Kiitos paljon loistavasta keskustelusta Feikit sisustusblogit -postauksen kommenttilaatikossa. Kyllä se on vaan todettava, että blogillani on vaan kertakaikkisen fiksut lukijat, mahtava juttu.
Jotta päästään tunnelman ääripäästä toiseen, ajattelin ottaa tämän päivän aiheeksi niin kevyttä hömppää kun vain voin. Sisustusblogeissa kiertää ”blogikoirahaaste” ja tällä kertaa se nasahti Inspired by love -blogin Maija-koiralta meidän Hugolle. Tälle koiralle sattuu ja tapahtuu, annetaan sen itse kertoa!
Nolo tapahtuma elämässäsi?
Se tais olla mun toinen talvi ja ihan helkkarin kylmä. Olin kasvanut omasta mielestäni jo isoksi, painokin oli noussut jo yli kahden kilon. Tykkäsin röyhistellä rintaani kävelylenkeillä, tiedän että oon aika komea ja kaikkee. Isoilta pojilta olin oppinut merkkailun, piti sitten joka puunjuurelle tehdä sellainen pieni pissaliraus. Olin ton mun isännän kanssa liikkeellä ja tultiin jo kotipihaan. Ajattelin siinä sitten merkata vielä sen oven vieressä olevan lyhtypylvään, että kaikki tietää varmasti, että mä asun täällä. Jotenkin siinä sitten vähän horjahdin ja tulin pili huonossa asennossa siihen tolppaan ja jäin kiinni. Yritin riuhtoo, mutta ei siitä mitään tullut. Isäntä jätti sen narun siihen maahan -no, en mä kyllä olis karkuun päässytkään. Sitten se karjui ovelta emännälle jotain että ”tuo lämmintä vettä ja pian!”. Sieltä se meillä asuva nainen sitten tuli kauheella kouhotuksella jonkun pikkuämpärin kanssa ja päästi mut pinteestä. Ai kauhee, vieläkin tekee kipeää pelkkä ajatus. Fyysisesti toivuin kyllä pian, mutta luonnon päälle meinaa ottaa vieläkin.
Mikä on lempiherkkusi?
Syön kyllä kaikkee, paitsi sipulia ja jotain muuta rehuhommaa. Ihmeen nihilistiporukkaa asuu täällä meillä. Saan vaan kaks kertaa päivässä ruuan, paitsi se kaikkein lyhyin kyllä pudottelee sen verran syödessään välillä, että se on vähän niin kuin välipala. Yhden kerran mökillä sain pöllittyä lautaselta kokonaisen grillipihvin ja auta armias, mä juoksin sen kanssa pakoon. Kukaan ei saanu mua kiinni ja siinä sitten jonkun mättään päällä hotkaisin koko homman. Hyvää oli, mutta vähän turvonnut fiilis siitä seurasi. Tekisin kyllä saman uudelleen, mutta nykyään nuo on aika kovia vahtimaan.
Oletko koskaan tuhonnut mitään?
En.
Leikitkö mielelläsi muiden koirien kanssa vai oletko tappelupukari?
Leikkisin kyllä, mutta jotenkin kaikissa on mun mielestä jotain vikaa. Isoista en tykkää, tummista en tykkää, uroksista en tykkää, liian nopeista en tykkää, liian hitaista en tykkää. Onneksi meidän naapuriin muutti se kuuma kääpiövillakoira!
Missä nukut mieluiten öisin?
Omassa pedissa.
Lempilelusi?
Kepit ja luut on kivoja, niitä jaksan hakea ja jyystää, siis hampailla. Silloin kun olin pieni adoptoin emännän pöllö-pehmon. Se puhu jotain, että se on suomalaista käsityötä ja vois antaa sen joskus lapselleen. No, mä nyt kuitenkin olen sitä neljä vuotta jo retuuttanut. Nyt se on rikki ja se oottaa kaapissa ompelua, mutta tuntuu taas kestävän. Tiesittekste, että tuo nainen ei kyllä oo mikään käsityöihme. En muuten ota oikeesti lapsen leluja ollenkaan, kumpikin leikkii omillaan.
Jos pöydän kulmalle jää makkara, olisiko makkaraa enää?
Ei. Paitsi, että harmittavan moni pöytä on aika korkea.
Oletko kova uimaan?
En kyllä yhtään viitsisi kastella turkkiani, että voin just nilkkoihin saakka käydä kuumana päivänä kahlaamassa. Emäntä sanoo, että mä olen silloin noin sentin päästä rannasta. Tänä kesänä oli kyllä pakko hypätä kerran laiturilta hakemaan tota emäntää pois järvestä. Ihme polskutusta ja naurua oli ja mä päätin tehdä siitä lopun. Sitten mä kierin kostoks kaikki havukasat sun muut siellä pihalla märällä turkilla. Sitä mä en kyllä yhtään tajunnut, että se yks kasa oli täynnä muurahaisia. Otin sitten aika nopeen lähdön sieltä.
Millainen on täydellinen päiväsi?
Kaikkee säkin kyselet. No mistä ite tykkäät? Kesä on ollut kyllä kiva, kun saan vahtia vapaana tuossa omassa pihassa ja kaikki naapurit hellittelee mua vuorotellen. Emäntä ei tajuu yhtään, kun mä vaan haluun moikata mun frendejä. No, kyllä mä tiedän missä se aita menee. Sitten sitä kepin heittoo ja päiväunia, joku pikkuherkku. Ei tää elämä kato niin kovin monimutkaista tarvitse olla.
Millainen omistajasi on?
Kai ne ihan ookoot on. Emäntä sais antaa kyllä enemmän herkkuja. Lenkille en viitsis millään lähtee näin kuumalla ja tuo yks käy juoksee ilman mua. Siitä mä olen kyllä vähän loukkaantunut. Se mies on vähän hauskempi, kun se antaa aina makkarapaloja. Usein se pyytää mua istumaan tai kierimään, ne ei oo varmaan tajunnut miten pöljän näköistä hommaa se on. Pienin näistä on kyllä innokas, se halailee ja silittelee paljon, kiva tyyppi, mutta aika äänekäs. Mutta en mä täältä mihinkään lähtis. Tota naista pitää muutenkin vähän vahtia, katson aina yölläkin, että se pääsee perille vessaan.
Ei kai tässä muuta. Mulla ei nyt oikein olis aikaa antaa mitään haastatteluja, kun isäntä tekee just iltapalaa. Moikka!