Blogeissa keskustellaan tällä hetkellä aitoudesta ja siitä onko blogimaailma mennyt liian silotelluksi ja samalla myös epäaidoksi. Kuvissa näkyvät asut eivät ole niitä, joilla lähdetään töihin tai kouluun, vaan pressitoimistolta lainattuja uutuusvaatteita. Sisustuskuvissa stailataan kokonaisuus näyttämään kuvissa hyvältä, totuus paikanpäällä voikin olla toinen.
Blogigenre on todella nuori, enkä tiedä yhtään suosittua huippublogia, joka olisi kymmenvuotias (Pupulandialle taitaa tulla tämä merkkipaalu täyteen tänä keväänä). Muutos anonyymeistä ja usein kasvottomista bloggaajista tämän päivän ammattibloggaamiseen on ollut melkoinen, mutta myös luonnollinen. Mukaan on tullut kaupallisuutta, joka mahdollistaa bloggaajille taloudellista hyötyä harrastuksestaan / työstään. Keskustelu yhteistyöpostausten ärsyttävyydestä on laantunyt, mutta itse bloggaajana näen punaista kohdatessani selkeää piilomainontaa. Ja sitä on paljon blogeissakin, Instagramin piilomainononnan määrästä en viitsi edes aloittaa tässä yhteydessä.
Tämä kuva jäi julkaisematta, koska Hugo näyttää siinä pulskalta (=olen huono omistaja). Se on juuri tuon kokoinen kun on.
Bloggaamisen ammattimaistuttua markkinoille on tullut konsultteja ja kouluttajia, jotka lupaavat tuplaavansa lukijamäärän ja ansiot pienessä ajassa. Riippuu toki mistä lähtee liikkeelle, kahdesta lukijasta on aika helppoa nostaa neljään, mutta kymmenestätuhannesta kahteenkymmeneentuhanteen erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta. Eikä se ainakaan onnistu poppaskonsteilla.
Ei ole yhtään ainoaa oikotietä menestykseen. Bloggaaminen vaatii paloa, innostusta ja intohimoa. Halua kuvata, kirjoittaa, vuorovaikuttaa, somettaa ja myös antaa itsestäsi valitsemansa kokoinen palanen julkisuuteen. Heti intohimon jälkeen tulee määrätietoinen työ.
Sain kuunnella työni puolesta digitalisti Ville Tolvasta. Hän on viime vuoden mainituin henkilöbrändi somessa ja M&M mainetutkimuksen mukaan Suomen näkemyksellisin markkinoinnin asiantuntija (2016). Tekee siis mieli uskoa Villeä. Hän kertoi, että omaa blogiaan kirjoittaessa ensimmäiseen sataan postaukseen ei tapahtunut juuri mitään, mutta sen jälkeen lukijamäärä ja vaikuttavuus lähtivät nousuun. Tarvitaan siis myös kärsivällisyyttä.
Tolvanen sanoi, että ei ole olemassa rohkeita ihmisiä, on vain niitä jotka osaavat luopua häpeän tunteestaan. Muistan, miten neljä vuotta sitten minua nolotti perustaa sisustusblogi, pelkäsin sen syövän uskottavuuttani päivätöissä, jotka eivät liity sisustamiseen. Mietin, mitä muut ajattelevat! Kiltin tytön syndrooma on niin syvällä, olisi niin kiva, että kaikki tykkäisivät. Mutta teet niin tai näin, et voi miellyttää kaikkia. Nyt jo osaan iloita siitä, miten blogityö ja päivätyö tukevat toinen toisiaan ja löydän osaamisessa yhä enemmän tarttumapintaa molempiin.
Bloggaamisessakin on kyse ihmisten auttamisesta ja ilahduttamisesta. Ilman teitä lukijoita en kirjoittaisi näitä juttuja, vaikka toki nautin myös tekemisen prosessista. Jos yrittää tarjota kaikille kaikkea, ei lopulta tarjoa kenellekään mitään. Siksi on pakko luopua miellyttämisen tarpeesta ja luoda omannäköistä juttua, vain sillä voi erottua ja parhaassa tapauksessa menestyä.
