Kuka bongaa jotain tuttua ikkunalta? Siinähän ne roikkuvat, meidän Annon TERASSIvalot. Tilannehan on sellainen, että minä ja rautakaupat emme oikein tule toimeen. Terassivaloja varten nyt pitäsi olla jotain koukkuja ja niitä saa rautakaupasta. Se toinen aikuinen henkilö, joka asuu meillä, on myös perheemme virallinen rautakauppavastaava. Ilmeisesti terassivaloni eivät olet olleet kovin korkealla prioriteettilistalla, sillä niitä koukkuja ei vielä neljän viikon odotuksen jälkeen näkynyt tässä osoitteessa ;D
En minä nyt ihan niin tossukka ole, etten koskaan olisi käynyt rautakaupassa. Mutta enemmän kun usein saan tehdä siellä kymmeneenlaskemisharjoituksia. Tilannehan menee yleensä näin: Kun astut ovesta sisään, yrität etsiä niistä kylteistä edes jonkinlaista vihjettä siitä, missäpäin on etsimäsi tuote. Yleensä et tiedä tuotteen oikeaa nimeä, vaan etsiskelet jotain ”koukkuhässäkkäjutskaa” tai muuta vastaavaa. Henkilökuntaa ei luonnollisesti ole mailla eikä halmeilla. Kun vihdoin löydät jonkun myyjä-statuksesta nauttivan henkilön, hän ilmoittaa, että ei vastaa juuri siitä ”koukkuhässäkkä”-osastosta, mutta Pena kyllä auttaa. Niin varmaan. Pena löytyy mutterihyllyiltä kolmen puhelun ja kolmen vartin etsimisen jälkeen.
Pena piinaa sinua kyselemällä koolauksista, fiilauksista ja skoolauksista, et osaa vastata yhteenkään kysymykseen. Soittelet miehelle, joka ei vastaa puhelimeen. Loppujen lopuksi ostat koukut ja siihen sitten kylkeen myydyt proput (vai mitkä lie), sähköporakoneen (tarvitset kuulema ehdottomasti uuden), uutta maalia ja tasoiteainetta (voit paikata ne ylimääräiset vahinkorei´ät). Pena seisoo vieressäsi tyhjin käsin ja itse olet vaarassa rojahtaa kantamustesi alle minä hetkenä hyvänsä. Viimeisillä voimillasi kysyt työhanskoja ja saat kuulla niiden olevan just nyt loppu. Itkua nieleskellen maksat itsesi kipeäksi, toteat aikataulusi olevan mennyttä ja itsehillinnän- ja kunnioituksen olevan huolestuttavasti hupeneva luonnonvara.
Niin että näyttäähän ne terassivalot ihan kivoilta työhuoneessakin? Vai mitä Hugo? Se nyökkäsi kun näytin sille nakinpalaa, joten jätettiin valot yksimieleisesti sitten tuohon.
Iloista maanantaita, viikko ja pyykkikone on taas pyöräytetty käyntiin! Hyvää uutta viikkoa, arjen sankarit 🙂