Eilen oli kaunis päivä sanan jokaisessa merkityksessä, kun vietimme pienen kummityttömme ristiäisiä. Ostin vauvalle jo viime vuoden puolella lahjan, jonka tiesin sopivan sekä tytölle että pojalle. Olen pitkään ihaillut Rosendahlin puisia eläimiä, erityisesti veikeää apinaa. Koska lapsen vanhemmilla ei ollut erityistä toivetta tai perinnettä lahjan suhteen, päätin toteuttaa suunnitelmani.
Kummilapsemme äiti on skandinaavisen designin ystävä ja uskoin hänen pitävän lahjasta. Aavistukseni osui oikeaan, sillä sain aamulla pilke silmäkulmassa kirjoitetun kuvaviestin, jossa apina istuu heidän hyllyssään ja vierellä teksti: ”vauva-parka, hän ei taidan koskaan saada kummilahjaa mukaansa” 😀
Klassikkoapina ilahduttaa äitiä ensimmäiset vuodet. Kovin pienelle lapselle apina ei sovellu leluksi, mutta kun ikää ja ymmärrystä karttuu, se lunastanee paikkansa lapsen huoneesta. Ihana ajatus on, että aikanaan omaan kotiin muuttaessaan tyttö saa ristiäislahjan matkaansa muistuttamaan, että elämä on iloinen asia!
Kay Bojesen suunnitteli apinan jo vuonna 1951. Ennen lahjapakettiin pujahtamista se pääsi tekemään aamuverryttelyt String-hyllyssämme. Ja olisihan se sopinut meillekin, mutta kyllä lahjan antamisesta tulee vain yksinkertaisesti niin hyvä mieli!
Kun kävin ostamassa Pienikamarilta onnittelukorttia, bongasin poistomyynnistä hauskan liitutaulukalenterin. Siihen kuuluu myös vanhahtava teline, mutta irrotin sen siitä ja laitoin pelkiltään hyllyyn. Siihen voi sitten kuukauden ja päivämäärän ympyröimällä kirjoittaa tärkeitä asioita esille, vaikkapa kummilapsien syntymäpäiviä 🙂
Aamulla paketoidessani lahjaa kuuntelin Johanna Kurkelan ”Ainutlaatuinen” kappaleen, sillä halusin ottaa sen lyriikoista lainauksen onnittelukorttiin. No sehän oli luonnollisesti amatöörivirhe tunteikkaalta kummilta ristiäispäivän aamuna ja sainkin kuivailla lahjapaperia onnenkyyneleistä.
Elämä on kaunis lahja.