Elokuun viimeiset päivät ovat jo käsillä ja olemme saaneet elää upeita kesäkelejä. Suotta otin varaslähtöä syksyyn, kun päivälämpötilatkin ovat olleet parinkymmenen paremmalla puolella. Loppuiltapävän aurinko paistaa meille talon päädystä ja korkea pystyikkuna ahmii säteitä sisään. Tämä on näkymä, joka saa minut usein pysähtymään. Mikään ei voita luonnonvaloa.
Harmaa, musta ja valkoinen kaipaavat syksyllä rinnalleen murrettuja pehmeitä sävyjä. Nyt mennään vielä graafisen reippailla kuvioilla ja pirteän puhtailla tehosteväreillä. Elloksen raitaviltti ja Annon liukuvärjätty tyyny haastavat keltaisellaan muuten minimalistista väripalettia.
Galileo-nojatuoli poistui tänä keväänä tuotannosta ja taisi käydä niin, että meillä tuoliin ihastunut kummitätini osti viimeisen kappaleen. Olen tykännyt tästä tuolista kovasti, vaikka joskus vähän harmittaa, että valitsin täsmälleen saman verhoilun sohvaan, rahiin ja nojatuoliin. No, eivätpähän ainakaan riitele keskenään 😉 Valmistaja on luvannut näiden tyynyille ja verhoiluille kymmenen vuoden takuun, joten meillä on vielä paljon yhteisiä vuosia edessämme.
Tasapainoilua -taulu ja Elloksen rahit ovat hauskalla tavalla yhteneväiset, mutta ei kuitenkaan liian samasta puusta veistettyjä. Puupavun siirsin suosiolla olohuoneeseen, sillä Hay:n pöydällä se saa takuuvarmasti tarpeeksi valoa. Enää ei tarvitse kuin muistaa kastella 😉
Olohuoneesta on käynti pariovilla elokuvahuoneeseen.
Rakas, urhoollinen vahtikoirani se on hommissa. Eilen muuten hätäännyttiin miehen kanssa, että nyt on koira karannut, kun Hugoa ei yhtäkkiä näkynytkään missään. Olimme pihahommissa ja tyttö kulki kavereiden kanssa edestakaisin, joten ovet olivat auki. Kuljettiin pitkin pihaa ja huudeltiin aikamme.
Hetken päästä herra suvaitsi sipsutella sisältä ulko-oven kynnykselle ja katseli meitä siinä vähän hämmentyneen näköisenä. Tyyppi oli siis päiväunilla vaatehuoneen lattialle jääneen pehmoisen torkkupeiton päällä. Oli vähän sen näköinen, että ”pystyttekö millään lopettaa tuon huutamisen ja viheltämisen, en saa nukuttua!”. 😀
Sellaisia kuulumisia ja valokylpyjä tähän elokuun viimeiseen keskiviikkoon. Kun näitä auringonsäteitä ei kerran saa purkkiin marraskuun varalle, niin parempi sentään tallentaa ne tänne blogiin.
Aurinkoista päivää!