Katsokaa mikä kuu! Olenkin kertonut, että uudella asuinalueellamme meidän tiellä ei ole vielä katuvaloja. Pitkä ja pimeä talvi on onneksi takana ja näistä valoisista illoista osaa todella nauttia. Eilen illalla Hugon iltalenkillä katse nauliutui upeaakin upeampaan kuuhun. Noin klo 23 aikaa oli myös osittainen kuunpimennys ja se näky oli sellainen, että se sai unisemmankin iltalenkittäjän pysähtymään.
Eilen olin todellakin kuutamolla niin henkisesti kuin fyysisesti, positiivisissa merkeissä onneksi ;). Listasijoitukseni sai minut pohtimaan tätä kummallista harrastusta, bloggaamista. Se on ollut vähän kuin julkinen salaisuus. En ole tästä lähipiiriä lukuunottamatta suurempaa melua pitänyt. Perusajatukseni on ollut, että ne ketkä ovat blogini aihepiiristä ja blogien lukemisesta ylipäätään kiinnostuneita, löytävät ehkä Modernisti Kodikkaan jossain vaiheessa. Eilisen jälkeen tapahtui käänne. Nyt tiedän, että ruudun takana on joukko ystäviä, tuttuja, perheenjäseniä, sukulaisia ja -myös työkavereita 🙂 Että moi vaan!
Työni on kaukana bloggaamisesta; koulutusalalla. Jotenkin bloggaaminen vähän nolottikin, ihan kun mielessäni ei olisi kuin sisustyynyjen värejä ja designuutuuksia. Koulutustaustaa minulla on myös yrittäjyydessä ja markkinoinnissa, asioissa jotka varmasti myös edesauttavat blogin kirjoittamisessa. Perusajatukseni oli alusta pitäen omilla kasvoilla ja etunimellä kirjoittaminen. Tällainen olen ja muuhun en pysty 🙂 Blogi on minulle keveää vastapainoa arjelle ja harmitonta hömppää illan hämärtyessä.
Blogia kirjoittamisessa saa ja joutuu jatkuvasti pohtimaan rajojaan. On helppo kuvata huoneen nurkkia ja todeta, että siinä on kukka ja tuossa on penkki. Mutta itselle se ei ihan riitä. Yksityisyyden, innostuksen, työn ja harrastuksen väliin on luotava rajoja ja niiden vetäminen ei ole ihan helppoa.
Lopuksi totean, että tämä harrastus on mielettömän antoisa ja kannustan kaikkia bloggaamisesta haaveilevia vain yksinkertaisesti aloittamaan. Jokainen luo oman jutun ja oman brändin -oman tavan tehdä blogia. Ja muistetaan improvisaation perusperiaate: moka on lahja 😉
Kiitos Sanna Inspired by love-blogista sekä Image IMAGE black and white -blogista. Sain teiltä ”I love your blog”-tunnuksen. Täällä kummallisessa blogimaailmassa on saanut tutustua uusiin ihmisiin ja heistä on tullut merkittävä osa tätä harrastusta. Molemmat näistä tunnustuksen antaneista naisista ansaitsee kiitoksen ja halauksen 🙂
I love your blog -tunnustuksen pelisäännöt:
1) Kopioi post it-lappu ja liitä se blogiisi.
2) Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.
3) Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi, ja kerro siitä heille kommentilla.
4) Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it-lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.
Vaikka valinta on vaikea, haluan jakaa tämän tunnustuksen erityisesti seuraaville blogeille:
Coconut White -Kiitos ensimetrien kannustuksesta
K.O.T.I -Uusi tyylikäs blogituttavuus
SisustusUnelmia – Ihana tuki alusta pitäen ja pitkän linjan bloggaaja
At Maria´s -Pidemmän linjan bloggaaja, jolla on sydän ja tyylitaju paikallaan
Valkoinen Helmililja – Paulan ja perheen uusi kaunis talo on valmis ja muutto on käsillä, onnea uuteen kotiin!
Ihanaa viikonloppua. Nyt on pakko pistää yksi sydän, vaikka en niitä yleensä viljelekään. <3
0 Kommentti
Voi kiitos toinen ihanuus <3 Ihanaa että aloitit bloggaamisen, oli ilo tsempata ja auttaa <3
Kiitos itsellesi 🙂 <3
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Oho, vahinko laukaus. Tässä uudestaan 😀
Kiitos paljon tunnustuksesta sekä mahtavasti tekstistäsi!
