Neljävuotiaamme vietti elämänsä ensimmäiset kaverisynttärit, siis sellaiset joihin ystävät tulevat ilman vanhempiaan. Touhua ja vilskettä riitti, kun 4-6 vuotiaat prinsessat juhlivat. Aikaa oli varattu kaksi tuntia ja se oli aika passeli. Lahjat avasimme pullonpyöritysleikin avulla, jolloin jokainen sai pyörittää pulloa ja antaa lahjansa vuorollaan. Syntymäpäiväsankari sai keskittyä lahjojen avaamiseen paperien repimisen sijaan ja kiittää jokaista lahjasta.
Lahjojen avaamisen jälkeen koitti se kohokohta, jolloin istuttiin pöytään herkkujen äärelle. Kattaus oli hyvin prinsessamainen ja vaaleanpunainen. Suosittelen muuten lämpimästi kannellisia pillimukeja, meillä ei käynyt yhtään mukinkaatumisvahinkoa. Lasten mielestä on myös kivaa juoda pillistä ja näissä kannellisissa pilli ei pääse nousemaan lasin ollessa täysi juomaa.
Juhlapöydästä löytyi Hello Kitty-kakku, mokkapaloja, todella suosituiksi nousseita nakki-lihapulla-viinirypäle-cocktailtikkuja, popcorneja, Raffeleita, keksejä ja karkkia. Tarjoilut maistuivat mainiosti ja oli kiva kuunnella tyttöjen jutustelua ruokapöydän äärellä.
”Saako nousta pöydästä ja kiitos!” Kun makeaa oli mahan täydeltä, oli leikin aika. Meidän tytöllä on muuten prinsessavillityksen oheen tullut ihana ”glitter-kausi” ja asuissa tulisi olla jotain kiiltävää. Itse olen suosinut tähän saakka klassisia lastenvaatteita, mutta nyt pitäisi olla säihkettä ihan arkipäivän asussakin. Tämä punainen paljettimekko oli päivänsankarin ehdoton valinta juhlavaatteeksi.
Ohjelmassa oli seuraavaksi onginta. Viritin työhuoneen ovelle lakanan ja ripustin keppiin narulla roikkumaan pikkuisen pärekorin. Yksi kerrallaan vieraat saivat onkia ja jokaiselle oli valmiina saaliiksi vaaleanpunainen pikkuinen paperipussi. Sieltä löytyi pieni muumipatukka, keijukaispinni sekä ”jalokiviä”. Näistä muovihelmistä neidit saivatkin askarrella itselleen käsi- tai kaulakorun mukaansa. Tämä oli kiva ohjelmanumero ja oli liikuttavaa katsoa tarkkaa askartelutyötä. Tässä vaiheessa päivänsankari oli jo ehtinyt vaihtaa vaatteet 😀
Lopuksi vielä vapaata leikkiä ja ”kissanhäntää”, joka siis on sama kuin aasinhäntä, paitsi että eläinhahmo on kissa. Siinä sidotaan silmät ja pyöritetään hellästi ympäri pari kertaa, jonka jälkeen lapsi yrittää laittaa isolle kartongille piirretylle eläimelle hännän mahdollisimman lähelle oikeaa paikkaa. Voi sitä naurua, kun häntä löytyikin vaikkapa korvasta! Eipä siinä kauaa enää mennytkään, kun juhlijoita tultiin hakemaan kotimatkalle.
Harjottelimme jo etukäteen sitä, miten vieraat toivotetaan tervetulleiksi sekä kiitetään lähtiessä käynnistä ja nämä pienet kohteliaisuudet sujuivatkin suht mukavasti. Toki muutama pieni porukin mahtui parituntiseen, esimerkiksi siitä, että erivärisistä cocktail-tikusta päivänsankarille jäi pinkin sijaan sininen. Kyllä elämä voi olla joskus pienestä kiinni 😉 Vieraat olivat todella kohteliaita ja reippaita, nämä taitavat olla sellaisia pieniä, mutta tärkeitä itsenäistymisen askeleita. Erään pikkuneidin äiti kertoi, että hän ei saanut lupaa nousta autosta, koska ”minä osaan mennä sisään aivan itse!”. Vilkuttaa kuulema sai ratin takaa. Ja voi sitä riemua, kun on ihan itse ollut liikkeellä ja pärjännyt mainiosti.
Pienet suuret tyttöset <3