Videoyhteistyössä Be on
Minulla oli ilo käydä tällä viikolla työmatkalla Belgiassa. No, mitä tulee mieleen sanasta Bryssel? Itselleni ainakin Europarlamentti ja suklaa olivat päällimmäisiä ajatuksia, mutta kyllä se on paljon muutakin. Sykkivä kansainvälisen politiikan keskus, tietyömaat, aamuruuhkat, mukulakivikadut ja soljuva ranskankieli, noin niin kuin muutaman havainnon mainitakseni.
Ja hei, tietysti yhteinen rahamme eli euro. On aika helppoa reissata Euroopassa, kun ei tarvise muuntaa kursseja mielessään ja jonottaa valuutanvaihtopisteisiin. Oma kokemukseni on, että kortin toimivuuteen ei kannata luottaa. Esimerkiksi niinkin yllättävässä paikassa kun Europarlamentin ravintolassa käy vain ja ainoastaan käteinen. Nappasin kiinni Be on-yhteistyön mahdollistamasta ajankohtaisesta teemasta ja muistuttelen uusista euro-seteleistä ja niiden turvallisuudesta. Sillä mikäs meitä yleensä puhuttaa, jos ei raha. Tällä videolla saat yksinkertaiset vinkit siihen, miten tunnistaa aidon setelin (ja näet söpön chihun, mikä tietysti on lähes yhtä tärkeää ;).
Kyllähän niitä seteleitä tarvitaankin. Toinen toistaan ihanimmat ravintolat houkuttelivat luokseen. Meillä oli aivan upeat kelit, lähes 30 lämpöastetta. Toki päivät olivat tarkoin ohjelmoituja, mutta siitä huolimatta nautin täysillä kansainvälisestä ilmapiiristä, uusista mauista ja arkkitehtuurin tarjoamasta silmänruuasta.
Täti ja tähtilippu. Ja mekko vielä silloin, kun se oli valkoinen ja tahraton 😉
Euroopan kauneimmaksi aukioksi kutsuttu Grande place on mykistävän hieno. Tyttäreni olisi rakastanut näyttävien rakennusten kiiltäviä kultakoristeita 😉 Loistoa ja tunnelmaa on vaikeaa vangita kuviin, mutta tässä on jokaisen Bryssel-turistin must-kohde.
Samainen aukio alkuillan pimeydessä oli entistäkin vaikuttavampi. Oli mukava hengitellä leppoisan lämmintä ilmaa ja vain katsella ihmisiä ja ympäristöä. Jos olisin ollut lomalla, tässä puuhassa olisi voinut mennä tunti jos toinenkin.
Poika pissalla. Tämä pikkuinen patsas se vasta turistivetonaula onkin. Suklaapuodit myivät kilpaa pissaavan pojan näköisiä suklaita, mutta minä en jotenkin ihan siitä innostunut, heh.
Matkustaminen on aina kurkistus johonkin uuteen. Kurkistakaa te sinne lompakkoon, että onko sinne eksynyt uutukaisia vitosen seteleitä ja täyttävätkö ne turvallisuuskriteerit.
Vielä tuli Brysselistä mieleen yksi asia eli Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb. Kotimatkalla samaan lentokoneeseen asteli nimittäin eräs leveähymyinen poliitikko, joka on antanut eurooppalaiselle ulottuvuudelle ja yhteistyölle kasvonsa.
Näissä kansainvälisissä tunnelmissa toivotan mahtavaa perjantaita!
0 Kommentti
vähänkö hieraisin silmiäni tuon alastoman naisen kohdalla kunnes tajusin jotta sehän onki vaate 😀
Arvaa hieraisinko minä silmiäni siellä aukiolla ;D
Kiinnitin huomion samaan! 😀
Hahhahhaaa! Nyt kyllä mullekin jäi näistä kuvista mieleen vain tuo naisen nakupuku! Ei oo totta! 😀
Aikamoinen pokka oli kyllä tällä ladyllä 😉
Naisen puku otti itsellekin silmään ;D mutta ihania kuvia, näin täältä aamupalapöydästäkin pääsi yks kaks pienelle reissulle Belgiaan, kätevää ja edullista!
Tämä kuva olikin sellainen tarkkaavaisuustesti 😉 Kuvien kautta pääsee vähän reissutunnelmiin, itsekin tykkään katsella muiden matkakuvia.
