Sunnuntai oli mielettömän kaunis päivä. Meillä oli oikein mieleistä ohjelmaa, sillä isäpuoleni ja tyttömme pappa vietti 60-vuotispäiviään erityisissä merkeissä. Hänellä oli oman valokuvanäyttelynsä avajaiset Jyväskylään kuuluvalla Vaajakoskella, tunnelmallisessa Wanhassa Woimalassa. Kun näyttely kantaa nimeä ”Elämäni onnellisimmat kuusikymmentä vuotta”, tietää että taulut kertovat tarinaa.
Teoksissa on huumoria, kantaaottavuutta, historiaa, ilonaiheita ja kipupisteitä. Ne saivat hymyilemään, itkemään, ihmettelemään ja nolostumaan. On kuvamanipulaatiota ja installaatiota, tietysti päivänsankarin tuntien pystyin elämään teoksien elämää ja hengittämään samaan tahtiin. Nähdä niissä tuttuja kasvoja.
Avajaisissa oli myös monenlaista ohjelmaa. Teimme tytön kanssa vessareissun strategisesti aivan väärään aikaan ja missasimme sahansoittajan. Onneksi saimme oman pienen yksityiskonsertin, tyttö ei voinut millään uskoa, että sahasta voi kuulua niin upeita melodioita tutuista lastenlauluista. Tätä uskomatonta taitoa on vain noin 50 suomalaisella, joista kymmenen keikkailee. Tunnetuin heistä lienee näyttelijä Irina Björklund, meillä oli ilo kuulla Jyväskylän kaupunginteatterin näyttelijä Jouni Saloa. Neiti pääsi itsekin koettaman tätä harvinaista lajia.
Me edustimme sinisissä raidoissa, neidin mekko on Guessin ja oma taas Espritin. Tosin omalla kohdallani taas muistin, että kaikki mitä siitä vaakaraidasta sanotaan, on totta 😀
Ja hei, näyttely on ihan ilmainen ja avoinna 13.9. saakka sunnuntaista perjantaihin klo 12-18. Käykäähän lähettyvillä asuvat katsomassa tauluja ja teoksia, ihailkaa upeita maisemia ja nauttikaa kahvit vieressä olevan Naissaaren tunnelmallisessa kahvilassa. Voisin väittää, että on sitä pöllömpiäkin tapoja viettää aikaa.
Jotta voisi itsekin todeta kuusikymppisenä, että johan on ollut matka: elämäni onnellisimmat kuusikymmentä vuotta!