Sateinen sunnuntai, oikea elokuvaklisee. Sen sijaan, että romanttisesti tanssisi tai suutelisi sateessa, nököttää neljän seinän sisällä. Vettä tulee taivaan täydeltä ja sisällä pitää sytytellä valoja keskellä päivää ja kesää. Juhannuksen sääennusteita lukiessakin voisi helposti vaipua synkkyyteen ja kysyä sen ydinkysymyksen: missä on kesä?! Tarvitaan järeät keinot käyttöön.
Sateessa on jotain rauhoittavaakin. Saa olla sisällä ja paikoillaan. Antaa tuulla ja sataa vaan, minä leivon pullaa.
Kutsuimme naapurin tyttöjä meille viettämään leffailtapäivää ja pian eteisessä olikin kuusi paria kenkiä. Valkokangas alas ja Frozen pyörimään, tässä on sellainen elokuvavalinta, joka kelpasi jokaiselle. Laulut taidettiin osata jo valmiiksi ulkoa, teemaan sopien: ”Myrsky raivotkoon, saa nyt kylmä viima tää puhaltaa…”.
Elokuvan jälkeen maistuu kaikille tuore pulla. Hörppään kahvit naapurin rouvan (eikö kuulostakin viralliselta, S?) kanssa. Vauva nauraa ja itkee vuorotellen, päivittelen ääneen edellisen yön yhdellä syötöllä sujuneita 11 tunnin unia. Jotkut asiat ovat liian hyvää ollakseen totta. Ja silti ne ovat totta.
Mies saa töihin kuvaviestin tuoreesta pullasta ja vastausviestissä lukee: ”ohhoh!”. Pitäisi varmaan leipoa vähän useammin.
Ei se sadesunnuntai nyt niin paha olekaan. Laulettiihan eilen kuninkaallisissa häissäkin sateenvarjosta, kun prinssi sai prinsessansa.
Now that it’s raining more than ever
Know that we’ll still have each other
You can stand under my umbrella
You can stand under my umbrella
Sadesunnuntain onni voi olla tuore pulla tai kaveri saman sateenvarjon alla. Ja se tunne, kun ei ole kiire minnekään.
Miten sinun sadesunnuntaisi on sujunut?