Sain jo muutama kuukausi sitten postaustoiveen, jossa kertoisin kokemuksiani chihuahuan omistajana. Lukijan tytär haaveilee pienestä koirasta ja chihu on yksi rotuvaihtoehto. En olen mikään koira-asiantuntija, mutta ehkä voin kertoa ainakin omista kokemuksistani joitakin juttuja, joita ei kannata tehdä ;D Suurimmat yleiset myytit chihuahuan omistamisessa:
– pientä koiraa ei tarvitse kouluttaa
– pientä koiraa ei tarvitse lenkittää
– pieni koira sopii hyvin pienelle lapselle
Väärin, väärin ja väärin! Kun pikkuinen pentu saapui meille syksyllä 2008, olin tietysti aivan myyty. Näin jälkeenpäin on helppo sanoa, että pienestä koostaan huolimatta chihuahua pitää kouluttaa kuin dobermanni. Menimme Hugon kanssa pentukouluun ja opetin sille peruskäytöstapoja, samalla koiraetikettiä itsekin opiskellen. Olin kuitenkin aivan liian lepsu emäntä ja kun koiran murrosikä alkoi, alkoivat myös haasteet. Hugosta tuli todellinen boss, joka yritti dominoida perhettämme. Jos herraa ei huvittanut lähteä ulos vesisateella, pakeni pieni johtaja sängyn alle murisemaan ja vilkuttamaan hampaitaan. Tässä vaiheessa onneksi tajusin, että koirankoulutukseen on saatava apua ja tukea. Otimme yhteyttä ammattilaiseen, joka laati meille ohjeet Hugon paikan palauttamiseen perheen hierarkiassa alimmaiseksi. Koulutus alkoi kahden viikon jääkaudella, jonka aikana koiraa ei saanut huomioida mitenkään normaalin ruuan antamisen ja lenkkien lisäksi. Voitte vain kuvitella, miten vaikeaa se oli ja kuinka koira yritti kerjätä huomiota kirjaimellisesti hyppimällä silmille. Tämän jälkeen huomiota annettiin hyvästä käytöksestä ja ohjelmaan lisättiin käytösharjoitteita. Lisäksi suurimmat testosteronihöyryt saatiin kuriin leikkauksella. Kun koira käyttäytyy huonosti, saa omistaja katsoa peiliin.
Hugo on nyt viisivuotias ja koen, että siinä on koira parhaassa iässä. Pieneksi koiraksi sillä on erittäin vahva vahtivietti. Koostaan huolimatta chihuahua on hyvä lenkkikaveri ja koira jaksaa kävellä pitkiäkin matkoja. Hugo ei ole koskaan tuhonnut mitään ja edelleenkin se jättää kaikki lapsen lelut rauhaan. Entä miten chihuahua sopii pikkulapsiperheeseen? Me olemme tehneet pelisäännöt siihen, että tytär ei saa nostaa koiraa. Lapsen ollessa pienempi sain vahtia heitä molempia toisiltaan, sillä pieni koira voi vahingoittua lapsen vaikka kaaduttua vahingossa sen päälle. Nyt he ovat toistensa parhaita kavereita, seuraa heistä on puolin ja toisin.
Tällä hetkellä meillä on kärsivällinen, hurmaava, leikkisä ja kertakaikkisen rakastettava lemmikki. Chihuahuat elävät pitkään, jopa 15 -vuotiaiksi. Yhteisiä vuosia on siis toivottavasti edessä vielä vuosikymmenen verran. Koiran omistaminen on opettanut minulle paljon. Nyt muistan joka päivä, että vaikka koira on minulle vain osa elämää, Hugolle me olemme koko elämä. Sillä on vain meidän perheemme. Kun kiireisen päivän jälkeen pienet tassut kipittävät ulko-ovelle ja häntä vispaa tervetulotoivotukseksi, ei voi kun hymyillä. Siinä on malliesimerkki hetkessä elämisestä ja arjen pienistä asioista iloitsemista.