Myös täällä unihiekat katosi silmistä tuon naisen asun kohdalla. Kävelikö ihan yksinään vai oliko joku esitys/mielenosoitus/muotinäytös meneillään 🙂
Ihan itsekseen tämä nainen käppäili menemään 😀 Hauskaa oli katsella, millaisia reaktioita ihmisillä oli!
Ja mä missasin nakupuvun! Pit palata katsomaan takaisin kuvia 🙂 Me oltiin lukiossa leirikoulussa Brysselissä ja päästiin parlamenttiin töihin muutamaksi päiväksi mm. suomalaisia europarlamentikkoja haastattelemaan, kiva kokemus oli! Ja tuo pissaava poika oli kyllä niiin paljon pienempi, mitä olin luullut! Pyörittiin muutaman metrin päässä siitä ja ehdittiin patsasta, ennen kuin huomattiin se.
Europarlamentissa käy paljon vierailijoita ja se on tosi hyvä juttu! Opiskelijoille varmasti mieluinen leirikoulukohde. Poikapatsas oli kyllä aika pikkuinen, sen koko pääsee yllättämään monet 🙂
Vähän sama kuin Pieni merenneito-patsas 🙂
Hei.
Ihan pakko kommentoida, kun katselin ylläolevia kuvia. Silmiin pisti positiivisesti hienot astiat ja kauniit pöytäliinat.
Se on ero, joka erottaa suomalaiset ravintolat muista. Suomessa pitää olla tosi hieno ravintola, että on kaunis kattaus ja kunnos astiat+liinat.
Ulkomailla saan samalla rahalla syödä kauniista astioista kauniissa pöydässä.
Mitä blogistin omakuviin: kaunis hymy ja kivat, pirteät hiukset. Pitkäjalaisena ihmisenä huomioni kiinnittyi tukeviin käsivarsiin ja nilkkoihin. Kehotan kokeilemaan kantakenkiä ja pidempiä hihoja. Varmasti yllätyt positiivisesti. Niin minäkin, kun opiskelin pukeutumisasioita Leena Sarven ja muutaman muun stylistin avulla.
Tarkoitukseni ei ole loukata tai olla tunkeileva, mutta jos ihminen kuvaa/kuvauttaa itseään SOME:een ja haluaa olla esillä, kannattaa korostaa hyviä puolia ja häivyttää niitä ei niin hyviä puolia.
T. satu
Kattaukset olivat kyllä monessa paikassa kauniita. Myös lounaskulttuuri taitaa olla erilainen, pidemmällä kaavalla istutaan ja usein nautitaan myös pieni lasi viiniä. Kiitos pukeutumisvinkeistä. Tämä ei ole tyyliblogi, mutta minut tuntevat tietävät, että olen täysiverinen korkkarityttö. Tällaisilla reissuilla kuin myös kaupunkilomilla tulee päivän mittaan todella paljon kävelyä, siksi päivällä jalkaan ballerinat ja illalla ravintolaan korkkarit. Mukana kulki myös bleiseri / neuletakki, jota käytin sisätiloissa. Ulkona oli tosiaan se +30 c. En ole ajatellutkaan, että minun pitäisi julkaista kuvia, jossa olen vain parhaimmillani / edustuksellisimmillani, vaikka joskus omiakin kuvia blogissa julkaisen. Toki tässä harrastuksessa saa tottua monenlaisiin arvioihin 🙂
Hei.
Tiedän kyllä, että jatkuva korkkareiden käyttö pilaa jalat. Täydet pisteet siitä Sinulle.
Harmi vain, kun jalalle hyvät ja kauniit korkkarit maksaa maltaita, mutta niihin kannattaa satsata.
Ymmärrän kyllä, että helle on eri asia pukeutumisessa, mutta itse käytän paljon pitkiä hihoja ”ihmisten ilmoilla” myös lämpimillä säillä. Olen vain valinnut ohuita ja hengittäviä materiaaleja.
Tällaisen ohjeen olen saanut eräältä suomaliselta, joka asuu Pariisissa.
Hän vinkkasi, että muiden kuin alle kaksikymppisten kannattaa käyttää pidempiä hihoja. Materiaaleja löytyy, mistä valita. Pellava ja silkki ovat suosikkejani.