Samaa kieltä puhuu myös Laura Kokko Markkinointi& Mainonta-lehden kolumnissa: ”Rohkeuden ja räväkkyyden, häpeämättömien ulostulojen aika on nyt. Aitojen ja rosoisten sisältöjen markkinoilla on vielä tilaa.”
Hyvä blogikuva, ei varmasti ärsytä ketään.
Aitous ei ole kadonnut, mutta se on muuttanut muotoaan. Tarjonta on kasvanut ja sitä kautta ”kilpailu” kiristynyt, se on varmasti yksi syy miksi bloggajat haluavat panostaa yhä enemmän yksittäiseen postaukseen. Blogit eivät kilpaile toisiaan vastaan, vaan kasvavassa ja kehittyvässä some-maailmassa yhä enemmän kaiken muun tarjonnan kanssa. Keskusteluja käydään ja vertaistukea annetaan Facebookin suljetuissa ryhmissä, kauniiden kuvien äärellä voi inspiroitua Instagramissa tai Pinterestissä.
Blogit ovat kanavana ainutlaatuinen, sillä ne pääsevät syvemmälle kuin mikään muu. Meidän valttikortti on ja tulee olemaan aitous. Lainatut vaatteet tai stailatut sisustukset eivät ole epäaitoja, jos niistä voi lukija aidosti inspiroitua. Joskus riittää kaunis kuva ja yksikin lause on olla pysäyttävä.
Tämä kuva on jäänyt julkaisematta, koska näytän siinä pulskalta. Olen juuri sen kokoinen kun olen.
Suurinta rohkeutta on olla oma itsensä. Ville Tolvasen henkilöbrändi somessa on vakava asiantuntija, mutta paikan päälle saapui hymyilevä ja humoristinen mies. Minun somebrändini olisi mielelläni reipas ja idearikas nainen sisustus- ja hyvinvointijuttuineni, vaikka olen vähän ylipainoinen ja usein tuntuu, että näistä seinistä on jo kaikki ammennettu. Aina on joku, joka on parempi, kauniimpi tai inspiroivampi, mutta ei ole toista Kerttua. Ja se on se kategoria, jossa voin pärjätä. Mikä on sinun?
Vain aitous pelastaa blogit. Lukijamäärät eivät enää kasva samaa tahtia kuin muutamia vuosia sitten ja kommentointi vähenee. Teitä on kuitenkin siellä ruutujen ääressä iso liuta, lukemassa, oppimassa, ihmettelemässä ja inspiroitumassa. Laura Kokko sanoo: ”Täydellisten asetelmien aika on ohi. Rehellisten ja rohkeiden sisältöjen aika on nyt.”.
Tämäkin jäi julkaisematta. Siinä ne kaksi pullukkaa vaan lepäilevät, eivätkä tee mitään hyödyllistä 😀
Visuaalisessa blogimaailmassa on hyvä muistaa, että kauneus ja aitous eivät ole vastakohtia. Täydellisyyteen pyrkivässä somessa on suurinta rohkeutta olla oma itsensä, vaikka vähän epätäydellinen ja rosoinen. Se ei tarkoita sitä, että riveille pitää ammentaa salaisuutensa ja tilittää jokainen ongelma, vaan jakaa juuri sitä sisältöä, mitä haluaa. Ja sitten ne seuraavat, jotka haluaa. Eikö se ole aika reilu peli kaikille?
Arjen pienet ilot ovat olennainen osa blogini sisältöä ja näitä pieniä, välillä vähäpäiseltäkin tuntuvia juttuja haluan jakaa jatkossakin. Vinkkejä ja ajatuksia siihen, kuinka ruuhkavuosissa voi pitää pitää itsestään huolta ja napata sitä kuuluisaa omaa aikaa. Välillä sukeltaa syvällisempien aiheiden ääreen, mutta pysyä enimmäkseen arjen estetiikan, positiivisten ajatusten ja kodin pienten sisustusmuutosten parissa.
***
Lue muiden myös näiden ihanien ajatuksia blogimaailman aitoudesta: Hertta, Tiiu, Jenni ja Suvi ja kerro mielipiteesi kommenttilaatikossa <3
Kuvat ja kuvatekstit kertovat siitä, mitä pöpinää saatan ajatuksissani käydä tehdessäni postausta.