Seitsemän vuotta äitinä ja yhtä monta erilaista syntymäpäivää on tullut nähtyä ja järjestettyä. On ollut prinsessateemaa ja Frozenia, leikitty aasinhäntää ja ongintaa. Tähän saakka olemme aina viettäneet juhlat kotona, mutta kun lapsi kasvaa, myös toiveet muuttuvat. Kun meidät toivotettiin tervetulleeksi testaamaan blogin kautta saadulla pienellä alennuksella uudistetun Jyväskylän Hoplopin teemahuoneet,  ei tälle äidille jäänyt muuta mahdolllisuutta kun järjestää unelmien diskobilehilesynttärit.

*

*
Pakko myöntää, että nyt on uudistus mennyt nappiin. En ole aikaisemmin ollut mikään suuri Hoplop-fani, sillä konttaaminen ja kiipeileminen vauhdikkaan taaperon perässä meluisassa sisäleikkipuistossa ei ole ollut se ykkösvapaa-ajanharrastus. Mutta mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi! Tänä kesänä tehdyn uudistuksen jälkeen leikkitila tuplaantui, melutaso laski ja kaikki paikat ovat siistejä ja hyvinsuunniteltuja. Ja juuri kun olen päässyt esikoisen kanssa vaiheeseen, että hänen perässään ei tarvitse kiipeillä, on kuvioon astunut jälleen touhukas taapero 😉
*

*
Synttäriteemahuoneita löytyy neljä ja lapsi voi valita teemoista prinsessan, merirosvon tai diskon. Meillä valinta oli selkeä ja niinpä juhlat pidettiin pinkissa diskohuoneessa. Oman musiikin sai soimaan kännykän kautta ja niinpä bileissä raikasi lempibiisit Antti Tuiskusta Sanniin. Voi kun sitä tyttöenergiaa olisi saanut purkkiin, kun neidit hoilasivat Kaija Koon Sinisiä tikkaita. Elämänkokemuksen puutetta voi todentotta paikalla innolla!
*

*
Ja olihan se helppoa. Kolmesta synttäripaketista sai valita mieluisan ja sen jälkeen kaikki hoitui talon puolesta. ”Synttäritäti” hoiti ohjeitukset ja tarjoilun ja tyttöset saivat keskittyä herkutteluun ja leikkimiseen. Itse sain keskittyä katsomaan, kun lapset nauttivat. En sanoisi huonoksi diiliksi.
*

*
Synttäreiltä kotiutui joukko punaposkisia tyttöjä, jotka olivat takuuvarmasti saaneet purkaa herkkuenergiansa leikkien ja kiipeillen. Oli myös mukavaa palata juhlien jälkeen kotiin, kun vastassa ei ollut perinteistä ”siivoan ennen ja jälkeen juhlia”-tilannetta. Paras palaute oli tietysti kuulla päivänsankarilta, että juhlat olivat onnistuneet ja superhauskat.
*

*
Päässäni soi edelleen Kaija Koon pehmeä ääni ja lyriikka, joka saa nielaisemaan pari ylimääräistä kertaa. Ollapa seitsenvuotias, jolle maailma on avoin.

”Siinä missä mä näen auringonlaskun
sä näet vielä kauniin kesäpäivän
Voisinpa olla hetken siinä
ja tarttuu sun käteen.”