Asuntomessufiilikset ja Vivola

Heippa Helsingistä ja Asuntomessuilta!

Ihana parin päivän irtiotto takana ja tuntui kuin olisi pidemmälläkin reissulla ollut. Eilen matkustimme keskustahotellistamme uutta kehärataa pitkin Vantaan Kivistöön, josta maksuton messubussi nappasi meidät kyytiin. Kätevä yhteys, jota suosittelen! Meille tuotti vähän päänvaivaa, mistä saa ostaa lippuja ja tosiaan, lipun voi ostaa suoraan  junasta kun valitsee lipunmyyntivaunun. Nostan kovasti hattua pääkaupunkiseudun julkiselle liikenteelle, tuntuu ihan ihmelliseltä kun vaunujen kanssa saa huristella ilmaiseksi.

Entäs ne Asuntomessut? Miehen kanssa ennakkoon vitsailtiin, että tuleekohan kallis reissu, jos rakentamiskuume nousee hirmuisiin svääreihin. Mutta ei, sitä fiilistä ei vain tullut. En tiedä johtuuko se siitä, että olemme kiertäneet jo niin monet messut, että huuma ei ole enää samanlainen. Vai onko oma koti kuitenkin niin kiva, että realistisissa budjettivaihtoehdoissa messut eivät sille kovin helpolla tarjoa kilpailijaa? Yleisfiilikseen saattoi vaikuttaa se, että parina viime vuonna olen ollut liikkeellä lehdistöpäivänä, jolloin kohteisiin ei tarvitse jonottaa ja kuvaaminen on helpompaa. Välillä ihmisiä oli ruuhkaksi saakka ja vähän kyynerpäätaktiikkaakin oli näkyvillä. Ei siellä messujen hälinässä luulisi kenelläkään olevan enemmän kiire kuin toisella.. Toki myös pieni vauva messuassistenttina toi oman pikantin lisänsä, vaikka hyvin menikin! Monenlaista taloa ja arkkitehtuuria on jälleen esillä, suurta ja pientä, modernia ja romanttista, edullisempaa ja ökyä. Ja niin kuin joka vuosi, mukaan mahtuu muutama ihmetyksen aihe tai kummallinen ratkaisu, jota saa ihmetellä.

Yhtä suosikkia ylitse muiden ei löytynyt, mutta muutama erityisen mielenkiintoinen kohde kuitenkin. Blogissani esittelen muutaman ajatuksia herättäneen talon ja ajattelin aloittaa Vivolasta (kohde 19). Tämä talo edustaa uutta rakennustekniikkaa ja se valmistetaan CLT-massiivipuusta.

Sisustuksen suunnittelusta ovat vastanneet Eeva Takkunen ja Dekon entinen päätoimittaja, nykyisen uuden Asun-lehden ruorissa työskentelevä Ulla Koskinen. Tykkäsin sisustuksesta kovasti, sillä taloa ei oltu tupattu täyteen tavaraa vaan puupintojen ja luonnovalon annettiin toimia vallitsevina elementteinä. Talosta löytyi paljon yksityiskohtia; sekä huipputrendejä että ikiklassikkoja.

Talossa tuoksui puu ja sen tuntui hengittävän hyvin. Sisustuksellisesti ihastelin lempibrändieni Artekin, Woodnotesin, Vitran ja Balmuirin taidokasta yhdistelyä. Ihana idea oli myös saunan sijoittelu, sillä se oli erillisessä rakennukseessa, mutta kuitenkin katetun terassin yhdistämän reitin päässä. Jotenkin minusta olisi niin tunnelmallista hipsiä saunaan ”toiseen valtakuntaan”, mennä vähän kuin omaan kotiin retkelle.

Messuilla myös konkretisoituivat omat talounelmat, kun noukin palasen sieltä ja toisen täältä. En tiedä rakennammeko koskaan enää, jonain päivänä tuntuu että ehdottomasti ja seuraavana taas että ei ikinä. Kaksikerroksisuus ei välttämättä houkuttele, sillä rakastan yhden tason tarjoamaa avaruutta. Vivolassa oli hissi, joka mahdollisti esteettömän kulun eri kerrosten välillä. Haluaisin myös listattoman talon tai ainakin hyvin vähäeleiset, lähes huomaamattomat listat. Ainakin osa ikkunoista saisi  ulottua lattiaan saakka. Materiaaleiksi valitsisin mahdollisimman paljon aitoja, klassisia luonnomateriaaleja. Toisaalta jos talo olisi kahdessa kerroksessa, voisi vaikka kellarissa olla tilaa vieraille ja vaikkapa pieni kuntosali. Haaveilu ja suunnittelu on ihanaa ja siksi tykkäänkin käydä joka vuosi Asuntomessuilla.

Mietin myös kohteita kiertäessäni, mitä sisustuksen suunnittelija onkaan mahtanut valintoja tehdessään ajatella. Joskus kysymykseen sisältyy ihailua, joskus ihmettelyä. Vivolassa sisustus on kaunis, mutta mietin, miten se toimisi vaikkapa meidän perheellämme. Jokainenhan arvioi messuja ja taloja oman makunsa ja  elämäntilanteensa mukaan. Toki kiinnostavinta on tilojen käyttö  ja monipuolisuus. Uteliaana myös katselen ulos ikkunoista, parvekkeilta ja terasseilta ja mietin, millaisia näkymiä mistäkin avautuu. Mieleeni on piirtyneet erityisesti Kuopion (2010) ja Kokkolan (2011) Asuntomessut, joissa osasta taloja avautui huikeat näköalat järvelle tai merelle. Viime vuosina messujen kaavoitus on ollut hyvin tiivistä ja naapurit ovat lähellä. Myös kerrostalojen ja omakotitalojen sijoittelu vierekkäin ihmetyttää, sillä onko siellä miljoonatalon uima-altaalla häävi polskia, jos pihaasi on suora näköyhteys viidestäkymmenestä kerrostaloasunnosta?

Sellaisia vähän hajanaisia ajatuksia Asuntomessuista näin reissupäivän päätteeksi. Eilen illalla hotelliin palattuamme ensin simahti vauva klo 20.30 ja minä ennen iltayhdeksää. Kun pikkuinen söi ensikerran aamuneljältä, olinkin virkeä kuin peipponen, enkä meinannut enää saada unta. Siinä oli sitten aikaa pohtia elämää, sisustusta, rakentamista ja tietysti sitä kaikken tärkeintä ydinkysymystä; mitä sitä söisi hotellin aamupalalla 😀

Onneksi uni kuitenkin vielä kutsui ja niin se tekee nytkin, kun puolen yön rajapyykki alkaa kolkutella. Kertokaahan, mitä tykkäätte Vivolasta ja yleensäkin ajatuksianne Asuntomessuista! Kierrätkö enemmän ihaillen vai ihmetellen?

Nyt, hyvää yötä tai huomenta, riippuen siitä mihin aikaan postaukseni pariin olet päätynyt 🙂 Ps. Huomenna vastaan kommenteihin, kiitos tuhannesti kun jaksatte niitä jättää!