. Ehkä jopa useammin kuin mun reissutöitä tekevä mies. Mullakin on toki ollut vastaavia kokemuksia rautakaupasta. Jos et tiedä tasan joka yksityiskohtaa ja nippeliä ja nappelia ja asiaa sen hakemasi jutun vierestäkin, huonoissa kaupoissa pidetään aivan tampiona. Mua se ei varsinaisesti haittaa, sillä siirrän euroni mieluusti kauppaan jossa saa asiallista palvelua ja jossa myyjä on riittävän ammattitaitoinen arvaamaan ne kohdat joista en itse ole ihan varma. Kun kyseessä on ensimmäisen omakotitalon rakentaminen, ei kukaan millään voi tietää kaikkea. Kun olen karttanut paria kauppaa joista saa huonoa palvelua, ei ongelmia ole ollut. Valitettavan paljon noita Penoja kuitenkin näyttää olevan.
Tuo on hyvä asenne, kyllä erikoisliikkeessä palvelun pitää kuulua hintaan! 🙂
Kertomasi tarina kuullosti hyvinkin tutulta! Kiitos Kerttu hauskasta tarinasta ja ihanasta blogista! :))
Kiitos, kiva kuulla! <3
Hauska tarina. Minä taas tykkään rautakaupoista. TYK-KÄÄN! Itse asiassa valitsen mieluummin rautakaupan kuin vaatekaupan. Enkä tosiaan tiedä kaikkea koolauksesta, se skoolaus on enempi minun juttuni, mutta hatanneeko tuo.
-Paula
Ensi kerralla rautakaupassa yritän muistaa etten ole tuntemuksieni kanssa yksin… 😉 Kiitos! Suorastaan terapiaa!