Voi ihanuus mitkä inspiroivat syntymäpäivät!
Muistan vielä elävästi, kun olimme Melinan luona ensimmäistä kertaa kylässä Pomp de lux – kutsujen merkeissä ja tyttäreni kailotti innoissaan, että meille tulee vauva! En ollut asiasta maininnut, tokikaan se ei salaisuus enää ollut kun tytöllekin oli kerrottu. Tämä ilmoitusluontoinen asia poiki pienen hässäkän, kun sitä siinä sitten porukalla ihmeteltiin ja varmisteltiin, että oliko asia todella näin vai oliko kyseessä vain lapsen toiveajattelu. Kun sain sanottua, että näin se on ja maaliskuulle pientä ihmettä odotellaan, niin saimme kuulla toisenkin yhtä ihanan uutisen. Myös Melina oli raskaana ja lasketut ajatkin osuivat viikon tarkkuuteen!
Siitä alkoi meidän yhteinen odotus, oli ihanaa kun toinen oli ihan samassa vaiheessa ja saatoimme jakaa fiiliksiä raskausajalta. Melinan Nooa-poika päätti syntyä noin kolmea viikkoa ennen laskettua aikaa ja meidän poika odotteli neljä päivää ”eräpäivän” yli, joten lopulta pojillemme tuli kuukauden ikäero. Koko tämän vauvavuoden olen saanut Melinasta valtavasti vertaistukea. Hän on se, jolle kehtaa laittaa viestin kun väsyttää ja ärsyttää ihan kaikki. Hän löytää pari tsemppaavaa sanaa, kertoo tietävänsä miltä tuntuu ja lopuksi laukaisee vitsin, jolla mieli paranee ja harmitus unohtuu.
Vaikka tytöillämme on parin vuoden ikäero, he ovat löytäneet toisistaan mukavaa leikkiseuraa ja äitiysloman ja hoitovapaan aikana olemmekin säännöllisesti nähty heillä, meillä ja välillä uhkarohkeasti koko konkkaronkalla kaupungilla. Meidän pienistä vastasyntyneistä vauvapalleroista on kasvanut tomeria poikia. Nooa sai kunnian korkata juhlakauden yksivuotissynttäreillään ja meillä oli ilo olla paikalla tätä pientä miestä juhlistamassa.
Melina oli koristellut kodin kauniiksi ja Minna Bakesin kanssa he olivat taikoneet pöytään ihania suolaisia ja makeita herkkuja. Teemaväreinä olivat keltainen, sininen ja valkoinen ja kauniit pilvikuviot ja pisarat toistuivat koristeissa ja tarjoiluissa. Tämä ihmisiä ja juhlia rakastava nainen osaa ottaa ilon irti syntymäpäivistä, sillä molemmat lapset ovat syntyneet helmikuussa ja lapsia juhlitaan eri kokoonpanoilla muutamaan otteeseen.
Nämä kaverukset ehkä hoksasivat kaikken vähiten bileiden päälle, vaikka uteliaina he tutkivat koristeita ja isompien leikkejä. Seuraavaksi odottelemme näiden poikien ensiaskeleita, luulen että siinä vaiheessa tulee arkeen vielä muutama vaihde lisää vauhtia!
Kauniit kattaukset ja koristelut saivat mieleni kääntymään kuukauden kuluttua koittaviin oman pojan yksivuotisjuhliin. Meillä juhlitaan teemalla ”pieni seikkailija”, joka osui ja upposi jonnekin syvälle tämän äidin tunteisiin. ”Kaikki ne seikkailut jotka odottavat, kaikki ne paikat minne hän matkustaa, kaikki ne ihmeet joita hän kokee.”
Tahtoisin leikkiä tuulen kanssa
ja kohota korkealle.
Tahtoisin palasen taivasta
ja pilviä tyynyn alle.
Tahtoisin juosta kuin tuulispää
ja löytää sinisen saaren
tai kiivetä korkean vuoren päälle
ja omistaa sateenkaaren.
Tahtoisin tanssia metsässä
ja rakentaa majan puuhun.
Tahtoisin saada myös hopealaivan
ja purjehtia kuuhun.
Onnea vielä kerran ja kiitos ihanista juhlista!
(Ps. runon kirjoittaja tuntematon)
9 Kommentit
Vaarallisennäköiset henkselit roikkuu taaperolla. Ne kun tarttuu kiinni johonkin, niin huh huh.
Henkselit on kiinni neppareilla ja ne irtoaa superhelposti. Lapsi on siis turvassa, huoli pois 🙂
Oi mikä ihana kirjoitus <3 On se vertaistuki kaikki kaikessa, miten olisi munkaan pää kestänyt ilman teitä 🙂
Kiitos vielä kerran juhlista, ihan huippua <3
Ihana runo ja kauniit juhlat 🙂 Vertaistuen avulla jaksaa raskastakin arkea aina vähän paremmin. Monesti on pitänyt kommentoida, mutta meidän perhearki on viime kuukaudet vienyt niin mennessään ettei muka kommenttia edes jaksa kirjoittaa. Kiitos Kerttu blogistasi, vertaistuen lisäksi blogisi on yksi päivien piristäjiä pikaisen kahvikupposen juonnin lomassa. En kyllä ymmärrä, miten ehdit kaiken, hatunnosto paikallaan! 🙂
Niin ja ymmärsin kyllä että nämä kuvatut juhlat eivät vielä olleet teidän pikkuherran 🙂
Kiitos Heini kauniista sanoista! Tämä blogi on onneksi minulle niin mieluisa, että nipistän aikaa siihen vaikka sitten niistä yöunista 🙂
Voimia sinnekin ja mukavaa kevään odotusta <3
Eihän siitä ole aikaakaan, kun meidänkin taaperoille viriteltiin ilmapalloja ja happy bday viirejä synttäreille. Aika menee kuitenkin varkain. Viime perjantaina meidät vanhemmat lähetettiin evakkoon. Kotiin saimme tulla klo 01.30, mikä oli tosi aikaisin. Kuopuksemme piti 18v. bileet. Näissä bileissä teemat ja muut systeemit olivat ihan omasta takaa, äiti ei enää järkkäillyt 😀 Siivosti olivat olleet, tölkit ja pullot nätisti laitettu jätesäkkiin. Poika saa vielä muutaman euron taskurahaa, kun vie sisällön kauppaan 😉 Haikeana katselin noita 1v. synttärikuvia, sniif… Nauti Kerttu seuraavista 17 vuodesta kuopuksesi kanssa :))
Voi Sirpa, ihana kommentti! <3
Yritän muistaa nauttia ja karistaa ajatuksiani siitä, että olispa jo kevät ja osaisipa pikkuherra jo kävellä. Elämä on tässä ja nyt.