Itse olen vielä bloggaamisen kanssa sillä asteella että yksi ystäväni sekä Mieheni tietää harrastuksestani. Kaikille muille se on vielä salaisuus.
En varsinaisesti häpeä blogiani enkä blogin pitoa, mutta jokin siinä ujostuttaa.
Ja että vielä omalla pärställäni kirjoittaisin, apua!
(mutta ehkä vielä joku päivä ;))
-Koo
http://kotonaonkivempi.blogspot.fi
Hei, täällä ihan samat tunnelmat.. Vain mieheni ja muutama ystävä tietää harrastuksestani. Hassua.. Kait olen ajatellut muiden pitävän tätä kotiäidin hömppänä ja tosiaan eikö päässäni liiku muuta kuin sisustus.. Kiitos tästä postauksesta. Valoi uskoa minuunkin. 🙂 Täytyy vain rohkeasti tulla ”kaapista ulos” :-))
Tiedätte sitten hyvin mitä tarkoitan 🙂 Tämä oli myös postaukseni pointti; blogin kirjoittaja leimaantuu helposti ”yhden asian ihmiseksi”, oli se sitten kosmetiikka, sisustus tai vaikkapa ympäristöpolitiikka. Kuitenkin tämä on vain rajattu pintaraapaisu ihmisen elämästä ja mielenkiinnon kohteista 🙂
Kannattaa muistaa, että tää on sun blogi ja kirjoitat tänne juuri sitä mitä haluat 🙂 Jos postaukset pysyvät pari viikkoa vain sisustusaiheissa, se on ihan ok. Jos taas pari-kolme postausta kirjoittelet vaikka tyttösi vaatekaapista, tämäkin ok. Itseäni helpotti huomattavasti, kun oivalsin että en ole velkaa kenellekään, jos näin nyt voi sanoa. Oli sitten 2 postausta viikossa tai 7, oma valintani. Mun blogi eli kirjoitan just sitä mitä haluan, välillä avoimemmin ja välillä kuvat pysyvät tiukasti omissa nurkissa 😉 Ne, jotka valittavat pinnallisuudesta tai vain tiettyjen aiheiden kirjoittamisesta, eivät tiedä bloggaamisesta yhtään mitään! Bloggaus on pintaraapaisuja sieltä täältä elämää. Jokaista iloa ja surua ei voi eikä haluakaan blogiin kirjoittaa.
Blogisi on ihana juuri tämmöisenä!
Kiitos Katariina, juuri näin se menee! Oma blogi, oma lupa ;D
Hei oikeasti, yksi listaus miljoonien listausten joukossa ei tee blogistasi mitenkään niin erityistä. Se on vain yksi maininta muiden joukossa, että ehkä takaisin maan pinnalle vai mitä… 😉 Jotenkin jo nolottaa puolestasi tuo hehkutus.
Ja minulla ei ole omaa julkista blogia, ainoastaan rakennusblogi lähimmille ystäville/tuttaville. (Tämän kerroin siksi, ettei joku taas vedä sitä kulunutta kateuskorttia esiin…)
Nopeasti se toisen ilo alkoi ärsyttämään, toki osaisin tällaista anonyymia palautetta odottaakin. Pointti tässä postauksessa oli jossain ihan muualla kuin hehkutuksessa. Ehkä en kirjoittanut asiaani tarpeeksi selkeästi. Taustaksi vielä: Tuttavani linkitti listausuutisen Facebook-seinälleni ja tykkäämisten kautta se levisi eri ihmisten uutisvirtoihin. Sieltä sen bongasi esim. läheinen kollegani, jolle en ollut blogistani koskaan mitään maininnut. Näin ollen tieto blogistani on myös ihmisillä, jotka eivät ole varsinaisesti blogin kohderyhmää. Tämä aiheutti tämän bloggaus-harrastusta pohdiskelevan kirjoituksen.
Minun puolestani sinun ei kannata nolostua. Sen taidon osaan ihan itse tarpeen vaatiessa.