Ihailen monia merkkilaukkuja, mutta en omista kallista laukkukokoelmaa. Longchampin musta nahkalaukku on jo juurtunut kiinni käsivarteeni ja juhlia varten vaatehuoneesta löytyy muutama nahkainen cluch. Olen superhuono vaihtelemaan laukkua asuni mukaan ja yleensä vaihto-operaation yhteydessä unohtuu väärään kassiin puolet tärkeistä tavaroista. Jos minun pitäisi valita yksi luksuslaukkumerkki, se olisi varmaankin Mulberry. Bayswater on kuulunut haavelistalle jo vuosia, mutta koska olen enemmän sisustustyttö kuin laukkutyttö (tai -nainen, mutta ymmärrätte pointin), on aina joku muu haave kiilannut edelle.
Yksi klassinen luksuslaukkumerkki on Louis Vuitton, joka jakaa vahvasti mielipiteitä. En ole erityisemmin kiinnostunut ”statuslaukuista” ja usein kauneimmat yksilöt eivät koreile kissankokoisellä brändilogolla. Viime syksyn Gloria Blog Awardsin tapaan sain lainaksi viikonlopun gaalakarkeloihin Designistolta Louis Vuittonin Louise leather clutchin, voin nyt vähän kokeilla turvallisesti olisinko sittenkin Vuitton-tyttöjä 🙂 Nättihän tuo on kuin mikä!
Oletko sinä merkkiuskollinen laukuissa vai onko brändillä edes mitään väliä, kunhan tavarat vain kulkevat matkassa?
23 Kommentit
Louis Vuitton ei ole minun omia suosikkimerkkejä perusprintillään, mutta juuri tuota Clutchia ihailin viikonloppuna heidän liikkeessään. Yksinkertainen on kaunista.
Olen kanssasi samoilla linjoilla 🙂 Paitsi, että en ole käynyt vielä liikkeessä kuolaamassa, heh 😀
Mä tykkään kyllä Louis Vuittoneista, mutta en omista sellaista ainuttakaan (vielä)! 😉 Olen päättänyt itseni kyllä palkita jollain merkkilaukulla kun olen opinnot saanut päätökseen! 🙂 Mä tykkään itse myös aika simppeleistä ja klassisista laukuista ja toi clutch on kyllä upean näköinen! 🙂
Heli
Laukku onkin hyvä lahja itselle, käytönnöllinen ja siitä on iloa vuosiksi!
Tuo laukku on kyllä kaunis! Nähdään gaaloissa 🙂
Kivaa Mikko, nähdään!
Vähän sama vika täällä, että sisustushankunnat on aina ajaneet laukkuhankintojen edelle. Mulberrystä haaveilen, mutta edullisemmilla calvin kleineillä mennään… 🙂
Harvoin voi saada ihan kaikkea 🙂 Sisustusjututkin tuovat paljon iloa!
Mä oon ehdottomasti laukkutyttö! Vuittoniakin löytyy kaapista ties minkälaista.. Merkkiuskollinen en sinänsä ole, mutta tykkään ostaa laukun brandin omasta liikkeestä, ja Helsingissähän valikoima on mitä on. Mulle se ostokokemus on kuitenkin yksi osa sitä elämystä enkä koskaan haluaisi kiikuttaa Michael Korsia muovipussissa :D.
Onhan siinä ihan oma tunnelmansa, kun saa astella uuden ihanuuden kanssa ulos kauniista kivijalkamyymälästä! Ja hyvä asiakaspalvelu nostaa kokemuksen arvoa vielä entisestään 🙂
Longchampit ovat jo vuosia keikkuneet olkapäällä ja käsivarrella. Niin ihanan selkeitä. Käyttömukavuuden puolesta tote-mallist ovat hyviä, säkkeihin kun tuppaa hukkumaan puoli maailmaa. Viimeisin hankinta, michael Korsin kesätote pienillä logokirjaimilla vei sydämeni, täysin ja totaalisesti. Toki historia poluilta löytyy HM:n ym laukkuja, pääasia on näkö ja työn siisteys. T. Mymmelinäiti
Minäkin tarvitsisin selkeän ja laadukkaan olan yli heitettävän mallin, olisi mukavaa että kädet pysyisivät vapaana 🙂 Longchampilla on hyvä hinta-laatusuhde, eikä kohtuuttoman suura ”brändimaksua” hinnassa.
Mä en ole koskaan ostanut mitään kallista laukkua (enempi rahaa tulee laitettua juuri sisustukseen, lastenvaatteisiin…). Olisi joskus kyllä mukava ostaa jokin merkkilaukku! Ja on muuten todella kaunis tuo Vuittonin laukku♥♥♥
Kyllä sitä hyvin pärjää edullisemmallakin laukulla 🙂 Ja onneksi on Designisto, josta saa lainata juhliin oman unelmalaukun ilman konkurssia 😀
Ehdottomasti olin, kunnes… Mä sain ehkä viimeisimpinä ostettua Bayswaterin ennen kovaa 25 % hinnankorotusta. Muuten kiva, mutta jos on toisessa kädessä laukku ja toisessa kädessä erittäin aktiivinen 5 v joka ei pidä kädestä kiinni vaan. Joten kaikki arvokkaimmat lähti säilytykseen ja olan yli kangaskassi tuli käyttöön.
Nyt palasin takas työelämään ja kun julkisilla kuljen, on olan yli kaikkein paras, varsinkin jos laukun sisällä on myös eväslaukku.
