Miksi sitä kotia pitää rempata?
Niin, miksi. Miksi pitää sisustaa? Miksi pitää rakentaa? Miksi pitää haaveilla? Miksi pitää blogia ja kirjoittaa näistä asioista? Miksi ei voi antaa asioiden olla?
Ymmärsin jo remppa- ja haavelistaa kirjoittaessa, että se saattaa aiheutta närää. On eri asia toteuttaa erilaisia projekteja pikkuhiljaa, kuin kirjoittaa lista ennakkoon suunnitelmista. Yksi asia, joka postauksen kommenteissa nousi esille, on remontoinnin vastuullisuus. Aihe on monitahoinen ja monikerroksinen, enkä voi todellakaan antaa yhtä selkeää vastausta. Sen tiedän, että ekologisinta olisi olla tekemättä mitään, silloinhan ei tulisi mitään kulutusta. Mutta ei asia ole todellakaan niin mustavalkoinen.
Alkuun sanon, että arvostan keskustelun avausta, vaikka koen sen myös haastavaksi. On hyvä, että haastetaan ajattelemaan vastuullisesti. Tunnen vastuuta ja siksi kirjoitan tätäkin postausta.
En ole kovin paljon näyttänyt kuvia kotoa, enkä yksilöinyt remontin tarvetta. Mitä on vastuullinen remontointi? Saako remontoida vain siksi, että kaipaa uudistusta, haluaa tiloista oman maun mukaisia tai fiksata kulumia, joiden kanssa voisi periaatteessa vielä elää. Mikä merkitys on sillä, että asukkailla on hyvä olla kotonaan omaan itselleen visuaalisesti viehättävässä ympäristössä? Sisustajana – tai anteeksi ihmisenä – yksi arvo on minulle on se, että kodissa on hyvä olla.
Kodin värien tai materiaalien valinnat vaikuttavat hyvinvointiini. Minulle sisustaminen on osa identiteettiä, ei vain rakas harrastus ja työ, vaan elämäntapa. Jos ei olisi, en olisi kymmentä vuotta kirjottanut tästä. Koti ei ole vain seinät ja niiden väri. Se on tunnetta, turvaa, iloa, yhteisöllisyyttä, sielun lepoa, omaa tilaa ja rauhaa. Materiaalivalinnoilla voi vaikuttaa akustiikkaan, joka tuo levollisuutta. Luonnonmateriaalien ja puupintojen kerrotaan tutkitusti rauhoittavan ja laskevan stressitasoa ja sydämen sykettä. Moderni teknologia tuo energiatehokkuutta, turvaa ja helpottaa arkea.
Kymmenessä vuodessa toki myös tilat ovat nähneet elämää ja kaipaavatkin uudistusta. On myös vastuullista pitää talosta huolta ja remontointi on yksi tapa. Vaikka lista näytti pitkältä, en ole laittamassa kaikkea uusiksi. Uudistamista tehdään olemassa olevaa kunnioittaen, esimerkiksi juuri keittiöremontin osalta muutimme suunnitelmaa niin, että laattalattiaa ei tarvitse uusia. Säästämme aikaa, rahaa ja materiaaleja. Muissa tiloissa oleva tammiparketti saa jatkaa elinkaartaan vielä pitkään, aito puu kestää patinaa.
Onhan se oikeasti harmi, että kymmenen vuotta vanha keittiö menee remontin alle, mutta siellä ikä jo näkyy. Avaat kuivauskaapin oven, niin myös mikro aukeaa. Astianpesukoneen luukku hiertää roskiskaappia ja tasossa on paljon kulumaa. En todellakaan syyttele valinnoista, itsekin valitsin laminaattilattian ja kalvopintaisen oven visuaalisista ja taloudellisista syistä, kun yli 10 vuotta sitten rakensimme. Ajatukset ovat muuttuneet, tietoisuus lisääntynyt ja ymmärrän nyt paremmin, että isompi kertainvestointi laatuun maksaa itsensä takaisin vuosien myötä.
