Entä jos elämä olisi vähän helpompaa?

Onkohan se joku nykyihmisen perisynti, että aina pitää miettiä kuinka elämästä saisi vähän helpompaa? Eihän sen oikeasti edes pitäisi olla paha asia, jos pohtii tapoja, jolla arjen saa jouhevasti rullaamaan. Ruuhkavuosissa asioita tehtävälistalla on aina enemmän kuin vuorokaudessa tunteja.

Muistaako joku postausta ”3 valintaa -näin helpotan arkeani”? Puoli vuotta sitten pohdiskelin, mistä saa aikaa ja lisäkäsiä arjen pyörittämiseen pikkulapsiperheessä. Silloin kerroin, että palkkaamme siivoojan, alamme käyttämään kaupan noutopalvelua ja ulkoistamme koiranulkoilusta silloin tällöin naapurin pojalle. No, mikä toimi ja mikä ei? Ja ydinkysymys, helpottuiko se elämä?

Meillä kävi syksyn ajan kotisiivoojat kahden viikon välein. Aivan ihana palvelu! Koti pysyi siistinä ja oli todellista luksusta, kun aikaa vapautui siivoamisesta töihin, muihin kotitöihin ja ennen kaikkea perheelle. Tämän vuoden alusta olemme kuitenkin laittaneet kotisiivouksen ”jäähylle” ja syy on hyvin yksinkertainen. Äitiysloman päätyttyä jäin kotihoidontuelle ja vaikka yrittäjänä osa-aikaisesti työskentelenkin, en oikein saanut itselleni perusteltua palvelun ostoa tässä tilanteessa. Toki myös se, että poika on vähän kasvanut ja hänen kansssaan saa jo paremmin siivoiltua, vaikutti vaakakupissa. Vakaa ajatus kuitenkin on, että päivätöihin palattuani ottaisimme kotisiivouksen vaikka kerran kuussa.

Kaupan noutopalvelun kanssa tilanne on yhä täysin alkutekijöissään. Edelleen palvelu kiinnostaa, mutta en ole saanut itsestäni irti siihen tutustumista ja nettiostoslistan laatimista. Ja tässäkin asiassa aika on auttanut ja kauppareissu pojan kanssa voi olla ihan mukavaa sisältöä päivään esikoisen ollessa eskarissa. Mikä siinä on, että jotkut hyvältäkään tuntuvat ideat eivät pääse toteutukseen?

Hugon ulkoilutuspalvelu on sen sijaan ollut ihan täysi kymppi! Etenkin silloin kun olen lasten kanssa useita pitkiä päiviä kolmestaan, olen pyytänyt naapurin poikaa käyttämään koiran iltalenkillä. Apu on ollut satunnaista, mutta sitäkin korvaamattomampaa. Kevät varmasti tuo helpotusta myös tässä, kun ei tarvitse enää pakata niin paljon lasten päälle ja valoakin riittää illan tunneille saakka. Silti mielelläni työllistän näillä pienen pienillä keikkatöilläni naapurin nuorta ja ostan hyvän omatunnon myös koiran hyvinvoinnista.

Kesä tuo taas omakotitaloon aikamoisen määrän isoja ja pieniä hommia. Viime kesänä tuskailin, että aikaa pihanhoidolle ei meinannut löytyä. Varsinkin loppukesästä rikkaruohokanta alkaa rehottaa sellaista vauhtia, että kun saat yhdestä päästä roskakasvit hallintaan, saa kierroksen aloittaa alusta. Nyt odottelen kesää uudella innolla, sillä saan blogin kautta testattavakseni erään arkea helpottavan kapistuksen eli robottiruohonleikkuria. Ruohonleikkaaminen on useimmiten meillä minun hommiani ja tykkäänkin siitä, on hauskaa kun näkee heti työn tuloksen ja haistaa vastaleikatun ruohon tuoksun. Meillä vaan tuppaa jäädä ruohonleikkausvälit liian pitkiksi ja ajon jälkeen onkin edessä haravointia, kun piha on täynnä pitkää nurmikkosilppua. Ensi kesänä saan tarkkailla ikkunasta (tai mielikuvissani lekottelen terassilla kylmä juoma kädessäni), kun Husqvarnan Automower paiskii hommia pihallamme itsenäisesti ja hiljaisesti.

Nyt muuten etsitään 50 suomalaista testaamaan ensi kesänä Automower-leikkuria ja jakamaan siitä filliksiään somessa. Jos tuntuu, että myös teillä voisi olla käyttöä muutamalle ruohonleikkuusta vapautuvalle tunnille, niin lue lisää ja klikkaile hakemus TÄÄLLÄ.

Mitäpä muuta sitten keksin, jotta arjesta voisi saada vähän helpompaa? Yksi asia, joka ansaitsee panostusta olen minä itse. Niin helposti sitä jättää omat menonsa sinne jonon viimeisimmäksi. Lisätunteja vuorokauteen ei luultavasti ole tyrkyllä, mutta lisää energiaa on mahdollista saada. Olen päättänyt aloittaa salitreenit ja onneksi jo kevätaurinko houkuttelee vetämään lenkkareita jalkaan. Säännöllinen liikunta tekee elämästäni helpompaa, sillä olen paremmalla tuulella, pinna saa muutaman lisäsentin ja mikä parasta, kunnon endorfiiniryöpyn jälkeen ei edes harmita, että kodinhoitohuoneessa vaanii kaaos.

Niin herkästi sitä odottaa kesää, palkankorotusta, lapsen ensiaskelia, lomaa tai jotain muuta taivaalta tipahtavaa autuaaksi tekevää asiaa, joka tekee elämästä helpompaa. Pikkujippojen, ostopalveluiden ja muiden arjen harmautta harhauttavien konstien lisäksi pitää hetkeksi pysähtyä tarkkailemaan omaa asennettaan. Jos ne pihanperällä kasvavat rikkaruohot ovat suuriakin ongelmia arjessa, asiat ovat oikeastaan aika hyvin.

Ruuhkavuosien rasittavat jutut (työt, lapset, omakotitalo, mitä näitä nyt on…) kun yleensä ovat niitä asioita, joista on haaveillut ja tavoitellut.