Sunnuntai-iltaa!
Anteeksi, onko joku nähnyt viikonloppuani? Se tuli perjantaina paikalle hirmuisella hulinalla, kehui ja meuhkasi kahta vapaapäivää. Lupaili kaikenlaista; piti saada aikaiseksi yhtä jos toista. Sanoi, että on kuulema olemassa juuri lepäämistä varten. Ja nyt minä vaan mietin, että minne se oikein meni! Jos nyt oikein virkkuukoukulla kaivetaan, niin kyllähän tässä on yhtä jos toista tapahtunutkin. Eräs tuleva blogiprojekti nielaisi molemmista päivistä parisen tuntia, on nähty ystäviä ja priorisoitu aikaa perheelle. Ehkäpä vain supertouhukas työviikko antoi oman hektisyytensä myös vapaapäiviin.
Ylimmän kuvan neilikkaressut ovat kärsineet ruukussaan puoli kesää ja näyttäneet vähintäänkin näivettyneiltä. Pelastin sen, mitä pelastettavissa oli. Muutama neilikanoksa päätyi kupposeen ilahduttamaan vielä päiväksi-pariksi. Syysistustusten kanssa menin sieltä, mistä aita on matalin. Muutama calluna ruukkuun ja that´s it. Ruukku on ollut meillä vuoden verran ja näyttää jo aika rähjääntyneeltä. Jotenkin silti pidän siitä. Kun istustukset ovat vähän sinnepäin, niin ei ruukunkaan tarvitse olla superhieno ja kiiltävä 😉
Näissä on sievät syksyn sävyt. Monesti yksinkertainen on kauneinta, vaikka suureen ruukkuun voisi hankkia vielä yhden katseenvangitsijan. Viime syksynä minulla oli ruukussa tuija, siihen oli mukava laittaa joulun alla kausivalot. Olisiko hyviä ideoita syysistutuksiksi ruukkuun?
Vielähän tässä ehtii vaikka mitä. Kyllä minä näille ruuhkavuosille näytän 🙂
Lempeää alkavaa arkiviikkoa! Ps. Huomenna arvon Habitare-lippujen voittajat.