Mitä minulle kuuluu?

Mitäs tänne kuuluu? Pitkästä aikaa ajattelin jakaa sekalaisia, elämän kuulumisia.

No ensinnäkin olen ihan viikonloppufiiliksissä! Tiedättekö joskus sen kutkuttavan viikonlopputunteen, kun jo puolen päivän aikaan alkaa tanssittaa? Pistin ruokatunnilla (kotikonttorilla sentään) vähän poppia soimaan ja sujautin skumpan iltaa varten kylmään.

Viikonloppufiilistelyt eivät johdu siitä, että en nauttisi arjesta. Rakastan vain rytmin muutosta ja elämän fiilistelyä, sitä siirtymää perjantaista lauantaihin. Minulla on tähän ihan omia rutiineja: usein joku perjantaikimppu (se voi olla myös yksi oksa tai kukkanen), vähän parempaa ruokaa tai herkkuhetki. Joskus lasi viiniä.

En ole pitkään aikaan kertonyt blogissa kuulumisia, joten nyt on niiden aika. 

♥ Viime viikot ovat menneet tehokkaasti mökillä maata kuopien, mutta nyt on mukavan kotiviikonlopun vuoro. Ihanaa vaihtelua sekin, vaikka haikeus jo mökkisesongin päättymisestä valtaakin mieltä. Pihatyöt jäävät joka tapauksessa kesken ja nyt on hyvä taas talven aikana pistää rahaa sukanvarteen, kallista hommaa on ollut.

♥ Minulla on tänä syksynä kaksi ihan omaa harrastusta: juoksukoulu ja painonnosto. Olen nauttinut molemmista tosi paljon! Juoksukoulu taitaa olla elämäni neljäs tai viides, tällaiset kurssit sopivat projektiluonteelle. Aina voi kehittyä ja saada uutta kipinää. Painonnosto on taas aivan oma maailmansa ja meillä on kurssilla ihana hersyvä kaveriporukka. Miten jokin niin yksinkertaiselta näyttävä asia kuin tempaus-liike voi olla niin vaikea! Treeniä koko kropalle ja samalla mielelle.

♥ Töissä on ollut antoisaa, vaikka kiirettä ja väsymyksen hetkiäkin on tullut koettua. Tuntuu aidosti siltä, että saa kasvaa ja kehittyä, tehdä töitä itseään fiksumpien kanssa. Myös pienet onnistumiset palkitsevat ja motivoivat. Blogipuolella on pikkuisen ehkä rauhallisempaa, mutta kivoja kampanjoita on tulossa ja niistä nautin kovasti.

♥ Yhtenä päivänä tässä oikein havahduin siihen, että lapseni alkavat olla jo aika isoja ja omatoimisia. Viisivuotias on kehityspyrähdyksessä ja yhtäkkiä leikit, keskustelut, mielikuvitus ja huumorintaju menevät hurjaa vauhtia eteenpäin. 11-vuotiaan kanssa olemme jo esiteinivaiheessa ja uudenlaisten asioiden äärellä. He pärjäävät kahdelleen kun käyn lenkillä ja jos olen tosi poikki illalla, he haluavat auttaa ja tekevät reippaasti iltahommansa itsenäisesti. Alkavatko pahimmat ruuhkavuodet siis helpottaa?

♥ Hyvinvointi on kiinteä osa syksyä. Yritän nyt tsempata ja hoitaa ärsyttäviäkin juttuja, kuten papakokeen ja hammaslääkärin. Olen ottanut myös tavoitteeksi liikkua joka päivä aktiivisuuskelloni tavoitteet täyteen. Ei edes vaadi paljoa, mutta pientä tsemppiä kuitenkin (Apple watch on tosi kannustava!). Myös palautumiseen yritän kiinnittää huomiota, sillä muuten ei oikeasti jaksa. Ei mitään poppaskonsteja tai extremeä, vaan ihan perusarkea, jossa on hyvä olla.

♥ Lokakuun alku tietää, että mennään kohti marraskuuta. Nythän on ollut valtavan ihana ja kaunis syksy! Moni marraskuu on nujertanut energioitani ja nyt pyrin asennoitumaan niin, että ei se ole marraskuun vika, että on pimeää kuin mörön pepussa. Siispä kaikki syksyn hyggekliseet käyttöön ja iloa etsimään pienistä asioista. Kun reissua auringon alle ei ole tiedossa, on aurinko tuotava luokse vaikkapa omassa asenteessa.

♥ Blogi kulkee osana arkeani ja olisi ihana kuulla, jos on jotain tiettyjä toiveita, mistä haluaisitte, että kirjoitan. Kuulisin myös ilolla, mitä teille kuuluu.

Nyt lähden sujauttamaan feta-tomaattipiirakan uuniin ja järjestelemään tavarat paikoilleen. Illalla saan pari ystävää kylään ja eiköhän se maailma siitä taas muutu piirun verran paremmaksi paikaksi.

Ihanaa viikonloppua!