Eikö se juuri ole vastuullisuutta, että pyrkii edistämään energiatehokkuutta ja valitsemaan aikaa kestäviä laadukkaita ja ympäristöystävällisiä materiaaleja ja tietenkin kierrättää kaiken minkä voi? Tekemään itselleen sellaisen kodin, jossa on hyvä olla?
Koen vastuullisuutta myös valinnoista, joita me aikuiset olemme perheemme puolesta tehneet. Olisi varmasti ollut hyvä ja vastuullinen valinta olla alunperin muuttamatta minnekään. Sitäkin kun ihmeteltiin. En todella tiennyt, että asiat menisivät näin, että tulee pandemia, sota, etätyöt, sähkökriisi ja koronnousut. Elämä ei toimi niin, että nyt totean, että olisipa pitänyt silloin neljä tai kymmenen vuotta sitten toimia toisin, jotta olisin nyt vastuullisempi. Nyt on nyt, eikä menneitä voi muuttaa. Edelleenkään en ole saanut kristallispalloa edes sisustusesineeksi, en voi tietää tulevasta.
Taloudellisen vastuullisuuden kannalta onneksi olemme tehneet hyviä kauppoja, vaikka varainsiirtoverojakin on tilitetty ihan riittämiin. Rempparahat odottavat tilillä, eikä sitä varten tarvitse ottaa lainaa. Remontilla ylläpidämme kotimme arvoa. Mielestäni sekin on vastuullista.
Kun kirjoitan sisustuksessa, haluan tuoda esille myös vastuullista kulmaa. Remontoimalla me työllistämme ja valitsemalla kotimaisia toimijoita, hyvän kierre kasvaa. Panostan usein suomalaiseen tuotantoon ja aikaa kestävyyteen kalustevalinnoissa. Meillä on monia huonekaluja, jotka ovat kulkeneet mukanamme reilusti yli vuosikymmenen. Jos luovun jostain, etsin sille uuden kodin myymällä tai lahjoittamalla. Vastuullista on olla tietoinen tuotteiden alkuperästä sekä siitä, millaisissa olosuhteissa se on valmistettu.
Ehkä senkin voin rehellisesti sanoa, että sisustan keskivertoa enemmän myös, jos se nyt jotain yllättää. Kaikkien ei ole pakko sisustaa tai remontoida ja se on tosi jees! Mutta jos joku inspiroituu, voidaan ehkä yhdessä pyrkiä tekemään kestäviä valintoja?
Alhaalla olevassa kuvassa näen yhden suosikkiyksityiskohdan kodissamme, seinään upotun takan. Se on todella kaunis! Näen muutaman lempihuonekalun, yli vuosikymmenen palvelleen Artekin ritiläpenkin sekä Kuusilinnan laadukkaan sohvan ja VM Carpetin villapellavamaton, jotka kestivät laadullaan urheasti jouluna tapahtuneen koiran marmeladikatastofin. Kotimaisia tuotteita kaikki, joita voin sydämestäni suositella.
Valitettavasti silmä osuu myös epäkäytännölliseen valaistukseen, repsottavaan listaan ja noen värjäämään takkaluukkuun. Eikö ole aika kiva ajatus, että nämä saadaan remontilla korjattua?
Meistä kukaan ei ole täydellinen. Meillä on suht kompakti ja hyvin energiatehokas talo, kierrätämme kaiken minkä arjessa voimme, ajan sähköautolla, optimoin sähkönkäyttöä ja mökillä elämme veden ja energian omavaraistaloudessa. Silloin tällöin lennän, remontoin, syön lihaa ja ostan vaatteita. En ole täydellinen.
Rakastan kotiani ja haluan tehdä siitä hyvän, huomioiden vastuullisia valintoja, oppien lisää ja jakaa tietoa myös eteenpäin. Riittäisikö se, että yritän tehdä parhaani vallitsevissa olosuhteissa?