Olipa kerran arkipäivä. Ja sen jälkeen tuli taas arkipäivä. Niinä päivinä sitä tulee oltua aika paljon keittiössä. Laittamassa ruokaa, siivoamassa, häätämässä banaanikärpäsiä, tekemässä palapeliä ja puuhakirjaa, tyhjentämässä ja täyttämässä pesukonetta.
Keittössä tulee käytyä parhaat keskustelut ja luettua päivän lehdet. Siellä pudotellaan puolivahingossa koiralle nakkimurusia ja ihmetellään, miksi ei koskaan keksi mitään uutta reseptiä. Kokataan makaronilaatikkoa ja nakkikeittoa, vaikka haaveillaankin erikoisista gourmet-ihmeistä.
Keittiössä annetaan uniset aamusuukot ja niuhotetaan, kun toinen lukee omaa sanomalehden puolikastaan liian hitaasti tai nopeasti. Siellä ratkotaan viikon kalenteriongelmat ja tuplabuukkaukset sekä yritetään löytää hetkiä yhteisille aterioille. Vaikka se olisi taas sitä nakkikeittoa.
Keittiössä tiivistyy koko kotona oleminen ja siksi se saa olla toimiva ja kaunis. Viidellä eurolla voi löytyä kiva keittiöpyyhe (Anno) ja hyväntuoksuinen tiskiaine (L:A Bruket) antaa ripauksensa arkiluksusta.
Kodin sydän ansaitsee tuoreita kukkia jokaisena vuodenaikana. Ne saavat olla rentoja ja sitomattomia boheemikimppuja, jotka nostavat katseen lattian leivänmuruista keittiönpöydälle.
Ja he elivät onnellisina välittämättä siitä, että ihan sievän sisustuskuvan pilaa kodinhoitohuoneen ovella roikkuva valkoinen pellavalakana. Sen pituinen se.
Kaunista arkea sinullekin!