Ekan Vuittonin ostin puoliksi kirppistuloilla ja itse asiassa Bayswater on täysin kirppistuloilla, vuoden projekti tosin kesti, eli tällä tavalla laukkuja on kotiutunut.
Mulberryn hinnat ovat nousseet ihan kamalasti parissa vuodessa ja se kyllä hillitsee haaveita kummasti! Tuollainen kippissäästäminen onkin tosi hyvä juttu, luovut kasasta tarpeetonta ja saat yhden tosi kivan jutun tilalle 🙂
Vuosia sitten kävin vanhempieni luona kirppiksellä myymässä. Mulla on miniautollinen täynnä myytävää, siis ihan koko autollinen, pelkääjän paikalla oli niin paljon tavaraa, että käsi nojasi ettei kuorma kaatunut päälle.. Laskettelusukset olivat isoimmat myytävät.
Lähes kaikki meni, vain pieni banaanilaatikollinen jäi.
Rahoilla ostin sokeripihdit. Oli tätä aikaa, kun ostin aina tilillä pöytähopeaa. Pihdit ovat olleet esillä ehkä 3 kertaa, mutta toisaalta rahat olisivat myös kuluneet turhanpäiväseen muuten vaan. Pihdit aina muistuttaa mua kyseisestä päivästä ja erityisesti autokuormasta.
Tällä hetkellä en ota riskiä jos vaikka eväslaatikko kaatuu laukussa, kannesta ja suojapussista huolimatta. joten siksikin on hyvä olla ihan erilainen laukku mukana, jonka putsaaminen käy vaivattomammin.
En tiedä, mitä vikaa on bittiavaruudessa, mutta tämä on jo kolmas yritys saada kommentti bloggaajalle ja hyväksynnän jälkeen näkyviin.
Minä en ole merkkiuskollinen, mutta olen kyllä hurahtanut merkkilaukkuihin. Ne tuovat mielestäni ihanaa arjen luksusta. Ostin yli vuoden harkinnan jälkeen Chloé Marcien joulukuussa ja edelleen ihastelen päivittäin, kuinka laadukas, taitavasti tehty ja upea laukku se on.
Minä käytän samaa laukkua kuukausikaupalla. Syksyllä varmasti otan käyttöön merkkipäivän kunniaksi hankitun Mulberryn.
Vuittonin laukkuja vierastan osittain siksi, että varsinkin Monogram- ja Damier-kuosit ovat niin suosittuja. Haluan oman laukkuni olevan vähän harvinaisempi.
Mutta kukin tyylillään. Tiedän senkin, että monen mielestä usean sadan euron tai jopa 1000 euron sijoitus laukkuun on täysin käsittämätöntä. 🙂 Puhumattakaan siitä, että se on monelle mahdotonta.
Höh, mikähän kumma tässä kommentoinnissa oikein mättää? Kiitos, että jaksoit olla kärsivällinen ja sait viestisi lopulta perille!
Merkkilaukuissa varmasti maksetaan paljon siitä tunteesta, sillä jos kyse olisi ”vain laukusta”, niin sitten se marketin kassi ajaa saman asian 😉 Mutta toki huippubrändit ovat myös laadukkaita ja hyvä laukku saattaa palvella vuosikymmeniä ja vaikkapa perityä äidiltä tyttärelle. Kallis laukku sisänsä ei ole minulle mikään itseisarvo 🙂
Musta jotenkin LV on mun silmissä laskenut arvostusta sen vuoksi, että kaikilla, siis ihan kaikilla on jostain syystä semmoinen. Musta on ihmeellistä, että jopa kotona asuvilla teineillä on nykyään aitoja LV:n laukkuja. Ehkä sen vuoksi juurikin jotenkin se ei enää yhtään sykähdytä itseään. Toki niistä on niin paljon kopioitakin liikenteessä, että musta tuntuis että kaikki katsoisivat aina mun laukkua vaan silleen, että onkohan tuolla ollut vara ostaa tuo vai onko se kopio 😀 Ehkä vähän tyhmä ajattelutapa, enkä tiedä mistä se on tullut. Mut siis tämä on vaan mielipide tuon merkin kohdalla. Itsellä on tällä hetkellä vain Guessin laukkuja, mutta mieluusti ottaisin kyllä jonkin ajattoman merkkilaukun. Yleensä rahat menevät tosiaan muihin hankintoihin, varsinkin näin vauva-aikana kun mukana roikkuu se hoitolaukku, eikä mikään designeriluomus 😉
Hehhee, mä en tosiaan ole yhtään merkkilaukkuihminen, kuten huomenna tulette (viimeistään) huomaamaan. Mutta ymmärrän, että rahaa laittaa sellaisiin juttuihin, mikä antaa mielihyvää. Mulle ei tuota esim. mitään ongelmaa laittaa rahaa matkustamiseen. Mulle tulee varmaan siitä ”se tunne”.
-Paula
Monikin merkkilaukku houkuttelee, ei niinkään sen merkin vuoksi, vaan koska ovat silmääni miellyttäviä ja laadukkaita :).
Ensin Longchamp, sitten Louis Vuitton, pari Guccia ja paluu LV:iin. Itse ajattelen niin, että kun en tupakoi, enkä juurikaan käytä alkoholia tai juokse baareissa niin säästetty rahaa tuo iloa laukkujen muodossa ja jjäväthän nuo tyttärelle alle 10 vuoden päästä 🙂
Aika moni laukku on myös ostettu käytettynä. Matkoilta olen ostanut muutaman laukun ns. matkamuistona.
Tuo clutch on kaunis ja yksinkertainen, vaikka kirjainlogo onkin omaan mieleeni liian iso.