Arkipäivissä on muutamia suosikkihetkiä. Yksi niistä on se, kun pääsee töistä kotiin ja on saanut kiljuvan nälän kukistettua (kolmevuotiaan kohdalla kuvaus pitää usein paikkansa ihan konkreettisestikin ;).
Aurinko paistaa vielä, keitän teen. Otan lehden ja istun hetken paikallani. Neiti leikkii tai katsoo lastenohjelmaa. Pienen hetken olen vain.
Pienen hengähdyksen jälkeen sitä huomaakin, että taas on tuhat rautaa tulessa 😉
”Jaa, oliko täällä minulle jotain…?”
Ei ne suuret setelit tai nopeat autot. Kyllä onnen tuo ne arjen pienet ilot! Ja arkirealiteetit, jotka muistuttavat vaikkapa siitä, että koiralla on karvanlähtöaika ja pyykit ovat pesemättä 😉
Arjen iloa iltaan!
Ps. Edellisessä postauksessa pääset kuokkiman ystäväni lauantaisiin tupaantuliaisiin, käyhän kurkkamassa.