Niinpä, nahkan parkkiintumista blogistina tarvitsee.
Mukavaa syksyä.
t. satu
Tukevat nilkat ja käsivarret?! No nyt meni mulla kahvit väärään kurkkuun!! Bloggari on terveen ja kauniin näköinen nainen, käsittämätöntä että joku jaksaa tulla tällaista ”palautetta” tänne antamaan.. Huhhuh.
Mulle tuli todella paha mieli Kertun puolesta. On täysin eri asia kirjottaa ikäviä kommentteja toisen kodista kun kritisoida toisen ulkonäköä. Varsinkin kun ei edes paikkansa pidä! Joskus sitä voisi yrittää piilottaa oman moukkamaisuutensa.. Tyyliluentosi ei ilmeisesti pitänyt sisällään kauniita käytöstapoja, ehkäpä seuraavalla kurssilla onnistut paremmin 🙂
<3 upealta näytät Kerttu, kuten aina <3
-sats-
Huh, Kertun ihanaa blogia alusta asti seuranneena tuli kyllä tosi huono fiilis itsellekin tästä kommentista.
Tyylikäs, positiivinen ja ihana olet Kerttu! Jatka samaan malliin, blogisi seuraaminen on juuri rakentaneelle ja uuteen kotiin muuttaneelle ehdottomasti päivän kohokohta!! 🙂
t. Maisa
Huh, asiaton kommentti kritisoida toisen ulkonäköä, varsinkin kun kyseessä on kaunis, säteilevä nainen! Ihana Kerttu ja mahtavia kuvia!
Olipa moukkamainen kommentti Sadulta. Ilmeisesti olisi hyvä käydä jonkinlainen käytöskoulu tuon pukeutumiskoulun lisäksi. After all, sisäinen kauneushan on se joka merkitsee. Kerttu on kaunis ja hyvä juuri tuollaisena kun on. <3
Kiitos ihanista ja kannustavista kommenteista! Kuten todettu, toisen ulkonäköön puuttuminen negatiivisesti ei ole kovin kohteliasta. Olen sinut itseni kanssa, enkä moisesta kritiikistä hätkähdä. Olen iloinen kaikista kauniista sanoistanne <3 Ystävällisyydellä pääsee yleensä kaikkein pisimmälle 🙂
Ihmettelen suuresti näitä blogikommentointeja. Miksi ihmeessä laitetaan vain ja ainoastaan mielisteleviä ja ylipositiivisia kommentteja. Elämään ja ihmisten maailmaan vaan yksinkertaisesti kuuluu se, että ollaan asioista eri mieltä ja makuja on monenlaisia. Jos alkaa bloggaamaan ja laittaa omia kuvia kerta toisensa jälkeen nettiin, täytyy hyväksyä se tosiasia, ettei miellytä kaikkia. En ymmärrä tätä mielensäpahoittajien joukkoa. Miksi ihmeessä ihmiset pahoittavat mielensä Kertun puolesta?
Kertun kunniaksi on sanottava, että positiivisuus on myönteinen asia, mutta elämään kuuluu myös negatiivisia tunteita ja päiviä. Yltiöpositiivisuus on vaan aika usein teennäistä ja lisäksi aika yököttävääkin.
Toivottavasti otamme kaikki opiksi. Se vaan on taitolaji tuo palautteen antaminen ja vastaanottaminenkin ja minullakin on siinä paljon oppimista.
t. yksi alkuperäinen kirjoittaja
Perusnettietiketti on sellainen, että ”Kirjoita nettiin se, minkä voisit sanoa toiselle ihmiselle myös kasvotusten”.
Positiivinen ajattelu on minulle ominaista ja niin kuin blogin esittelyssä kerrotaan, tämä on minulle hyvänmielen paikka.
Meidän jokaisen elämässä on varmasti noita ylä- ja alamäkiä, positiivisia ja negatiivisia tunteita. Juuri ehkä sen vuoksi on mukava tulla piipahtamaan tänne blogiin, hyvän mielen paikkaan. Yltiöpositiivinen et ole missään tapauksessa Kerttu : )
Kaneli
Kiitos Kaneli!
Mä muistan, kun kävin samaisessa kaupungissa, niin pissapoika oli jonkinlainen pettymys. Kai se oli monalisaefekti; iso maine ja livenä kuitenkin huomaamaton. Ei sillä, että koolla olisi väliä 😀
Hyvältä näytät kuvissa. Kuten hymyilevät ihmiset aina.
Kiitos Suvi! Pissapoika on kyllä jotenkin vähän huvittavakin, ehkä sellainen pissaava jättiläinen vaan olisi liikaa 😀
Ai kauhee tuo alastonpuku!!! 😀 Mutta aivan ihania matkakuvia!! 🙂 Oikea hyvänmielen perjantai postaus! 🙂 Ihanaa viikonloppua! 🙂
Eiks ole aika raju veto 😀 Kiva, että sain aikaan hyvää mieltä. Mukavaa viikonloppua sinnekin!
Tuttuja maisemia, mutta täällä Belgiassa asuvana täytyy kyllä sanoa, että omasta mielestäni Bryssel on yksi tylsimmistä Belgian kaupungeista. Grand Place/Grote Markt on kyllä vaikuttava, mutta jokin kaupungissa silti tökkii. Itse pidän Leuvenistä, Bryggestä ja Antwerpenistä enemmän. Jos joskus vielä eksyt Belgiaan, suuntaa Brysselin ulkopuolelle. Ainakin se etu tässä postimerkin kokoisessa maassa on, että välimatkat ovat lyhyitä :).
Niin ja pöh noille aikaisemmille kommenteille, näissä lämpötiloissa en kauheasti ole nähnyt pitkähihaisiin vaatteisiin pukeutuneita. Minusta näytät oikein hyvältä.
Mukavaa viikonloppua!
Hei Mrs J! Täytyy tehdä ihan omatoimimatka Eurooppaan joskus, pääsisi vaikka vuokra-auton kanssa tutustumaan paremmin Belgiaan. Miehillä oli piktkähihaiset kauluspaidat ja selät ihan hiessä kävelyn jälkeen, en tiedä onko se sitten tyylikkäämpää kun freesi olo vähän pulleammilla käsivarsilla ;D
Oi oi, rakkaani Bryssel! Minulla on viha-rakkaus-suhde entiseen kotikaupunkiini 🙂
Ai olet asunut siellä? Minulla jäi positiivinen kuva kaupungista 🙂
Siellä maja missä työ 🙂 Useampi vuosi meni tuossa kaupungissa, ja kyllä minä nyt jo ihan positiivisesti siihen kaupunkiin suhtaudun. Silloin oltiin vaan kuin varpusparvi levällään kolmessa eri maassa ja aina tuntui, että on jonnekin ikävä.
Voin vain kuvitella ikävän määrän, jos perhe on eri eri maissa. Mutta työn perässä on usein liikuttava ja väliaikaisesti jaksaa melkein mitä vain 🙂
täällä naureskellaan naisen puvulle, voi luoja 😀
Heh, se oli kyllä aika näky!
Bryssel on kaunis, mutta jos haluat todella kauniiseen ja tunnelmalliseen belgialaiskaupunkiin, mene Antwerpeniin!
Anne
Kiitos vinkistä Anne!
Täällä taas huokaillaan ja ihastellaan noita huiman hienoja rakennuksia. Lisäksi tuo järjestyksessään toinen kuva (pikkuruutuinen ikkuna ja ovi) on niin upea!
Ps. En todellakaan ymmärrä tuollaista toisen ihmisen törkeää ulkonäön arvostelua 🙁
Minä olen sellainen talojen katselija reissussa, on kiva nähdä erilaista arkkitehtuuria. Grande Place oli todella hieno! Jätetään tuollainen arvostelu omaan arvoonsa 🙂
Ihania reissukuvia – kaunis kaupunki ja kaunis bloggaaja! Mulle tulee ensimmäisenä Brysselistä mieleen ne vohvelit, joita myytiin jokaisessa kadunkulmassa kera kermavaahdon ja suklaakastikkeen.
Oma suosikkini Belgiassa oli Gent, ihana pikkuinen kaupunki, jossa aistii keskiajan hengen.
Kiitos Kähmäräpälä! Niitä vohveleita oli kyllä paljon tarjolla, mutta ei tullut maistettua. Itse olin niin niiden kauniiden suklaapuotien lumoissa 🙂